Yö- ja altaanreunavuorossa

Aamu starttasi mukavasti 2:30 - 6:00 olleella tiimipalaverilla. Eli melkein puoli työpäivää oli suoritettuna jo ennen kuin yleensä edes olen hereillä. Sen jälkeen kyllä uni vielä maittoi kymppiin asti. Mainitsin jo eilen täkäläiselle pomolleni, että en varmaankaan jaksa raahautua konttorille, joten uhrauduin hoitamaan työvelvollisuuteni altaan reunalla aurinkotuolissa. Onneksi on WLAN-yhteys. Ikäväähän se toki oli: tuoliakin joutui siirtämään muutaman kerran ettei nahka pala ja kolibrikin kävi pari kertaa häiritsemässä ihan käden ulottuvilla.

Kahden aikaan kävimme Sinin kanssa molemmat hakemassa lapsia koulusta; minä siksi, että sain samalla käydä näyttämässä toimistoon pankista, kaasu- ja sähköyhtiöstä, sekä vakuutusyhtiöstä tulleita kirjeitä jossa osoitteemme on selvästi esillä. Silti joudun vielä myöhemmin käydä vilauttamassa ajokorttianikin kun posti sen lopulta tuo (sillä siinäkin on osoitteemme), että voivat olla AIVAN varmoja, että asumme missä väitämme. Ilmeisesti jotkut täällä oikeasti yrittävät huijata asuinpaikkansa saadakseen lapsensa hyvään kouluun. Kun kopiokone oli laulanut, jätin muut leikkimään koulun pihaan naapureittemme kanssa ja hölkyttelin itse kotiin, pulahdin altaan päästä päähän ja jatkoin työntekoa.

Päivällisaikaan pistimme uutukaisen grillimme ensi kertaa tulille ja grillailimme mainion ribsi-soiron, naudan pihvejä ja maisseja.

Koitimme grillailla tällaisia maissiversioita, joissa oli kaupasta ostettaessa vielä kuoret päällä. Näistä kuulemma saa parempia kuin valmiiksi kuorituista mutta ensimmäisen kokemuksen perusteella sanoisin, että tarvimme näiden ja muidenkin grillattavien osalta vielä hiukan harjoitusta uuden grillimme käytössä.

Kuuden jälkeen päätimme vielä käydä kiertelemässä puutarhapöytiä sillä Sini oli tietysti sitä mieltä, että pöytä on oltava lauantain juhlissa. Ja koska meillä on nyt autona vain kompakti sedan, niin tarvimme välttämättä kotiinkuljetuksen, jota ei ehkä saa järkättyä kovin piakkoin. Kävimme ensin uudessa tuttavuudessa Home Depot -nimisessä paikallisessa Bauhausissa mutta eihän sieltä mikään kelvannut vaativalle makutuomarille. Seuraavaksi suuntasimme taas vanhaan tuttuun Lowe'siin, jossa Sini oli jo käynyt puntaroimassa yhtä pöytäryhmäkandidaattia. Päätimme lopulta ottaa sen, ja koska joka tapauksessa tavaraa nyt tulisi isommalla autolla, niin laitoimme kuormaan lisäksi pari about 3-metristä palmua ja niille astioiksi vanhat viskitynnyrin puolikkaat (jotka luultavasti matkaavat aikanaan Suomeen, jos ovat siihen asti elossa).