Biitsiä ja japaniteemaa

Vietimme sunnuntaiaamupäivän opiskellen englannin sanastoa pelikorteista, jotka naapurimme olivat antaneet lainaan. Varsinkin Lassi alkaa jo päästä hyvin jyvälle useimmista helpommista sanoista.

Grillasimme nopean lounaan ja sen jälkeen suuntasimme kohti Santa Cruzia ja sen hiekkarantaa. Matka rannalle kestää aika tarkalleen tunnin ja sisältää alkumatkasta suhteellisen nopeaa monikaistaista tietä mutta yli puolet matkasta on kurvailua vuoren rinteellä. Tietä on kuitenkin kaksi kaistaa kumpaakin suuntaan ja vauhtiakin saa pitää 55mph jos uskaltaa.

Perillä tiputin Sinin ja lapset rannalla olevan tivolin portaille ja lähdin metsästämään parkkipaikkaa, joka onkin aika tavalla kortilla - ja maksulliset parkkipaikat tuovat varmaan puolet kaupungin tuloista... Onneksi joku lähti juuri ruudustaan kun satuin kohdalle ja näytti jättäneen vieläpä 52 minuuttia parkkiaikaa meidän käyttöömme.

Tässä on linkki jos joku haluaa käydä vilkaisemassa miltä Santa Cruzin rannalle vievä katu näyttää. Laitan sen siksi tähän, että jotenkin sitä ajellessa tulee sellainen rento latinofiilis - siis surffilauta kainaloon ja ei murehdita huomista nyt. Vaikka eihän se tunnelma ihan Google Mapsista välity. Huvipuisto on suoraan tämän kadun päässä ja ranta sen takana.

Huvipuistossa törsäsimme ihan yhteen laitteeseenkin, vaijereilla puiston yli kulkevaan Sky Glide -ajeluun. Lippuihin kului $3 per nenä. Ajelun jälkeen suuntasimme biitsille.

Näkymä tivolikadulta.

Ja muutama näkymä tivolikadun yltä. Tässä Sini ja Eveliina edessä matkaavassa korissa.

Minä ja Lassi tulemme perässä.

Rohkenin itsekin pulahtaa ensimmäisen kerran uimaan Isoon Tyyneen koska allot olivat niin houkuttelevat. Nyt kun olisi ollut edes jonkinlainen laudanpalanen mukana, niin olisi saanut liu'uttua ainakin parikymmentä metriä nättien aaltojen harjalla ihan rantaan asti. Hyvä oli yritys toki ilmankin, kuten kuvasta näkyy. Aika kylmäähän se vesi oli mutta yllättävän hyvin sitä tarkenee, kun vaan painaa menemään.

Poseerauksia rannalta.

Kokovartalouimapuvut taas lapsilla niskassa.

Surffausta ilman lautaa.

Olimme saaneet viideksi kutsun naapuriin dinnerille, joten paluumatkalla Sini kävi nappaamassa kaupasta kukkapuskan tuliaisiksi. Kotona ehdimme huuhdella enimmät suolat ja hiekat pois pulahtamalla pooliin ja sitten säntäsimmekin jo naapuriin. Pöytään oli katettu vermeet sushia varten ja hyvät oli kyllä valikoimat: raakaa kalaa oli 4-6 sorttia (kahdesta ei oikein päästy selvyyteen, että mitä ne olivat), sushiriisiä, lohen mätiä, friteerattuja kanan palasia, merilevän palasia, perinteistä japanilaista misokeittoa, wasabia, sekä erilaisia tahnoja ja tököttejä, joita annokseen sai mättää. Kyllä oli nannaa. Sen sijaan kun pääsimme jälkiruokaan, täytyi todeta, että heidän kostoiskunsa meidän taannoiselle salmiakkitarjoilulle oli vähintäänkin yhtä onnistunut. Saimme nimittäin tutustua japanilaiseen "herkkuun" nimeltä natto, joka koostuu mädätetyistä pavuista. Ei siinä mitään, että natton maku ei ollut varsinaisesti makuaisteja hivelevä mutta sitä kuului aluksi pyöritellä syömätikuilla kupissa niin kauan, että siihen alkoi muodostua keltaista limaa. Lopputuloksena aikaansaatu klöntti toi mieleen Gremlins-elokuvan pikku riiviöt sen jälkeen kun niitä oli ruokittu puolen yön jälkeen. Sitten kun limaklöntin ryynejä alkoi nostella suuhun niin puikkojen, suun ja kupin väliin venyi erehdyttävästi hämähäkinseitiltä tuntuva rihmasto. Suosittelen lämpimästi todellisille kulinaristeille!

Lasten ruokapöytä. Tämän ääressä istuttiin japanilaiseen tapaan polvillaan.

Japsiherkkuja aikuisten pöydässä.

Hetki ennen natto-elämystä.

Tässä nautitaan snow juicea, eli jäähilettä johon on sekoitettu mehusiirappia. 

Ennen kotiinlähtöä grillailimme vielä naapureiden tämänpäiväistä kalasaalista, jonka he olivat saaneet jostain vuorilla olevasta kalaistuttamosta, ja lapset pelailivat keskenään.

Ps. Kuulemma tänään olisi jossain välissä voinut nähdä auringonpimennyksenkin mutta huomasimme uutisen vasta nyt, kun aurinko on jo pimentynyt lopullisesti.