Autohommia ja ostereita

Nyt tulee hiukan tiiviimpi päivitys kun kello on jo paljon, mutta aloitetaanpa torstaista. Sini kävi vihdoin ja viimein ajokorttikokeen kirjallisessa osuudessa, josta tuli kokonaista nolla virhettä! Tuolloin ajelimme siis koko perhe taas DMV:n toimistoon ja kun Sini suoritti koetta, niin me muut kävimme vilkaisemassa Audia, jonka perjantaina hakisimme.

Perjantaina työpäivän lomassa kävimme ensimmäistä kertaa täkäläisessä hammaslääkärissä. Olin saanut suosituksia pariltakin kaverilta, että San Josessa päivystää suomalainen (tosin 22 vuotta täällä asunut) nainen joka hoitelee asiallisesti hammaskalustoa. Niinpä olin varannut häneltä ajan koko perheelle. Jokaisela otettiin röntgen-kuvat puruvehkeistä, hammaskivet rapsuteltiin pois ja kiilloteltiin koko komeus. Sini sai suosituksen poistattaa joku päivä puhkeamattomat viisaudenhampaat alhaalta ja lapset hankkia jonkun pinnoituksen. Paikkailemisen arvoisia reikiä ei löytynyt keltään.

Hammaslääkäristä ajelimmekin sitten Audi-kaupan pihalle ja nappasimme mukaan uutukaisen Q5:n. Myyjä piti perusteellisen koulutuksen varusteista mutta täytyy myöntää, että diplomi-insinöörinkin piti kaivella manuaali vielä iltalukemiseksi että sai kaiken teknologian sisäistettyä. Mutta ihan kiva pelihän tuo tuntuu olevan ja mahtui talliinkin vielä mersun rinnalle juuri ja juuri. Tiukkaa kyllä tekee päästä autosta ulos. Toivottavasti saamme vaan nauttia molemmista kulkupeleistämme vielä tovin, sillä työrintamalla on edelleen epävarmuutta jatkosta.

Siinä on nyt tallintäytettä.

Uusi auto on varsin valoisa sisältä.

Tämä aamu alkoi parilla ytimekkäällä Skype-puhelulla Suomeen. Puolen päivän aikoihin olimmekin jo Eveliinan kinderkarten-kaverin synttäreillä tuossa muutaman kilometrin päässä. Ilma oli kuin morsian ja mukavaa jutusteltavaa riitti muiden vieraiden kanssa. Synttäriohjelmakin oli sellainen ihan perinteinen, eikä mitään taikureita tai pellejä esiintynyt.

Synttäriohjelmanumero: Tähkäpään letin kiedonta vieraiden ympäri.

Iltapäiväksi olimme sopineet Japaninaapureidemme kanssa jälleen yhteisen dinnerin. Me värkkäsimme puoli viideksi tortillakestit, jotka tuntuivat uppoavan japanilaisiin makunystyröihinkin ihan kivasti. Sen jälkeen siirryimme hiukan sulattelemaan ruokaa allasjumpan ääreen, kunnes pääsimmekin päivän erikoisuuden pariin. Nimittäin, naapurin isäntä oli käynyt hakemassa jostain Golden Gaten pohjoispuolelta kylmälaukullisen tuoreita ostereita, joita aloimme valmistaa grillissä. Miehen herkkua oli vedellä ostereita raakana, joten intoiduimpa minäkin yhden sellaisen kokeilemaan. Saas nähdä ollaanko huomenna vielä hengissä... Joka tapauksessa ihan hyviä niistä tuli kun niitä kuumensi grillissä sen verran, että kansi alkoi aukenemaan (josta tietää, että kaveri on heittänyt henkensä). Sitten vain osteriveitsi kuorien väliin, kansi auki, mausteita päälle (meillä oli mm. majoneesia, soijakastiketta, valkosipulia, tabascoa ja sitruunamehua) ja ääntä kohti. Osa jäi vielä huomiselle, kun ei kerta kaikkiaan jaksettu kaikkia syödä. Lopulta patistimme lapset sisälle pelaamaan Wiitä ja hyppäsimme itse lämmitettyyn pikkualtaaseen lillumaan ja katselemaan tähtiä. Puoli yhdentoista maissa vieraat lopulta lähtivät, joten varsin myöhäiseksi meni lastenkin kannalta tänään.

  

Ostereiden grillausta

Raakaa osteria naamariin.

Njami.

Tässä hiukan lähikuvaa ostereiden koosta ja ulkomuodosta.

Melkoinen sammiollinen niitä tuli tuhottua.

Bonuksena Sinin haluama kuva osasta pihallamme kasvavista  Aloe-kasveista. Näitä piikkilehtiä on takapihalla monta kymmentä. Tarkkaa lajiketta emme ole selvittäneet mutta varmaan näilläkin jonkun sairauden voi parantaa.

Uuden "perheenjäsenen" ensitapaaminen ja menestyksekkäät vohvelikestit

Maanantaille osui kaksi kohokohtaa. Kävimme katsomassa Eveliinan kaverin (ja hänen äitinsä) kanssa elokuvan, nimeltä Brave. Löysimme samalla tästä ihan läheltä kivan ostoskeskuksen, jossa elokuvateatteri sijaitsi. Kätevää, sinne pitää ehdottomasti palata. Olin vain ensimmäistä kertaa täällä elokuvissa ja tuli opittua täkäläisille tavoille. Ostimme lippuluukkujen vierestä itselleni ja lapsille ihan kunnon kokoiset pirtelöt. Juuri kun olin maksamassa ystävämme saapuivat ja sanoivat, että ette varmaan saa tuoda niitä sisälle leffateatteriin. Opin, että leffateatterialueelle ei saa tuoda mitään omia eväitä. Onneksi ei ollut kassi täynnä karkkia ja poppareita, kuten helposti olisi voinut olla. Leffateatteriin saa kyllä viedä herkkuja, mutta ne pitää olla ostettuna kiskurihintaan rajojen sisäpuolelta. No, nytpä  opin senkin. Kurkku jäässä ryystimme juomamme portilla ja heitimme loput pakon edessä roskiin.

Olimme kuulleet, että tammikuussa tilaamamme Audi Q5 on saapunut vihdoin perille. Koska Kz:n töiden jatkuminen on vielä epävarmaa (kuten suunnilleen kaikilla Nokialaisilla) mietimme muutaman päivän voimmeko kuitenkaan ottaa tilaamamme autoa. Päädyimme kuitenkin siihen, että se ei pelaa joka pelkää. Päätimme siis ottaa auton vastaan. Emme voineet lasten kanssa leffan jälkeen vastustaa kiusausta käydä katsomassa olisiko kauan, hartaasti ja intohimoisesti odotettu uusi perheenjäsenemme jossain näkösällä siellä Audi-liikkeen pihalla (joka oli suht lähellä kyseistä ostoskeskusta). Löysimme yhden, jonka värin uskoimme täsmäävän, samoin penkkien värin. Soitin Kz:lle joka luetteli meidän tilausnumeron ja sehän se oli. Teki mieli tanssia ja kiljua ja hyppiä siellä autokaupan pihalla. Otin joka suunnasta kuvia, edestä, takaa, ylhäältä, sivulta, sisältä... No, perjantaista lähtien (kun vakuutus astuu voimaan) saamme sen käyttöömme.  

Värivaihtoehtoina oli valkoinen, jäätikön valkoinen ja läjä erilaisia harmaita ja musta. Päädyimme jäätikönvalkoiseen. Se näyttää kyllä auringossa ihan valkoiselta. On niissä kai kuitenkin eroa, kun olisi kaksi vierekkäin (valk. ja jäätikön valk.).

Tiistain kokohkohtia taisi olla retki taas sinne "vesiläträys"puistoon ihanaisten Suomi-ystävien kanssa. Ihanaa seuraa ja ihania piknik-eväitä. Lapset saivat juosta suihkulähteiden alla ja kiipeillä telineissä. Täällä alkaa olla UV-säteilyt sitä luokkaa, että edes 50 suojakerroin ei meinaa riittää. Vaikka lämpöä oli 27C, olin silti pitkillä vaatteilla ja olimme suureksi osaksi varjossa.

Tänään oli hauska, kun olimme pyytäneet Lassin parhaan koulukaverin ja muutaman Eveliinan luokkalaisen tytön äiteineen meille vohvelikesteille ja uimaan. Naisten kesken meillä on aina tiiviit sähköpostiringit, mutta Lassin kaverin kutsumisen hoiti Kz puhelimitse. Vanhemmat puhuvat melko huonoa englantia (kotoisin Meksikosta), joten Kz katsoi parhaaksi lähettää vielä tekstiviestin puhelun jälkeen: aika (3pm), paikka ja uikkarit mukaan. No, ovikello soi klo 12. Minä menin bikineissä ovelle ja sieltähän se ystävä jo saapui. Kysin voisiko hän olla koko päivän (jotta ehtisi juhlia myös muiden lasten kanssa). Sovittiin, että tulevat kuudelta hakemaan. No, viideltä ovikello soi, juuri kun saimme pyyhittyä vasta kermavaahdot suunpielistä ja olimme menossa uimaan. Onneksi kaveri sai vielä lisäaikaa. Kahdeksalta tuli taas noutaja. Hyvin oli pojat keksineet tekemistä, vaikka englanti on vielä vähän molemmilta hakusessa.

Lapset pääsivät vohvelien makuun.

Erään äidin ottama kuva meistä. Lapsetkin tunkivat välillä lämmitetylle puolelle, vaikka pääosin temmelsivät ja pomppivat ison altaan puolella.

Olin aivan otettu kaikista kehuista. Sain vielä sähköpostin äsken, jossa oli, että olen  "a very generous and gracious hostess" Eli pitää oikein hehkuttaa suommennoksia: antelias, reilu, epäitsekäs, jalomielinen, runsaskätinen, hyväntahtoinen, suopea, armollinen, ylellinen... Näin kiitollisia vieraita viitsii kestitä useamminkin :) Paras oli, kun heti pari äitiä kyseli vohvelireseptin perään ja yksi tilasi kuulemma netin kautta heti itselleen oman raudan kotiin päästyään ja lupasi pitää kestit myös heillä :) 

Juhannuksen viettoa

Tämä viikon arkipäivät sujuivat ilman sen kummempia häppeninkejä, mitä nyt Sini ja lapset tapailivat kavereitaan ja sen sellaista. Itse koitin vältellä aurinkoa, sillä isäinpäivän ansaitut uimapatjalla lekottelut ilman aurinkorasvaa kostautuivat todenteolla... Nyt viikon jälkeen reisieni voi sanoa olevan jo ennemminkin ruskehtavat kuin tulipunaiset. Ehkä tuli opittua jotain?

Sinin kuvakommentit: Oli pakko oikein laittaa kuva, kun löysin edullisesti ihania kukkia (jotka oli jo Suomessa minun yksiä lempikukkiani). Täällä ne oli ihan puoli-ilmaisia: 12 oksaa maksoi alle 5e!!! Niistä sai jakaa jo useampaan maljakkoonkin!

Haikara istui aidallemme tuomaan iloisia lähipiiirin vauvauutisia!

Juhannuskuvia ja -toivotuksia alkoi ilmestyä Facebookkiin perjantaiaamusta lähtien. Hiukan haikeana pyöräilin itse kuitenkin töihin, sillä juhannus on kuitenkin ollut puolet elämästäni yksi vuoden ehdottomia kohokohtia. Onneksi sentään täkäläinen sää olisi suomalaisittain "upea juhannusilma", vaikka meille se olikin "hiukan viileämpi päivä" - vain hiukan yli 20 celsiusta.

Perjantai-illalla saimme ensimmäiset eteläpohjalaiset vieraamme kahdeksan aikoihin, joten tietenkin laitoimme grillin tulille ja altaan lämpenemään. Kyllä olikin mukava turista vanhan skeittikaverin kanssa monen vuoden jälkeen! Viikonlopun aikatauluja ja sääolisuhteita pohtiessamme päädyimme lopputulemaan, että pojat koluaisivat lauantaina San Franciscon, jolloin meillä olisi joka tapauksessa juhannuskekkerit Suomi-perheiden kesken Cupertinossa. Sunnuntaina suuntaisimme koko porukalla Santa Cruziin, sillä nyt olisi aika menettää surffauspoikuus! Kaverini oli jo jonkinmoinen alan harrastaja ja halusi ehdottomasti päästä liukumaan Isoon Tyyneen.

Saimme tuliaisena mielenkiintoisen uuden tuttavuuden, nimittäin skimboard-nimisen vanerista tehdyn laudan, jolla on tarkoitus liukua rantavedessä. Alan taitajat tosin näyttävät pystyvän jopa hiukan surffaamaan niillä ranta-aallokossa (katso esim. tämä video). Ja täytyihän sitä lautaa päästä hiukan testaamaan heti omassa uima-altaassa (lapset, älkää yrittäkö tätä kotona). Seurauksena luonnollisesti vekki leuassa ja turvonnut nilkka mutta kyllä kannatti - öö, kai?

Kz:n skimboard-kokeilu osa 1, nimeltään mahaliuku.

Juhannusjuhlien logistiikka ratkesi lopulta näppärästi: meidän perhe ajeli Mersulla kekkereihin jossa minä ja Sini saimme molemmat nautiskella hieman temppujuomia, sillä San Francisco -rastinsa läpäistyään vieraamme saapuivat myös juhannusjuhlille, saivat murua rinnan alle, ja toimivat molempien autojen kuskeina!

Hyvää jussia. Tässä kippistellään ihan muilla, mutta kiitos emännälle ihanista mansikkamargaritoista, njamiiii.

Kun olimme vielä poikien kanssa parantaneet maailmaa yli puolen yön, pääsimme nukkumaan. Eveliina kuitenkin oli nähnyt yöllä pahaa unta ja pitänyt Siniäkin hereillä (kuten kuulemma myös meikäläisen kuorsaus, jota en tunnusta (Sinin lisäys: ehkä toinen kerta viiteentoista vuoteen, mutta JUURI tänä yönä...)). Niinpä Lassi taisi olla porukan virkein kun vääntäydyimme sunnuntaiaamuna ylös. Hoidimme kuitenkin tehokkaasti aamupalat ym. samalla kun asiantuntijamme selvitteli potentiaalisimpia välinevuokraamoita Santa Cruzista. Ensimmäinen vuokraamo osoittautui olevaksi vanha tutun biitsimme vierellä mutta valitettavasti lähirannan aallot eivät olleet otolliset ja kauempana näkyvällä mestalla oli amatööreille hiukan turhan paljon väkeä. Niinpä karautimme toisen mahdollisen vuokrapaikkaan nimeltä Santa Cruz Surf Shop (753 41st Avenue). Se osoittautuikin hyväksi paikaksi, josta oli kävelymatka 38st Avenuen päässä oleville rannalle laskeutuville portaille. Märkäpuvun ja laudan päivävuokra oli kohtuullinen $30, joten ihan konkurssiin tämä harrastus ei johda (vaikka tosiharrastajalla on tietenkin omat välineet). Me miehet siis ahdoimme itsemme kuin Batmanin haarniskoihin, nappasimme laudat kainaloihin ja marssimme rannalle. Sini ja lapset ottivat vielä mukaan skimboardimme jota testasimme sen verran, että totesimme tarvittavan vielä muutaman harjoituskerran ennen kuin kukaan meistä voi osallistua maailmanmestaruuskisoihin.

Meri on täynnä surffaajia.

Viimehetken vinkit ennen tositoimia.

Lautamiehet.

Eveliinan skimboard-harjoitukset.

Pienen perehdytyksen jälkeen meloimme ulapalle ja aloimme kytätä sopivia aaltoja. Ja niitä todella saikin kytätä, sillä ehkä vartin välein tuli muutama sellainen mukavan kokoinen, jonka mukaan voisi kuvitella pääsevänsä. Hätäisenä koitin yleensä päästä sen ensimmäisen vauhtiin, jonka jälkeen huomasin niiden seuraavien olevan vieläkin isompia mutta olevani itse jo liian lähellä rantaa pääseväni niiden kyytiin ja lopulta päädyin haukkaamaan merivettä ja nykimään lautaani lähemmäksi nilkassa kiinni olevasta turvanarusta. Pari vanhempaa herrasmiestä näytti pääsevän järjestään jokaisen haluamansa aallon kyytiin mutta itse en vaan saanut lautaa riittävään vauhtiin. Yksi surffaaja onnistui siinä jopa koiran kanssa. Puolitoista tuntia kauhomista riittivät amatöörille ensimmäiseksi kerraksi mutta kyllä tätä voisi vielä toistekin kokeilla. Hiukan lohdutti kuulla, ettei meistä kokeneinkaan onnistunut kuin kerran saamaan itsensä aallon mukana loppuun asti. Surffareiden seassa kuulemma kellui myös yksi hylje selällään ja rapsutteli mahaansa, mutta itse en onnistunut sitä näkemään. Muistui vain mieleen erään täkäläisen maininta, että hait viihtyvät parhaiten sellaisten rantojen läheisyydessä joissa on hylkeitä... Kuulemma laihat surffarit maistuvat niille kuitenkin huonommin kuin mehukkaat hylkeet.

Surffaajia odottelemassa ja tositoimissa.

Vähän fiilistelyä ja ensikosketus lautaan.

Pelikaaneja tai jotain sen näköisiä lintuja.

Vieraamme suuntasivat hyvissä ajoin lentokentälle ennen kahdeksalta lähtevää lentoaan, ja me vietimme loppupäivän rauhallisesti kotona. Lapset viihtyivät taas naapurin kavereiden kanssa pari tuntia.

 USA:n baseballin tulevaisuuden lupaukset.

Isänpäivä ja muita pieniä onnen hetkiä

Täällä vietetään jo nyt isänpäivää. Kz oli ihan unohtanut asian ja kun aamulla herätimme hänet laululla, lahjoilla ja aamupalalla, hänen piti ihan miettiä, että ei kai ne synttäritkään ihan vielä ole. Sunnuntai meni melkein kokonaan Suomi-kaverin synttäreillä ihanan ystäväperheen luona. Tarjoilut olivat herkulliset: mm. dinosauruksen ribsiä ja dinosauruksen munia ja tietty dinokakkua. Lapset saivat tehdä myös arkeologisia  kaivauksia ja seikkailla aarteenetsijöinä dinosaurusten, tulivuorten ja lihansyöjäkasvien seassa.

Kz:n ensimmäinen isänpäivä, jolloin syödään mm. tuoreita mansikoita, kirsikoita, nektariineja yms.

Eipä ole taidettu näinkään ennen isänpäivänä rentoutua.

Jännät arkeologiset kaivaukset meneillään.

Eiliseltä (maanantailta) mainittava tapaus oli ehdottomasti ihana hemmotteluhetki. Olin löhöilemässä uimapatjalla altaalla kun Eveliina toi minulle yllättäen aurinkolasit. Pian hän toi (pyytämättä) lasillisen kylmää vettä jääpaloilla ja pillin. Hän meni sisälle ja palasi tuoden minulle kirjan, oli taas hetken sisällä ja palasi mankan kanssa ja laittoi rentouttavan musiikin soimaan. Aika hyvä palvelu, tuleva unelmavaimo jollekin. Itseasiassa hän vielä kasteli pihakukatkin ja keräsi oravan tiputtamat aprikoosit sepeliköltä pussiin.

Eilen illalla kävimme katsastamassa tässä lähistöllä kolme meille uutta kauppaa. Yhdessä oli lähinnä kaikkia tavaroita/kuivamuonaa, keskimmäinen oli basaarityyppinen hedelmä-/vihanneskauppa ja viimeinen suht perinteinen ruokakauppa. Ensimmäisestä pitää mainita ehdottomasti halpa alkoholi. Täällä oli oikeasti esim. Finlandia Vodkaa kauhean kokoinen pullo $20! Ei edes ostettu!

Finlandiat ja muut.

Keskimmäisessä kaupassa oli ihan sellainen tunne, että oltaisiin ulkomailla, joskin taidetaan ollakin. Sanoin, Kz:lle, että tällaista kauppaa ei voisi koskan olla Suomessa, mutta sitten muistin "Vikkula"-kaupat. Ehkä vähän samaa henkeä. Siellä oli lattiat ja hyllyt täynnä pahvilaatikoita. Kaikkialla oli  mitä erikoisimpia hedelmiä/kasviksia, mitä lie. Mm. Pienempiä piikkipalloja ja HYVIN ISO (kahden jättikokoisen vesimelonin kokoinen) piikkipallo. Hmmmm...mitäköhän niistä tekisi illalliseksi? Siellä oli myös kaiken maailman eksoottisia mausteita ja koriin tarttui myös lakritsia. Laatikko tolkulla oli myös erilaisia pähkinöitä, joita sai kauhoa pussiin.

Pikkupiikkipallot.

Tänään Kz heräsi taas palaveriin klo 2.30-5. Otti onneksi pienet unet vielä siihen päälle. Huomenna aamulla alkaakin sitten kuudelta palaverit. Tänään seuranamme on ollut taas Suomi-kaverit. Lapset saivat uida ja leikkiä koko päivän yhdessä äitien nauttiessa lime-drinksuja (alkoholittomia) aurinkotuoleissa. Ilta meni Eveliinan tehdessä omaa englanninkielistä kuvakirjaa, minun piirtäessä erästä muotokuvaa ja Kz:n lukiessa Lassille Narniaa. Vähän meinaa nämä nukkumaanmenoajat näin kesäisin venyä...
"Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu. Nopeemmin kun hoksataan se iltaan rauhoittuu...!"  

Löysin muuten pihaltamme tänään tällaisen. Tulkitsin sen banaanipuun kukaksi.

Kulttuurien kirjoa

Torstai meni Suomi-perheen kanssa pulikoidessa. Odottelimme myös Eveliinan luokkalaista tyttöä ja hänen äitiään saapuvaksi meidän yhteispiknikille. Heille tuli kuitenkin este ja siirsimme treffit ensi viikkoon.

Lapset viilentymässä pihasadettimien alla.

Eilen (perjantaina) saimme nauttia erään toisen Eveliinan luokkalaisen tytön ja hänen äitinsä seurasta. Grillasimme ja lilluimme altaassa koko illan. Ihana löytää itsensä kaltaisia ihmisiä. Aika kuluu kuin siivillä. On se vaan jännää, kun puhuu englantia, niin oppii uusia sanoja joka päivä. Tämä nainen muuten piti maistamastaan turkinpippurista :)

Tänään on ollut meidän täälläoloajan kuumin päivä. Meillä ei ole mittaria kotona (paitsi autossa), mutta kuulemma yli neljänkympin oli lämpötila noussut. Aamupäivällä kun menimme pelaamaan tennistä, oli 98F eli 36.6C. Voin sanoa, että sää oli aikas lämmin tenniksen pelaamiseen. Sieltä suuntasimmekin heti altaalle, joka teki olosta huomattavasti miellyttävämmän.

Illaksi oli luvassa koko tämän naapuruston nyyttärit. Odotin sitä innolla, jos vaikka löytyisi vielä uusia ystäviä lapsille. Jokainen toi jotain herkkua mukanaan sukunimensä mukaan. A-F alkupalat ja salaatit, G-R pääruokaa, S-Z jälkiruokaa. Juomaa oli myös tarjolla. Siellä taas kerran tajusi, että täällä on kyllä aivan joka maasta ihmisiä. Tuntuu, että täällä ei vain kertakaikkiaan asu paljoa ihan perusjenkkiläisiä. Jokaiselle ensimmäinen kysymys nimen lisäksi oli, että mistä olette kotoisin. Naapurustossa asuu ihmisiä mm. Thaimaasta, Japanista, Kiinasta, Saksasta, Alankomaista, Iranista, Meksikosta, Italiasta yms. Yhden juuri Eveliinan ikäisen thaimaalaistytön kanssa alkoi leikki sujua siihen malliin, että vaihdoimme keskenämme yhteystiedot. Lupasivat tulla ehkä jo ensi viikolla uimaan.

Katunyyttärit

Kotimatkalla oli ihania kukkivia pensaita.

Tulimme juuri kotiin ja laitoimme ensimmäistä kertaa ilmastoinnin päälle. Sisällä oli 30C. Toisaalta ulkona alkaa jo viiletä (tietokoneen mukaan "enää" 28C), niin päätimme vaan avata kaikki ovet ja ikkunat jos se vähän viilentäisi sisäilmaa. Eveliina nauttii tuolla itsekseen kuuman illan iloista uimalla.

Hauska sattuma vielä tähän iltaan. Lasten eteläkorealaisten ystävien (joiden kanssa vietimme hotellissa ensimmäisen kuukauden) Lailan ja Evan isä on taas työmatkalla täällä. Hän kävi juuri tuomassa meille paketin Etelä-Koreasta. Voin sanoa, että on kyllä kertakaikkiaan tänne muuton jälkeen maailmankuva avartunut entisestään!!! 

Seikkailuja San Franciscossa

En lakkaa ihmettelemästä tätä sään ja lämpötilan vaihtelua. Olen kuullut toki monet kerrat, että San Franciscossa on aina viileämpää ja usein pilvisempää. Aina kun menee sinne, pitää laittaa pitkähihainen päälle ja aina kun ajaa tänne (Piilaaksoon), alkaa sää taas lämmetä ja aurinko paistaa. Tyyni valtameri tekee todella tehtävänsä siellä ja vuoristo täällä. Ero oli kuitenkin aivan uskomaton!!!

Kaizu oli siis tänään katsomassa golfin U.S. Openin harjoituksia San Franciscossa, jonne oli saanut töistä VIP-lipun, joten me päätimme lasten kanssa lähteä kanssa samalla kyydillä seikkailemaan. Meillä meni (odotetustikin kyllä) koko päivä Golden Gate Parkissa sijaitsevassa paikassa, nimeltä California Academy of Sciences. Se oli mielestäni vähän niinkuin Heureka, mutta sisälsi mm. ison akvaarion ja planetaarion.

Lähdimme aamulla mittarin näyttäessä 20C (eli 68F). Taivas oli kirkkaan sininen, kuten oikeastaan automaattisesti joka päivä. Lähellä San Franciscoa alkoi pilviä kertyä oikein toden teolla. Oikeastaan aivan tihkusadesumuksi asti. Mittari näytti jotain 14C. Minulla ja lapsilla oli jopa pitkät housut, mutta Kaizulle uskottelin kotona, että kyllähän nyt shortsit riittävät (onneksi neulepaita sentään tuli mukaan). Loppuviikon ennustukset menevät näin: Sunnyvale to 26C, pe 28C, la 35C, su 32C. San Francisco to 19C, pe 20C, la 22C, su 18C. Iltapäivällä lämpötila oli noussut siellä jo 16C:een, mutta noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen kotia kohti mittari kapusikin sitten jo 30C:een!!!

Aloin ihmetellä, kun vuorten lähistölle oli kerääntynyt kovasti pilviä...

...ja siellähän se San Francisco jo odottelikin edessäpäin sumun keskellä.

Academy of Sciences:ssä meidät toivotti tervetulleiksi iso dinoluuranko ja useat hait ja rauskut, jotka uivat vierellämme. Sinivalaankin luuranko oli ihan hyvän kokoinen. Aluksi kiertelimme evoluutio-osuutta. Siellä oli mm. fossiileita, luurankoja, meteoriitti ja hauska yksityiskohta, pala kuuta. Seuraavaksi jatkoimme Afrikka-puolelle, jossa oli täytettyjä eläimiä. Siellä oli myös iloinen piristys, pingviineitä. (Opin vasta tämän ikäisenä, että niitä on myös Afrikassa :) ). Sieltä jatkoimme aivan upealle akvaariokierrokselle. Siellä oli tuttuun tapaan kaiken maailman kaloja, meduusoita ja matelijoita. Pian pääsimmekin nauttimaan planetaarion näytöksestä, joka kertoi maanjäristyksistä, niiden historiasta ja synnystä sekä nykytilanteesta. Näyttelyssä oli erikseen oikein maanjäristysaluekin. Siellä pääsi myös kokemaan sekä 1906 että 1989 vuosien maanjäristykset oikean oloisessa ympäristössä. Näistä siis tuo ensimmäinen oli huomattavasti isompi järistys. Siinä me seisoimme huoneessa (jossa oli kirjahyllyt, taulu, astiakaappi, lamppu yms.) ja joka alkoi täristä juuri saman verran kuin muinaisissa järistyksissä. Asian teki toki turhan helpoksi se, että mitään ei tietenkään kaatunut tai tippunut päälle. Yksi hienoimmista alueista oli sademetsäalue. Lämpötila oli toki sen mukainen. Alueella oli vapaana todella kauniita perhosia, papukaijoja ja kolibreja. Matkamuistokaupasta tarttui mukaan mm. skorppioonitikkareita. Ne voi kuulemma oikeasti syödä kokonaan. Otamme niitä muutaman mukaan Suomenkin kulinaristeille :)

Kuukivi.

"Leikkiviä ystäviä pingviinit on vaan..."

Täytettyjä eläimiä.

Sademetsän tunnelmaa. Harmi, ettei niitä perhosia saanut oikein kuvattua.

Krokotiilikin oli meitä viihdyttämässä.

Scorppionitikkareita. Maiskis!