Memorial Day -viikonloppu

Tiistaina tuli soitto koululta, että Eveliina oli alkanut voida pahoin kesken päivän. Sini kävi hakemassa kalpean tytön, joka oli jostain saanut kunnon mahapöpön. Onneksi vaiva oli ohi muutamassa tunnissa, mutta koska koulun säännöt kieltävät lasta tulemasta kouluun ennen kuin 24 tuntia oksentelusta on kulunut, oli keskiviikko Eveliinalla automaattisesti vapaapäivä. Jossain välissä meillä kaikilla on tuntunut hiukan epätasapainoa voinnissa (varsinkin tuon Eveliina-uutisen jälkeen) mutta mitään tuon pahempaa ei ole kellään ollut.

Torstaina koululla oli Field Day, jolloin koko aamupäivän ohjelmassa oli pihaleikkejä ja kilpailuja kuten pussihyppelyä. Sini oli jälleen auttelemassa. Veipä myös meidän uuden ison kylmälaukunkin koululle, sillä mehujäiden säilytysastioista oli kuulemma pulaa. Koulun jälkeen lapsilla koittikin neljän päivän pituinen loma, sillä perjantaina oli Staff Learning Day (lapsilla vapaata) ja tänään maanantaina vietimme Memorial Day:tä, joka on myös itselläni vapaapäivä. Koska läksyjäkään ei tullut, niin Sini ja lapset suuntasivat ensimmäistä kertaa torstaina Suomi-äitien ja -lasten puistokokoontumiseen Portal Parkkiin Cupertinoon, jossa oli kuulemma paikalle vajaa kymmenen perhettä. Itselläni meni töissä myöhään, ja Sini oli järkkäillyt sillä aikaa toisen Suomi-äidin kanssa, että menisivät heille yökylään. Mikäpä siinä, sainhan keskenäni rauhallisen koti-illan.

Perjantaina yökyläläiset ja isäntäväki olivat käyneet brunssilla Denny's:llä, jossa emme ole näillä seuduilla ennen poikenneetkaan. Losin reissullahan taannoin poikkesimme näissä paikoissa pariinkin kertaan. Iltapäiväksi Sini ja muutama muu naikkonen olivat suunnitelleet hiukan omaa seikkailua: vierailu viinitilalla Saratogassa ja sen jälkeen hiukan ravintolaelämään kaupungin idyllisellä vanhalla kadulla. Miehet olivat valjastettuina siksi aikaa kuka lastenhoitajaksi, kuka autonkuljettajaksi. Suunnitelmia jouduttiin kuitenkin hieman muuttamaan lennosta, sillä Mountain Wineryn viinitila ei huolinutkaan leidejä sisälle (joka ei suinkaan johtunut tuhdista pohjustuksesta, vaan viinitilalla myöhemmin samana iltana pidettävästä konsertista). Korvaava paikka löytyi kuitenkin onneksi läheltä. Siellä kuitenkin toinen kyytiautoista alkoi keittää, joten naisten nauttiessa maisemista ja viineistä, isännät perehtyivät bemarin sielunelämään. Minä itse olin iltaan asti lastenhoitovuorossa (omien ja hiukan muidenkin), mutta lopulta oli aika vetää kuskinhattu itsellekin päähän ja lähteä hakemaan osa seurueesta kotiin.

Ihanat naiset viinitilalla.

Viiniköynnöksissä alkaa olla jo lehdet toisin kuin Napa-Valleyn reissullamme.

Teksti Saratogassa sijaitsevan baarin seinällä.

Ei ollenkaan hassumpi kuu perjantaina.

Lauantaiaamuna starttasimme jo ennen yhdeksää kohti Point Reyesiä, joka sijaitsee San Franciscosta muutamia kymmeniä kilometrejä luoteeseen meren rannalla. Sen kärjessä sijaitsee majakka, jota olimme sopineet lähtevämme katsomaan kahden muun perheen kanssa. Treffasimme muiden autokuntien kanssa Olema-nimisessä kylässä ("Olemme olleet Olemassa!"), jossa oli seudun luonnonsuojelualueen infopiste ja piknik-paikka. Laitoimme itsekin siellä murua rinnan alle ennen kuin suuntasimme kohti Point Reyesiä, jonne oli vielä relun puolen tunnin siivu ajettavana. Tie mutkitteli muutamien isojen maatilojen läpi ennen kuin kapean tien vierusta alkoi olla täynnä autoja, joiden matkustajilla oli sama päämäärä kuin meillä. Point Reyes on ilmeisesti talvella oiva paikka päästä näkemään ohi vaeltavia valaita mutta nyt sinne veti luultavasti itse majakka. Kun saimme autot parkkiin, pääsimme kävelemään loppumatkan niemen kärkeen ja laskeutumaan runsaat kolmesataa rappusta majakalle. Ja olihan siellä tuulista!

Kävelymatkalla autolta majakalle oli aika upeat maisemat.

Tähän kotikonttori pystyyn.

The Majakka

Majakan jälkeen kävimme vielä katsomassa niemen toista reunaa, jonka rannat osoittautuivat olevan merileijonien tms. suuressa suosiossa. Pääsimme kuvaamaan rannalla lepuuttelevia otuksia vain noin parinkymmenen metrin päästä. Tiellä meitä tuli vastaan seurue, joka tiesi että elukoiden häiritseminen on laitonta, ja siitä voi seurata luokkaa tonnin sakko. Joten olimme varsin hiljaa!

Huipulla tuulee.

Lopulta käänsimme nokat kohti Sausalitoa, jossa meillä oli pöytävaraus 7:15pm ravintolassa nimeltä Spinnaker. Sen ikkunoista on kuulemma kaupungin parhaat näkymät kohti San Franciscoa - enkä epäile väitettä yhtään. Illan hämärtyessä ja valojen alkaessa syttyä Cityn kaduille kävin napsimassa muutamia valokuvia ravintolan pihalta.

San Franciscon profiili.

Sausalitoa.

San Franciscon valot illan hämärtyessä.

Aika epätodellinen fiilis kun upeiden valojen keskelle maisemaan nousi vielä valtavan kokoinen kuu.

Vielä ennen kotiin paluuta, kieppasimme vanhalla tutulla Golden Gaten takaisella kukkulalla ihastelemassa öistä siltaa ja kaupungin valoja. Suosittelen ehdottomasti!

Sunnuntai meni lunkisti kotioloissa kun ilmakin oli mukavan lämpöinen. Joitain Sinin ostamia kukkia sain luvan kaivella kukkapenkkiin. Tänään maanantaina sitten nautimme kaikki ylimääräisestä vapaapäivästä Memorial Day:n kunniaksi. Pistäydyimme aamupäivällä Ikeassa, jossa talo tarjosi lounaan kun ostokset ylittivät $150. Sen verran oli siis pakko tuhlata ;) Myöhemmin saimme kylään Suomiperheen, jonka kanssa menimme sattumoisin samoilla lennoilla Suomeen helmikuussa ja poikkelimme kimpassa Amsterdamissakin. Heidän tyttönsä ja Eveliina näyttivät viihtyvän hyvin yhdessä. Heidän lähtönsä jälkeen huomasimme, että yhden eilen istuttamani kaksivartisen kukan toinen varsin oli pahasti kallellaan. Ajattelin käydä katsomassa voisiko sen vielä pelastaa. Kun pääsin pihalle, varsi oli jo ihan kumollaan ja tärisi kummasti. Lähempänä huomasin, että myyrähän siinä yrittää kiskoa koko komeutta koloonsa, jonka oli kaivanut ihan istutuksen viereen. Söpö otus joo, mutta seuraavan kerran kun näen, niin vain toinen meistä poistuu paikalta hengissä...

Lenkkeilyä ja prinsessateemaa

Ai että olen nauttinut kun olen kuullut, että vihdoin Suomeenkin on saapunut suvi suloinen. Vertailin lämpötiloja ja totesin, että Suomessa alkaa olla jopa lämpimämmät yöt kuin täällä. Vaikka päivät täällä ovat toki lämpimiä (yleensä 20-30C), niin öisin saattaa olla 9-14C. Aika samoissa mennään, Tampereelle on näköjään luvattu yölämpötiloiksi 9-11C :)

Tämän viikon ensimmäisiin kohokohtiin taitaa lukeutua tiistaina ollut juhlatilaisuus, johon oli kutsuttu kaikki vanhemmat, jotka ovat olleet vapaaehtoistyöntekijöinä koululla vuoden mittaan. Opettajat olivat laittaneet juhlasalin todella hienoiksi Hollywood-teemalla. Siellä oli pitkä seisova pöytä täynnä herkkuja ja pitkät koristellut pöydät vieraille. Samalla kun söimme, saimme nauttia erilaisista lasten esityksistä. Välillä vähän jopa säälitti katsoa niitä järjenräjäyttäviä pianoesityksiä, joita ne n. 9-vuotiaat aasialaisvirtuoosit esittivät. Sen lukemani "Tiikeriäiti"-kirjan jälkeen alan hahmottaa (viimeistään), että tuollaisiin suorituksiin ei ihan parin tunnin treenit päivässä riitä. Sen on oikeasti oltava koko niiden lasten elämä. No, kyllähän he varmasti sydämestään myös nauttivat soittaa.

Tässä vähän juhlasalin koristelua. "Thank you volunteer stars"

Edellisissä teksteissä olemme mainostaneet meidän ihanaa lenkkipaikkaamme. Nyt kun kerran minulla on se uusi puhelin, sain otettua vähän kuvia auringonlaskun aikaan. Tässä komeilee villikalkkunoita. Siellä on oikeastaan aina myös mm. peuroja, villikaneja, maaoravia yms.

Keskiviikkona oli taas se päivä, että piti pyöräillä, kävellä yms. kouluun. No, minulle se tiesi sitä 14 km:n lenkkiä päivässä, mutta saipahan ihailla kaunista säätä ja maisemia. Tässä vähän meidän lähiseudun Pelargonia-"pensaita" keskiviikkoisen lenkkini varrelta.

Toisena päivänä oteuttu kuva taas samaiselta lempilenkkipaikalta.

Toinen viikon huippujutuista oli perjantaina, kun Eveliina sai taas kerran "Good Job"-paperin. "She always is well-behaved student even when others are not behaving". Lassin opettaja taas selvitti, että Lassi on saanut joidenkin yksittäisten muiden oppilaiden ohella kutsun Applen konttorille lounaalle kiitoksena kovasta ja ahkerasta työskentelystä mm. Mission-projektin parissa. Kyllä sitä sai olla niin ylpeä omista pikku aarteistaan.

Lauantaina vietimme erään pienen prinsessan synttäreitä. Eveliina oli vartavasten käynyt ostamassa omilla rahoillaan Disney Storesta Meridan jousipyssyn ja nuolet. Puvun hän osti keräämillään rahoilla elokuussa Disney Worldistä. Lassi oli prinssi. Paras puoli juhlissa oli se, että myös aikuiset pukeutuivat. Kaikki naisetkin olivat prinsessoja ja kuningattaria. Kun lapset saivat läksiäislahjaksi pienet lahjapussukat ja kaasupallot, niin naiset saivat suklaata, jonka paketissa luki "The Queen's chocolate. The preferred chocolate for royal everyday divas". Aika hyvä löytö näihin juhliin. :) Lassi hehkutti, että oli kivoimmat synttärit hänen omiensa jälkeen.

Kaksi kruunupäätä.

"The Queen's chocolate. The preferred chocolate for royal everyday divas"

Sunnuntain suunnitelmat vähän muuttuivat/tiivistyivät ja näin ollen ehdimmekin pyytää naapureita meille illaksi uimaan ja grillailemaan. Oikeasti se oli aika hyvä veto, koska emme ole viettäneet aikaa pitkään aikaan heidän kanssaan ja seuraava vapaa viikonloppu meillä on heinäkuun lopulla ja sitä seuraava elokuun lopulla, joten nyt oli oikein hyvä aika nähdä :D

Grilliruokia odotellessa oli  ihana hetki pulahtaa uimaan. Esittelyssä Lassi ja Lassin pellehyppy.

Staff appreciation week

Kuluvana viikkona olemme taas muistaneet opettajia, rehtoreita ja muuta koulun henkilökuntaa. Hauskaa kun on asunut jo yli vuoden täällä, niin tämäkään ei enää niin aiheuta ihmetystä, koska sen on jo kerran kokenut. Idea siis on, että jokaisena päivänä viikon aikana muistetaan koulun henkilökuntaa erilaisin tempauksin. Maanantaina meidän vieraidemme ollessa omalla road tripillään ehdin olla koko päivän koulussa apuna. Ekaluokkalaisista kolmosluokkalaisiin kaikki toivat jonkun syötävän officelle, josta roudasimme herkkuja opettajanhuoneen notkuvaan herkkupöytään. Kävin ostamassa myös ilmapalloja ja muita koristeita opettajanhuoneeseen ja pihalle. Koristelimme huoneen erään toisen äidin kanssa ja juuri ennen välituntia saimme kaikki valmiiksi ja nostimme kylmässä olleet ruokatarvikkeet esille. Pian jo siivosimme ruuat takaisin kylmään. Totesin, että ennen lounasta olisi aikaa vain noin tunti eikä näin ollen olisi järkevää lähteä kauas. Muistin autossa olevan proteiinipatukan, heitin sen naamaan ja menin auttamaan Eveliinan luokkaan. Lounastauolla olin taas auttamassa ruokien kanssa. Iltapäivällä jäi taas tunnin rako ennen kuin Eveliina pääsisi koulusta, joten nyt menin puolestani Lassin luokkaan avuksi.

Tiistaina lapset veivät kaikille opettajilleen (tietysti heillä on omat opet, mutta joissain aineissa myös eri opet) kiitoskortit, jotka askartelimme jo sunnuntaina valmiiksi. Illalla saapui vieraamme myös huikean hienolta reissultaan ja niin oli taas talo täynnä elämää :) Keskiviikko meni shoppaillessa sisätiloissa, mutta muuten oli vähän turhan viileä viikko sään puolesta. Yli pariakymppiä toki, mutta jotenkin vähän kirpsakka tuuli. Lapset kuitenkin pulikoivat joka päivä takapihalla. Torstaina oli vuorossa kukkien vienti opettajalle. Kai yksittäinen leikkokukkakin olisi riittänyt jolloin niistä kertyy kokonainen kimppu, mutta lapset veivät sellaiset todella kauniit (en tiedä nimeä) pinkit vähän hortensian näköiset kukat. Molemmat askartelivat vielä perhoskukkatikut, joissa oli antajan nimi.

Perjantaina olin kahteen otteeseen auttelemassa Eveliinan luokassa: aamulla ja iltapäivästä. Välissä kävin heittämässä vieraamme San Franciscon lentokentälle -Nyyh! (Nyyh-tunne oli toki molemminpuoleinen ;) ) Lauantaina piti sitten ottaa kaikki ilo irti Kalifornian kavereista ettei ehdi tylsistyä kun yhtäkkiä kotona oli niin tyhjää. Päivä sujui leppoisasti ystävien altaalla ja leffaa katsellessa. Onneksi lämpötila pomppasi taas sinne johonkin kolmeenkymppiin. Ei tarvi ihmetellä, että tarviiko pitkähihaiset mukaan. (Joskin tämä alkaa riittää, en kaipaa yhtään lämpimämpää.)

Kyllä sitä voisi kurjemmissakin maisemissa lauantainsa viettää.

Tänään olenkin saanut viettää aivan ihanaa äitienpäivää ♥ Suurimman osan äitienpäivälahjoista olin jo saanut perjantaina ja lauantaina. Lassilta perjantaina itse maalatun kukkaruukun ja suloisen kukan sen sisällä. Eveliinalta sain kaksi ihanaista korttia. Lauantaina saapui Kaizun tilaama Lumia 820 ja olen taas ajan hermolla näissä älypuhelimissa :) Tänään sain vielä Lassilta kauniin savesta tehdyn kukan mallisen kulhon samalla kun aamupala tuotiin sänkyyn. Koko iltapäivän vietimme eräässä puistossa neljän Suomi-perheen voimin äitienpäiväpiknikillä. Ai että mitä herkkuja. Ja me äidit saimme tietysti nautiskella koko iltapäivän herkkujen ohessa kuohuvaa ja parantaa maailmaa rauhassa. Tänään alkoi olla taas niin kuuma, että kaikki aikuiset ja lapset yrittivät hakeutua varjoon luonnostaan. Meidän altaan kivetys oli taas niin kuuma, että kun yritin viilentää sitä laittamalla siihen vähän vettä varpaideni alle, niin kivi vain sihahti kuumuudesta. Siitä sihahduksesta tuli mieleen mainita, että viimeviikkoisen tulipalon jälkeeen Havulan sauna menee tätä tietoa kokonaan uusiksi, samoin varmaan pesuhuoneen katto. Muuten pärjätään onneksi talon sisäpintojen pesulla. Tuli ei itsessään ehtinyt saunaosastoa niin vaurioittaa, mutta savu oli toki mustannut ja hajustanut ympäristöä.

Yritimme pitää ruokia vähän varjossa, jotta ne ei ihan niin  nopeasti kuumenisi.

Lapset jonottivat jätskiautoon, joita tuli jopa kaksi eri autoa meidän piknikin aikana puistoon.

Family Havukainen

Takapihan ruusuja. Nämä olkoon äitienpäiväruusuja kaikille äideille tasapuolisesti :)

Kz viilentämässä jalkojaan.

Äitienpäivärentoutus.

Lapset peuhaamassa uusilla uimarenkaillaan.

Suomi-vieraiden visiitti

Kuten Kaizu viime päivityksessä totesikin, kun perjantaina yhdet vieraat lähtivät, lauantaina saimme jo uudet vieraat Suomesta meidän iloksemme. Sää on todella suosinut meitä, jos sen nyt niin haluaa ajatella. Lämpöä on ollut joka päivä reilusti kolmenkympin yläpuolella ja ihan omaksi iloksi ei viitsi kyllä iltapäivällä mennä ulos. Perheen pieni poika tokaisi eräänä iltapäivänä: "Äiti, musta tuntuu niin kuin olisin tosi lähellä tulta!" Jalanpohjat meinaavat palaa takapihan kivetyksellä, mutta kastelemme kivetystä aina välillä letkulla ja olemme toki ison ajan päivästä myös altaassa. Kävin Eveliinan kanssa ostamassa taas uusia isoja uimarenkaita, valaan ja lohikäärmeen, joten taas kelpaa pulikoida.

Eveliina vahtimassa pientä vierasta joka nukkuu päiväunensa palmun varjossa.

Päivisin olen kierrättänyt vieraita vanhaan tuttuun tapaan mm. punapuumetsässä valtavia puita ihmetellen, Santa Cruzissa Tyyntä valtamerta ja surffareita ihastellen ja perinteisesti toki San Franciscossa (jossa Kz sai olla kierrättäjänä ja oppaana tälläkin kertaa). Olemme kiertäneet vieraidemme kanssa myös "säästämässä" outlettien ihmeellisessä maailmassa Great Mallilla ja Gilroyn Outleteissä. Aamut sujuvat ihanan leppoisasti, koska saan aina seuraa koululle lapsia viedessä. Iltapäivisinkin puolituntinen (kun odotan Eveliinan pääsyn jälkeen Lassin pääsyä) kuluu hujauksessa kun saa jutella ihan suomeksi ystävien kanssa. Iltapäivisin allas on ollut todella kovassa käytössä, illat on mennyt grillatessa.

Matkalla punapuumetsään.

Vertailun vuoksi sama paikka kuvattuna noin viikkoa aikaisemmin. Silloin oli vaan hauskasti pilviä maiseman edessä.

Vapun kunniaksi teimme simaa (ystäväperheen isä oli tällä kertaa simamestarina). Suunnittella oli tehdä tippaleipiä ja munkkejakin, mutta ajanpuutteen vuoksi päädyimme hakemaan valmiita donitseja. Oli meillä muutama ilmapallokin, mutta muuten vappu meni hiukan ohi. Toisaalta ehdottomasti mielestäni on mukavampi niin päin, että varsinaista juhlaa ei edes meinaa huomata koska arki itsessään on jo sitä juhlaa. Näin ollen voi nauttia joka päivä pienistä hymyn aiheista.

Nyt ystävämme ovat kiertelemässä mm. Vegasia, Grand Canyonia ja Losia. Meillä siis arki palautui ihan pikkusen enemmän arjen tuntuiseksi. Päällimmäisimpänä kerrottavana taitaa olla Lassin (kaikkien 2.-5. luokkalaisten) STAR-testit. Ne ovat yhdeksän päiväiset kokeet (onneksi kestävät aina vain aamupäivän) joissa testataan lähinnä englantia ja matemaattisia taitoja. Ohjeissa on erikseen, että pitää muistaa nukkua kunnolla edeltävä yö ja syödä tukeva aamiainen... Aikalailla tulee YO-kirjoitukset mieleen.

Kaizu muuten meni junalla ensimmäistä kertaa torstaina San Franciscoon töihin. (Siellä oli jotkut messut). Junaan saa kuulemma pyöränkin mukaan ja hinta on vaivainen $7, joten siitä hän sai idean tuleville vapaapäiville. Itse olen puolestani (Eveliinan painostuksella) alkanut taas maalaamaan tauluja (ainakin yhden). Maalit minulla jo olikin ja pohjatkin ostettu noin vuosi sitten. Nyt työn alla on kuva meidän perheestä. Sitä olen eilisen illan ja tämän koko päivän maalaillut. Laitan sitten kuvan kunhan se on valmis. Kyllä sitä vielä ehkä noin seitsemän vuoden tauonkin jälkeen sivellin pysyi edes jotenkin kädessä.

Tämä aamu alkoi todellisella adrenaliinipiikillä. Eräs Suomen naapureistamme laittoi viestiä, että meidän Suomen talon edessä oli kaksi paloautoa ja ambulanssi. Enempää ei tiedetty. Sitten saatiin tieto, että kyseessä on "keskisuuri rakennuspalo". Siinä vaiheessa vähän jo alkoi mahassa kouria ja kädet täristä. Yritimme pysyä rauhallisena ja odottaa lisätietoja. Pääasia oli, että siellä asuva perhe voi hyvin. Parketit ja maalipinnat saisi toki uusittua. No, onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Saunassa oli tuuletusventtiili tipahtanut kiukaalle, mutta asukkaat olivat saaneet itse sammutettua palon alun ja palokunta oli vain käynyt tarkistamassa tilanteen.

Täällä pahimmat helteet alkavat toistaiseksi väistyä ensi viikolla. Ystäväperheemme saapuu taas tiistaista eteenpäin seuraksemme. Elämä rullaa mallillaan.

Tällä kertaa parhaat kuvat seikkailevat vielä ystäviemme kamerassa, joten laitan vielä pari otosta, jotka eivät mahtuneet viime kirjoitukseen, koska silloin taas oli niin valtavasti kuvia :)

Meidän lempilenkkeilymaisemia. Kz pyöräili tänäänkin tälle alueelle, juoksi siellä lenkin ja pyöräili takaisin.

Täällä lenkkeillessä ainakin pakarat ja reidet huutaa hoosiannaa, koska nousuja ja laskuja on todella paljon :)

Tässä kuva vielä Eveliinan viime viikkoisesta Humpty Dumpty-projekstista. Siinä kaikki ekaluokkalaiset yrittävät keksiä keinon miten saa pakattua raa'an kananmunan niin hyvin pakettiin, että se säilyy ehjänä kun rehtori tiputtaa paketin katolta. Boksin piti olla max 7x7 tuumaa. Siellä näkyi kyllä kaiken moisia laskuvarjo- ja ilmapalloviritelmiä siitä huolimatta.  Projekti on kai aika yleinen täällä, koska siitä oli oikein eräässä lastenohjelmassa juttua.

Eveliina esittelee ylpeänä ehjää kananmunaa ystävilleen. (Heidän luokasta vain kolmella muna säilyi ehjänä.)

Jee, hyvä Eveliina :D