Suomi-vieraiden visiitti

Kuten Kaizu viime päivityksessä totesikin, kun perjantaina yhdet vieraat lähtivät, lauantaina saimme jo uudet vieraat Suomesta meidän iloksemme. Sää on todella suosinut meitä, jos sen nyt niin haluaa ajatella. Lämpöä on ollut joka päivä reilusti kolmenkympin yläpuolella ja ihan omaksi iloksi ei viitsi kyllä iltapäivällä mennä ulos. Perheen pieni poika tokaisi eräänä iltapäivänä: "Äiti, musta tuntuu niin kuin olisin tosi lähellä tulta!" Jalanpohjat meinaavat palaa takapihan kivetyksellä, mutta kastelemme kivetystä aina välillä letkulla ja olemme toki ison ajan päivästä myös altaassa. Kävin Eveliinan kanssa ostamassa taas uusia isoja uimarenkaita, valaan ja lohikäärmeen, joten taas kelpaa pulikoida.

Eveliina vahtimassa pientä vierasta joka nukkuu päiväunensa palmun varjossa.

Päivisin olen kierrättänyt vieraita vanhaan tuttuun tapaan mm. punapuumetsässä valtavia puita ihmetellen, Santa Cruzissa Tyyntä valtamerta ja surffareita ihastellen ja perinteisesti toki San Franciscossa (jossa Kz sai olla kierrättäjänä ja oppaana tälläkin kertaa). Olemme kiertäneet vieraidemme kanssa myös "säästämässä" outlettien ihmeellisessä maailmassa Great Mallilla ja Gilroyn Outleteissä. Aamut sujuvat ihanan leppoisasti, koska saan aina seuraa koululle lapsia viedessä. Iltapäivisinkin puolituntinen (kun odotan Eveliinan pääsyn jälkeen Lassin pääsyä) kuluu hujauksessa kun saa jutella ihan suomeksi ystävien kanssa. Iltapäivisin allas on ollut todella kovassa käytössä, illat on mennyt grillatessa.

Matkalla punapuumetsään.

Vertailun vuoksi sama paikka kuvattuna noin viikkoa aikaisemmin. Silloin oli vaan hauskasti pilviä maiseman edessä.

Vapun kunniaksi teimme simaa (ystäväperheen isä oli tällä kertaa simamestarina). Suunnittella oli tehdä tippaleipiä ja munkkejakin, mutta ajanpuutteen vuoksi päädyimme hakemaan valmiita donitseja. Oli meillä muutama ilmapallokin, mutta muuten vappu meni hiukan ohi. Toisaalta ehdottomasti mielestäni on mukavampi niin päin, että varsinaista juhlaa ei edes meinaa huomata koska arki itsessään on jo sitä juhlaa. Näin ollen voi nauttia joka päivä pienistä hymyn aiheista.

Nyt ystävämme ovat kiertelemässä mm. Vegasia, Grand Canyonia ja Losia. Meillä siis arki palautui ihan pikkusen enemmän arjen tuntuiseksi. Päällimmäisimpänä kerrottavana taitaa olla Lassin (kaikkien 2.-5. luokkalaisten) STAR-testit. Ne ovat yhdeksän päiväiset kokeet (onneksi kestävät aina vain aamupäivän) joissa testataan lähinnä englantia ja matemaattisia taitoja. Ohjeissa on erikseen, että pitää muistaa nukkua kunnolla edeltävä yö ja syödä tukeva aamiainen... Aikalailla tulee YO-kirjoitukset mieleen.

Kaizu muuten meni junalla ensimmäistä kertaa torstaina San Franciscoon töihin. (Siellä oli jotkut messut). Junaan saa kuulemma pyöränkin mukaan ja hinta on vaivainen $7, joten siitä hän sai idean tuleville vapaapäiville. Itse olen puolestani (Eveliinan painostuksella) alkanut taas maalaamaan tauluja (ainakin yhden). Maalit minulla jo olikin ja pohjatkin ostettu noin vuosi sitten. Nyt työn alla on kuva meidän perheestä. Sitä olen eilisen illan ja tämän koko päivän maalaillut. Laitan sitten kuvan kunhan se on valmis. Kyllä sitä vielä ehkä noin seitsemän vuoden tauonkin jälkeen sivellin pysyi edes jotenkin kädessä.

Tämä aamu alkoi todellisella adrenaliinipiikillä. Eräs Suomen naapureistamme laittoi viestiä, että meidän Suomen talon edessä oli kaksi paloautoa ja ambulanssi. Enempää ei tiedetty. Sitten saatiin tieto, että kyseessä on "keskisuuri rakennuspalo". Siinä vaiheessa vähän jo alkoi mahassa kouria ja kädet täristä. Yritimme pysyä rauhallisena ja odottaa lisätietoja. Pääasia oli, että siellä asuva perhe voi hyvin. Parketit ja maalipinnat saisi toki uusittua. No, onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Saunassa oli tuuletusventtiili tipahtanut kiukaalle, mutta asukkaat olivat saaneet itse sammutettua palon alun ja palokunta oli vain käynyt tarkistamassa tilanteen.

Täällä pahimmat helteet alkavat toistaiseksi väistyä ensi viikolla. Ystäväperheemme saapuu taas tiistaista eteenpäin seuraksemme. Elämä rullaa mallillaan.

Tällä kertaa parhaat kuvat seikkailevat vielä ystäviemme kamerassa, joten laitan vielä pari otosta, jotka eivät mahtuneet viime kirjoitukseen, koska silloin taas oli niin valtavasti kuvia :)

Meidän lempilenkkeilymaisemia. Kz pyöräili tänäänkin tälle alueelle, juoksi siellä lenkin ja pyöräili takaisin.

Täällä lenkkeillessä ainakin pakarat ja reidet huutaa hoosiannaa, koska nousuja ja laskuja on todella paljon :)

Tässä kuva vielä Eveliinan viime viikkoisesta Humpty Dumpty-projekstista. Siinä kaikki ekaluokkalaiset yrittävät keksiä keinon miten saa pakattua raa'an kananmunan niin hyvin pakettiin, että se säilyy ehjänä kun rehtori tiputtaa paketin katolta. Boksin piti olla max 7x7 tuumaa. Siellä näkyi kyllä kaiken moisia laskuvarjo- ja ilmapalloviritelmiä siitä huolimatta.  Projekti on kai aika yleinen täällä, koska siitä oli oikein eräässä lastenohjelmassa juttua.

Eveliina esittelee ylpeänä ehjää kananmunaa ystävilleen. (Heidän luokasta vain kolmella muna säilyi ehjänä.)

Jee, hyvä Eveliina :D