Silveradon seikkailu

Meille kävi harvinainen onni kun saimme ystäviltämme lahjakortin Napaan Silverado Resortiin. Napa on siis se täkäläinen kuuluisa viinialue, jossa olemme käyneet kyllä maistelemassa viiniä ennenkin, mutta nyt matkamme päätarkoitus oli rantoutua spassa, kasvohoidossa ja viettää ihanaa yhteistä aikaa. Maanantai oli lapsilla vapaapäivä koska oli Marthin Luther Kingin päivä ja Kaizu otti sen myös vapaaksi. Olimme siis reissussa sunnuntain ja maanantain.

Tästä matkamme alkoi kohti Napaa. Oli pakko ottaa kuva legendaarisesta kohtaa tieltä nro 237. Ai että tästä on tultu ajeltua muinoin paljon :)

Hotelliin kuului päärakennuksen lisäksi erillinen spa-alue ja erillistalot, joissa huoneistot sijaitsivat. Sunnuntaina sain nauttia rauhassa ensin saunasta (siis ihka oikeasta, jossa saa heittää löylyä ja jossa olla ilman uikkareita/pyyhettä) ja siitä siirryin välillä ulos altaille uimaan ja auringosta nauttimaan. Välillä kokeilin myös höyrysaunaa. Spa-päivän kruunasi ihana kasvohoito (jonka olin myös saanut lahjaksi). Kyllä sitä oli iltasella hymy herkässä. Ja kiitollisuus tietenkin päällimmäisenä mielessä. Kz oli ollut lasten kanssa sillä aikaa lähinnä hotellin allasalueella uimassa.

Silveradon Resortin päärakennus

Kuva keittiöstä olohuoneeseen päin. 

Makuuhuoneemme. Huomaa miten korkeita perinteiset jenkkisängyt ovat. Lapsilla on jopa vaikeuksia päästä kipuamaan niille.

Huoneemme takapihalla oleva (jääkylmä) allas. Uimme kuitenkin isommissa altaissa, jotka olivat lämpimiä.

Spa-puolen kaapissa minua odotti kylpytakki ja tohvelit, ja eikun menoksi!

Ihka oikea sauna, jäädytettyjä pyyhkeitä ja vesipiste. 

Privaattisuihkut, joiden läheisyydestä löytyi kaikki pumpulipuikoista deodoranttiin, mitä ikinä osaat vain kaivata. 

Spa-puolen allas. 

Näkymä paarakennuksesta takapihalle. 

Maanantaina saimme nauttia valmista aamiaista, jonka jälkeen lähdimme pelaamaan bocce ballia ja myöhemmin siirryimme taas altaille. Yö oli ollut todella kylmä, koska aamupalalle kävellessä huomasimme auton ikkunoiden olevan jäässä. (Onneksi otin villakangastakit mukaan, niin hassulle kuin se sillä hetkellä tuntuikin.) Heti kun aurinko pääsee vähän korkeammalle, niin sen voima on jo aika tehokas ja saimme nauttia lämmöstä taas loppupäivän. Aamulla saattaa olla tyyliin 3-4C, päivällä 23-24C.

Aamulla päärakennukselta spalle päin.

Ja spalta päärakennukselle.

Raitapaidat (kylläkin vähän vahingossa) bocce ballia pelaamassa. 

Jee, vielä ehtii uida kirkkaan sinisen taivaan alla lämmitetyssä vedessä. Ei hajuakaan koska tämä mahdollisuus on seuraavan kerran :)

Hotellin golf-kenttää.

Viiniköynnökset näyttivät vähän surkeille ilman lehtiä.

Kotiinpäinajomaisemia. Menee myös tämän päivän kuvista, koska ajoimme Livermoreen tänään ystävien kanssa juuri samojen maisemien läpi :)

Keskiviikkona minulla oli ensin kunniatehtävä hoitaa ystävieni pieniä lapsia (toinen vasta ihan pieni vauva) aamun ajan. Illalla toinen kunniatehtävä oli päästä ystäväni mukaan hääpukuostoksille. Uskomatonta, mutta löysimme upean puvun suht. helpon etsinnän jälkeen. Kyllä siinä meinasi silmät kostua, kun teimme lopullisen päätöksen, tässä tämä nyt on. Eli vastaus on "yes", kuten siinä yhdessä hääpuvunvalintaohjelmassa aina kysytään :) Sniif!

Tuohon peilistä näkyvään korokkeeseen tuleva morsian saa aina nousta hääpukukokelaan kanssa. 

Jee, mahtavaa, me teimme sen!!!! Nyt on THE täydellinen hääpuku valkattuna (ja piilotettuna pukupussiin ;) )!

Päivät ovat muuten taittuneet suht. tuttuun tapaan. Kz painaa töitä (kuten nytkin su iltana tätä kirjoittaessani), lapset porskuttaa vanhaan malliin koulussa ja minä puolestani YMCA:n jumpilla. Ennätys taitaa olla kaksi eri jumppaa samalle päivälle (eri tyyppiset, esim. yogalates ja body pump) ja siihen vähän salia lisäksi (lähinnä kyllä vaan niissä vetkuttimissa). Jopa läpi viikonlopun jaksoin humpata, pumpata ja jumpata, mutta huomenna on sitten lepopäiväni. Enää kolme viikkoa jäsenyyttä jäljellä, joten haluan ottaa kaiken irti :) Oikeasti se on minusta puoli-ilmaista. 6vk $49! Ja saa olla niin paljon salilla, jumpissa, uimassa yms. kuin jaksaa ja ehtii! (Eikä siis mitään muita jäsenyysmaksuja tai muita). Siellä käy muuten lisäkseni ainakin 6 suomalaista, joten aika usein sinne sattuu joko sovitusti tai yllättäen suomenkielistä seuraa :)

Muuttofirmasta eräs nainen kävi arvioimassa lähtevän tavaran määrän tiistaina. Joudumme siitä huolimatta vakuutuksen vuoksi tekemän Excel-taulukon kaikista asioista, joita konttiin pakataan. JEP! Sanoin, että tästä ei ilman kuohuvaa selviä ja niin me poksautimme pullon auki ja aloimme laskea lautasia, laseja, haarukoita, veitsiä, kulhoja.... Valmiina on keittiön lisäksi jo Eveliinan huone, elektroniikka ja makuuhuone on jo hyvällä mallilla. Kontti lähtee kolmen viikon päästä!

Tänään kävimme tyttöporukalla Livermoren outleteissä vielä viimeistelemässä tuliaisostoksia ja ostamassa joitain vaatteita varastoon itselle. Nyt alkaa olla jo kaikki aika hyvällä mallilla muuttoa varten :)

Perjantaina koulun pihalla oli myynnissä dollarilla cupcakeja. Eveliina pääsi herkuttelemaan parhaitten luokkakaveriensa  seurassa. 

Tämän kuvan otin, kun olin nauttimassa auringosta takapihalla. Ihanan kirkas sininen lintu laskeutui palmun runkoon. No, siitä kirkkaudesta ei oikein ole tietoakaan (hyvä jos linnun erottaa), mutta lopulta ihan kiva kuva takapihan palmusta :) Seuraavat kaksi viikkoa on vissiin vähän sellaista pilvistä ja viileämpää. Ihanaa, kun nyt olemme saaneet nauttia auringosta ja lähes hellelukemista oikeastaan niin pitkään kuin vain muistan.  Katsotaan nyt saammeko me sitä kauan odotettua sadetta jo vihdoin tänne. Täällä on jo koitettu kaiken maailman sadetansseja ja muita, mutta ei sitä sadetta vain kuulu. Vain yksittäisiä pisaroita vuoden sisään. Veden säännöstely ei ole vielä alkanut, mutta siitä puhutaan jo kovasti.

 Ensimmäiset puut alkavat olla muuten jo valkoisten ja punaviolettien kukkien peitossa (jos tarkkaan katsoo, niin takana oleva puu on ihan valkoinen). Ihanasti piristää maisemaa. Ja osaan puista alkaa tulla jo uudet hennon vihreät lehdet. (Eihän täällä siis kaikista puista tipukaan lehdet). Pakko myöntää, että aika kaukaiselta tuntuu ajatus, että palaamme pian lumen keskelle!!! Nythän on jo ihan kevät! (Kuvan nappasin tänään kun kävin YMCA:lla)

Audi matkalla kohti Suomea

Tällä viikolla konkretisoitui ensimmäinen oikea paluumuuttoon liittyvä järjestely, kun torstai-iltana tuli autonkuljetusauto pihaan ja nappasi Audin kyytinsä. Päätimme siis käyttää monen suosittelemaa suomalaista Finn-US -nimistä rahtausfirmaa ja shipata nyt ensimmäisen auton (jonka pitäisi olla jotakuinkin samaan aikaa meidän kanssa Suomessa) ja toisen vasta hiukan lähempänä muuttoa. Heillä on hyvät suomenkieliset weppisivut, jossa voi myös suoraan kalkuloida mitä kuljetuksen hinnaksi tulee. Jos ei itse aja autoa Pasadenaan Los Angelesin lähelle, niin heidän kauttaan saa rekkakuljetuksen. Suomen päässä heidän agenttinsa puolestaan hoitaa maahantulokommervenkit tullauksineen kaikkineen. Ja mikä parasta, auto on aikanaan noudettavissa Hämeenlinnasta.

Yksi autojen roudaakseen liittyvistä toimenpiteistä oli käynti ah, niin ihanassa, DMV:n konttorissa. Paikallisessa katsastuskonttorissa siis. Olin varannut ajan DMV:lle tiistaiaamuksi kello 8 ja onneksi olin, sillä 7:30 oven edessä kiemurteli jo 50 metrin mittainen jono niitä, joilla ei ollut varausta. Ilmoitin siis vieväni molemmat autot maasta, jolloin viranomaisten pitäisi tietää olla vaatimatta enää autojen rekisteröintimaksuja. Tämän lisäksi paperitöitä tuli valtakirjan, vakuutuksen ja molempien maiden yhteystietolomakkeiden verran. Sekä tietysti shekki piti postittaa papereiden ja auton titlen (joka vastaa rekisteriotteen ilmoitusosaa) mukana. Ilman titleä firma ei kuulemma saa autoa maasta pois mutta sen antaminen toiselle tuntuu väkisinkin arvelluttavalta, sillä sen avulla auton voisi teoriassa siirtää toisen nimiin. Finn-US:n hepun mukaan paperit ja shekin olisi voinut jopa piilottaa jonnekin auton sisälle mutta arvioin turvallisemmaksi lähettää ne erikseen FedExin kautta. Jotakuta saattaa palvelun hintakin kiinnostaa. Itse laivarahti oli noin $1800, runsas tonni meni vakuutukseen, muutama satanen rekkakuljetukseen ja saman verran tullaukseen ym. Audista varmaan joutuu makselemaan vielä joitain tonneja veroja Suomessakin mutta pitäisi auton tuonnissa silti jäädä plussan puolelle. Mersusta tuskin veroja enää menee ja kuljetusvakuutuskin voi olla muutaman satasen halvempi. Suomen agentille pitää vielä jossain välissä lähettää nippu dokumentteja - mm. todisteet siitä että täällä ollaan asuttu yli vuosi, ja että autot ovat olleet käytössämme yli puoli vuotta.

Torstai-iltapäivään asti olimme siinä uskossa, että Audi lähtee joko perjantaina tai tänään lauantaina. Odottelin enää varmistussoittoa asiasta mutta sitten ilmenikin, että asiaa järkkäilevä heppu olikin torstain kipeänä eikä siis ollutkaan hoidellut asiaa loppuun asti. Hänen tuuraajansa kuitenkin soitteli puoli viiden aikoihin, että sopisiko nouto jo samana iltana. Eipä sitten muuta kuin pikaisesti kotiin ja pakkaamaan autoa! Olimme onneksi jo katsoneet keskiviikkona valmiiksi suurimman osan roinasta, jonka olisi hyvä olla Suomessa suunnilleen samoihin aikoihin kuin itse siellä olemme (pieni telkkari, silitysrauta, työkaluja, kumpparit, luistelukamat...). Sini kävi vielä ostamassa muutamia sellaisia säilytyspusseja joista voi imeä imurilla ilmat pois pakkaamisen jälkeen - tiedättehän, sellaisia Ostos-TV:stä tuttuja - ja sulloimme muutaman talvitakin ja peiton niihin. Oli kyllä uskomatonta miten pieneen tilaan meni samaan pussiin ahdettu tuplaleveä untuvapeitto, kaksi tavallista peittoa, pussilakana ja pari tyynynliinaa kun säkistä imaisi ilmat pois. Lähtöpaksuus oli lähellä öljytynnyriä ja olisiko lopputuloksena saatu lätty ollut viitisen senttiä paksuimmillaan. Kuvasimme kaikki autoon sullotut rojut ja luetteloimme ne: Suomen tulli haluaa nähdä listan muuttotavaroista ja myös arvion niiden arvosta.

(Sinin kuvatekstit)  Noutaja saapui lopulta noin 10:20pm

Siellä sitä pientä mussukkaa nyt viedään. Miehet vielä varmistelevat paperit kuntoon.

Jos Suomessa on ollut lämmin talvi ja ilmastonmuutos jyllää, niin samaa on kyllä ollut havaittavissa täälläkin. Sini jo viime viikolla mainitsi vähäsateisuudesta ja sama meininki on jatkunut. Uutisissa on jo ounasteltu, että Kaliforniassa joudutaan ehkä säännöstelemään vedenjakeluakin. Samoin ilmanlaatu on kuulemma nyt heikommassa jamassa kuin aikoihin ja laaksossa on havaittavissa jonkin verran savusumua. Ei sitä toki ole ollenkaan Pekingiin verrattuna, mutta jos katselee vuorilta laaksoon päin, niin selvästi sen kyllä näkee. Väittävät, että 40% ilmansaasteista tulee kotitalouksien puun poltosta ja 15% autoilusta. Tietäen miten mahdotonta täkäläistä polttopuuta on edes saada palamaan ja takkojen "junan vessa"-tyyliset savupiiput, en yhtään ihmettele että niistä hiukan savupäästöjä aiheutuukin. Valtaosalla on kuitenkin kaasulämmitteiset talot ja takka vain koristeena, joten joko täällä jossain oikeasti on runsaasti porukkaa jotka yrittävät lämmittää taloaan puulla, taikka satunnainen takan viihdepolttaminen on TODELLA saastuttavaa.

Kovin on vuoret "sumun" peitossa. Kuulin, että Kalifornian piispa on jopa rukoillut/kehoittanut rukoilemaan sadetta tänne.

Tämmöinen mehevä palmu komeilee lasten koulun edustalla. Samalla kun hain lapsia yhtenä päivänä koulusta, päätin ikuistaa koulun lähitienoilta muutamia maisemia muistoksi.

Tämän kirkon ohi ajan neljä kertaa päivässä (se on siis ihan koulun lähellä), mutta en ole tainnut siitä vielä kuvaa laittaa blogiin.

Tästä ei paljoa saa selvää, mutta juuri Lassin taekwondon loppumisen aikoihin aurinko laskee. Tässä täysikuu mollottaa vaaleanpunaisella taivaalla. Kuva otettu taekwondon parkkipaikalta.

Lassin luokan edessä on niin kauniita ruusuja. Tässä mielestäni kaunein yksilö.

Tänään olimme potkulaudoilla/kävellen lasten kotikoulun pihalla pienellä lenkillä (oman Ranchon lenkkini ja punttisalitreenin välissä :) ).

Mainittakoot vielä, että Sini on jatkanut ahkerasti päivittäin YMCA:lla ja lasten täkäläiselle koululle on ilmoitettu milloin he lopettavat, ja Suomeen vastaavasti milloin aloittavat siellä.

Juuri viime viikolla mainitsin siitä TRX-treenistä. Siitä olikin sattumalta pikku juttu ostamassani lehdessä. Tätä treeniä on siis tarjolla monen monta kertaa viikossa. Sekä lihaskuntoa että TRX-venyttelyä. Tehokasta puuhaa. Nimim. en muistanut, että pukeminen, oven avaaminen ja saippuan pumppaaminen pullosta voisi olla niin vaikeaa :)

Joka arkipäivä on aika lailla sama ohjelma. Aamulla kun lapset on viety kouluun ja kämppä saatu kuntoon suuntaan salille ja erilaisille ohjatuille tunneille. Sieltä yritän ehtiä pois vielä auringon lämpimimpään aikaan. Lounaan olen tainnut syödä joka päivä ulkona. Siis pihalla ulkona. Siinä saa samalla hyvät D-vitamiinit. (Yritän ajatella positiivisesti ja yritän myös muistaa suojautua kunnon kertoimilla). Lämpö on kyllä hellinyt jopa harvinaisen hyvin. Joka päivä on ollut yli 20C. Ilma alkaa olla semmoinen pehmeän lämmin kirpeän kylmän sijaan.

Tuli mieleen, että on pakko laittaa tänne meidän perusaamupalasta juttua. Muutenkin jo kerromme elämästämme yhtä sun toista, mutta blogista on puuttunut tämä smoothie, jonka teemme joka aamu. Siihen tulee oikeastaan aina marjoja (mustikoita, mansikoita ja vadelmia), avokadoa, maustamatonta jugurttia, kaurahiutaleita/leseitä, maitoa ja sen mukaan mitä kotoa kulloinkin löytyy: banaania, acai-jauhetta, chia-siemeniä, lucuma-jauhetta, proteiinijauhetta/proteiinijuomaa, acai-mehua yms. Ja kyllä maittaa. Lapset halusivat sitä tällä viikolla kahdesti lounaaksikin kouluun. On varmasti terveellisempää kuin vaihtoehtoiset pöperöt, joten tein ilomielin annokset heidän omiin pikkutermospulloihinsa.)

Joka kerta se näyttää vähän erille (esim. eilen ja edellispäivänä laitoin kaksi avokadoa yhden sijaan joka teki sen tietenkin vihreämmäksi), mutta tällaista me täällä nautimme joka päivä :) 

Ja nyt iltaherkkujen tekoon ja sen jälkeen keräännymmekin taas koko perheellä katsomaan Putousta!

Tämän viikon bonuskuvana lisään vielä kuvan Lassin kirjastosta lainaamastaan yli 300-sivuisesta sähköopin kirjasta näytteen. Ei ole tässäkään asissa poika äitiinsä tullut -onneksi :D

It's fun to stay at the YMCA

Kaizu on ollut koko viikon Helsingissä työmatkalla, joten on taas minun vuoroni päivitellä blogia. Minulla on puolestaan iskenyt todellinen YMCA-villitys!!! Otin kaverini houkuttelemana sinne kuuden viikon jäsenyyden ja siitä on kehittynyt tämän viikon aikana toinen kotini. Melkein joka päivä olen käynyt sekä ohjatulla tunnilla että salilla. Tiistaina otin lapset vielä illalla mukaani uimaan sinne. Ohjatut tunnit ovat olleet suurimmaksi osaksi venyttely (esim. TRX:llä), pilates-/jooga-tyyppistä tai tasapainojuttuja. Aika semmoista rauhallista siis, mutta väliin tehdään lankutuksia ja punnertamista niin, että toinen jalka on sivulla koukussa, joten kyllä niistäkin haastetta löytyy. Varsinainen hiki otetaan sitten salin puolella. Olen ollut siellä joka päivä 2,5-4h. Viikonloppuna pidin välipäivät. Nyt on ollut kätevä olla YMCA:llä, koska täällä on ollut harvinainen ilmiö taivaalla: pilvet. Ei tietty koko ajan ja joka hetki, mutta lämpötilakin on ollut aika matala, joten ei ole kovaa kiirettä pihalle. Ensi viikko on siitä "haasteellinen", että lämpöä on luvattu taas reilut parikymppiä, niin eihän sitä malta sitten koko päivää sisällä viettää. Pitää mennä heti aamusta salille, että ehtii puolilta päivin jo pois nauttimaan kevään tarjoamat D-vitamiinit. Hassua, koska Suomessa vähän vasta niin kuin alkaa talvi, tässä itsellä on jo vähän se fiilis, että tästä se nyt alkaa taas lämmetä pikkuhiljaa. Toisaalta toki tännekin vielä ehtii tulla niitä viileämpiä jaksoja.

Viime sunnuntaina kävimme ystäväni kanssa lenkillä Rancholla. Tällä kertaa haastetta lisäsi työntää kahta pienokaista rattaissa näitä mäkiä ylös ja alas. Saa vähän yläkroppakin treeniä.

Kyllä, kovin kuivaa on. Yli vuoden sadekerrat mahtuvat varmasti tusinaan. Joskin eilen ripotti juuri sen verran, että se näkyi tuulilasissa, mutta pyyhkimiä ei edes ehtinyt laittaa päälle kun se jo loppui :) 

Tässä se nyt on. Näiden ovien sisäpuolella tulen viettämään vielä viisi viikkoa hyvin tiiviisti.

Meillä on nyt lennot varattuna maaliskuulle. Samoin se sama hotelli maaliskuun pariksi ekaksi viikoksi, jossa asustelimme ensimmäisen Kalifornia-kuukautemme. Aika mahtavaa palata taas sinne samaan hotelliin, ympyrä sulkeutuu. Vuokra-auto on varattu maaliskuuksi myös, joten saamme lähetettyä myös toisen automme Suomeen vähän aikaisemmin, joskus helmikuun lopulla. Odotan jo kovasti muuttoa ja lasken päiviä mutta toisaalta joka päivä kun katson palmuja, kirkkaan sinistä taivasta ja ympäröiviä vuoria vedän syvään henkeä, suljen silmäni ja olen kiitollinen siitä, että saamme olla vielä täällä.

Tänään ystävämme pihalla otettu kuva. Kevät antaa jo selvästi ensimerkkejä tulostaan. Huomasin tänään, että ikkunamme alla oleva ruusupuska on ihan täynnä juuri aukeamassa olevia nuppuja ;)

Piti ottaa lähikaupan parkkikselta ihan kuva mehevästä palmusta. Vaikka niistä on aina nauttinut, niin toisaalta nyt niihin kiinnittää ehkä vielä enemmän huomiota. Näitä ei enää pian näy Ideaparkin parkkipaikalla!

Kun muinoin tein pashaa ostin sideharsopakkauksen, jossa oli kaksi sideharsoa. Toinen jäi silloin Eveliinan leikkeihin. Nyt Eveliina innostui ompelemaan (käsin) siitä yöpukua, jossa on napit ja kaikki (kylläkin vain koristeena). Ehdotin, että voisi ehkä toivoa kahdeksanvuotislahjaksi ompelukonetta, niin sujuisi nuo käsityöt nopeammin.

Eveliinalla löytyy kiinnostusta käsitöiden lisäksi mm. musiikkiin. Lapset ovat taas pari päivää "soitelleet" Wiin Guitar Hero World Touria (takana näkyykin rummut). Kuvanottohetkellä Lassi oli kyllä taas tapansa mukaan koodaamassa tietokoneella. Toisaalta yritämme pitää tietokoneella oloon tiettyä aikarajaa, toisaalta hän osaa koodailla niin hienoja juttuja, että ei malttaisi kieltääkään. Kerran kun mainitsin, että onkohan padilläoloaika jo umpeutunut ja kysäisin, että mitä hän oikein katsoo, niin vastaus oli tyyliin: kansojen historiasta, valtamerien syvyyksistä tai avaruuden perimmäisestä olemuksesta. En muista enää tarkkaan, mutta jos vastaus olisi ollut tyyliin Simpsonit, olisin patistanut jo pois padiltä, nyt taas annoin ihan tyytyväisenä pojan katsoa dokumentin loppuun :)

Olin jo ihan kahdessa vuodessa unohtanut, että töissä minulla oli lempinimenä Tähtiohimo. Työkaveri muistutti siitä tällä viikolla ja tässä todistusaineistoa (löysin juuri sopivasti Eveliinan tähtipinnin, joten oli pakko ottaa kuva) että siinä se tähti oikeastikin kimmeltää :D

Tämä on vaan niin liikuttava lisäkuva. Nämä kaksi aarretta ovat niin ihania kun he touhuavat keskenään. Tässä aamutuimaan kateselevat Eveliinan Leap Padiltä jotain yhdessä, toisaalta he kehittävät myös aivan upeita mielikuvitusleikkejä keskenään. Molemmilla on todella läheisiä kavereita, mutta olen todella tyytyväinen, että aika kuluu helposti kaksinkin.

Upea vuosi takana, toivottavasti yhtä ihana edessä

Maanantaina Kaizu palasi jo työelämään ja me lähdimme pienellä porukalla Carmel Beachille, meiltä vajaan parin tunnin ajomatkan päähän etelään päin. Paikka oli kyllä niin kiva, että menemme ehkä käymään siellä sitten kun olemme "kodittomia" eli olemme lähteneet jo tästä talosta ja vietämme hetken kiertolaiselämää hotelleissa ja ystäviemme luona.

Matkalla Carmel Beachille näimme hauskoja hiekkadyynejä.

Pari muutakin tyyppiä halusi samaan suuntaan.

Vihdoin meitä odotti ihana hiekkaranta.

Lapset rakastavat juosta aaltoja pakoon. Kerran aalto oli kyllä niin korkea, että Eveliina kaatui veteen. Onneksi oli vaihtovaatteita mukana.

Pakko oli ikuistaa vuoden vaihteen sandaalikuva.

Tämä ystävämme tuli noutamaan pähkinöitä suoraan seurueemme pussin suulta.

Kävimme välillä syömässä ihanassa keskustassa (kaikki talot ovat kuin jostain sadusta). Ruuan jälkeen ehdimme vielä nipin napin nähdä auringonlaskun.

Uutta vuotta vietimme ystäväperheen luona. Katsoimme telkkarista kun vuosi vaihtui vuorotellen New Yorkista lähtien pikku hiljaa länteen päin siirtyen. Meidän aikavyöhykkeemme juhlalähetys tuli Las Vegasista. On se hassua kun oli koko päivän seurannut Facebookin kautta jo Suomessa vaihtuvaa vuotta ja me itse elimme heistä katsottuna viime vuodessa. Täällähän ei ole tapana itse mitään raketteja ampua, vaan joko voi mennä johonkin yleisille paikoille katsomaan tai seurata telkkarin kautta. Huomaa kyllä miten niitä omia raketteja ei kaipaa pätkääkään eikä toisaalta myös sitä liian aikaisin alkavaa ja liian myöhään jatkuvaa pauketta. Ei hullumpi idea Suomeenkaan. Minulla olisi myös pari muuta ehdotusta täältä tuotavaksi. En edes meinannut uskoa sitä totuutta kun tajusin pari päivää sitten, että Suomessa ei todellakaan saa viinejä tavallisesta kaupasta. Ja Suomessa ihmiset oikeasti (tosi usein) jättävät koiran kakat keräämättä... Näitä olisi ihan muutama esimerkki, mitä juttuja täältä jään kaipaamaan, vaikka omat hyvät puolensa rakkaassa synnyinmaassanikin toki on. Ja ihan pikkusen ahdistaa se ajatus niistä teineistä jotka syljeksii jonkun kaupan edessä laumana tai spreijaa ja rikkoo bussipysäkkejä tai puiston telineitä. No, kaikkeen tähän on taas totuttava :)

Uuden vuoden valvojaisissa lapset pelasivat kortti- ja lautapelejä.

Pukukoodi oli suosikkini: kollarit ja vilasukat. Ihan parasta!

Tässä Lassin tina. Tämä voi tietää vain Italian reissua!

Uudenvuodenpäivänä kävimme ystäväni kanssa ex tempore ostoksilla Gilroyn outleteissä säästämässä. Tämä kuva on Gilroystä. 

Muuttojutut etenevät koko ajan pikkuhiljaa. Kovasti olemme ostaneet/tilanneet kaikkea tarpeellista vielä kun ehtii. Olimme jo pitkään harkinneet tabletin hankkimista ja vertailtuamme pitkään iPadia ja muita vaihtoehtoja päädyimme voittajan ratkaisuun: Nokian Lumia 2520. Voimme suositella :) Toisaalta olemme myyneet kaikkia sähkötarvikkeita, joita ei oikein Suomeen kannata tuoda. Tuntuu, että peruspäivät melkein rakentuvat enemmän tai vähemmän muuton suunnittelun ympärille. 

Pitää muuten mainita, että täällä oli pari yötä sitten pieni maanjäristys. Muu perhe ei siihen herännyt, mutta itse satuin olemaan hereillä. Se oli voimakkuudeltaan 2.9 magnitudea. Juuri sillä rajalla, että sen tuntee, mutta se ei vielä edes heiluttele mitään astioita tai muita. Oli kyllä metka tunne. Ei vain niin, että sänky hytkyisi (vaikka jos joku isompi ihminen kääntäisi vierellä kylkeä) vaan myös seinät tärisivät. Jännää :) Sen keskus oli todella lähellä meitä. Ehkä noin nelisen mailin päässä. Koko juttu kyllä kesti vain pari sekuntia.

Pakko vielä loppuun mainita pari hassua juttua. Yksi asia puoltaa pikaista takaisinmuuttoa: Eveliina ei muistanut tänään, että mitä on makaronilaatikko. Toisaalta Lassi muisteli, että kesällä Suomessa on niin paljon hyttysiä, että aurinkoa tuskin näkee niiden takaa.

Aloitin muuten taas vuoden vaihteessa laihdutuskuurin/pikku ruokaremontin kuten kaikkina tammikuun alkuina niin kauan kuin muistan. Tänään vasta ehdin ns. aloituspunnitukselle ja kappas. Olinkin 4.5 kiloa kevyempi kuin vuosi sitten samaan aikaan ja todella olin kuvitellut painon olevan hilautunut taas ylöspäin! No, ihan mukava yllätys, vaikkei se peilikuva nyt toki aina niin mukavaa katseltavaa olisikaan. Huomisesta alkaa joka tapauksessa YMCA:n jäsenyys jumppineen. Hauskaa, että ei tarvitse saada varsinaisesti vaa'an numeroita alaspäin, mutta toki sitäkin enemmän kiinteyttä saisi olla :)

Tunnelmia Lassin ja Kz:n tämänpäiväisestä tennispelistä.