It's fun to stay at the YMCA

Kaizu on ollut koko viikon Helsingissä työmatkalla, joten on taas minun vuoroni päivitellä blogia. Minulla on puolestaan iskenyt todellinen YMCA-villitys!!! Otin kaverini houkuttelemana sinne kuuden viikon jäsenyyden ja siitä on kehittynyt tämän viikon aikana toinen kotini. Melkein joka päivä olen käynyt sekä ohjatulla tunnilla että salilla. Tiistaina otin lapset vielä illalla mukaani uimaan sinne. Ohjatut tunnit ovat olleet suurimmaksi osaksi venyttely (esim. TRX:llä), pilates-/jooga-tyyppistä tai tasapainojuttuja. Aika semmoista rauhallista siis, mutta väliin tehdään lankutuksia ja punnertamista niin, että toinen jalka on sivulla koukussa, joten kyllä niistäkin haastetta löytyy. Varsinainen hiki otetaan sitten salin puolella. Olen ollut siellä joka päivä 2,5-4h. Viikonloppuna pidin välipäivät. Nyt on ollut kätevä olla YMCA:llä, koska täällä on ollut harvinainen ilmiö taivaalla: pilvet. Ei tietty koko ajan ja joka hetki, mutta lämpötilakin on ollut aika matala, joten ei ole kovaa kiirettä pihalle. Ensi viikko on siitä "haasteellinen", että lämpöä on luvattu taas reilut parikymppiä, niin eihän sitä malta sitten koko päivää sisällä viettää. Pitää mennä heti aamusta salille, että ehtii puolilta päivin jo pois nauttimaan kevään tarjoamat D-vitamiinit. Hassua, koska Suomessa vähän vasta niin kuin alkaa talvi, tässä itsellä on jo vähän se fiilis, että tästä se nyt alkaa taas lämmetä pikkuhiljaa. Toisaalta toki tännekin vielä ehtii tulla niitä viileämpiä jaksoja.

Viime sunnuntaina kävimme ystäväni kanssa lenkillä Rancholla. Tällä kertaa haastetta lisäsi työntää kahta pienokaista rattaissa näitä mäkiä ylös ja alas. Saa vähän yläkroppakin treeniä.

Kyllä, kovin kuivaa on. Yli vuoden sadekerrat mahtuvat varmasti tusinaan. Joskin eilen ripotti juuri sen verran, että se näkyi tuulilasissa, mutta pyyhkimiä ei edes ehtinyt laittaa päälle kun se jo loppui :) 

Tässä se nyt on. Näiden ovien sisäpuolella tulen viettämään vielä viisi viikkoa hyvin tiiviisti.

Meillä on nyt lennot varattuna maaliskuulle. Samoin se sama hotelli maaliskuun pariksi ekaksi viikoksi, jossa asustelimme ensimmäisen Kalifornia-kuukautemme. Aika mahtavaa palata taas sinne samaan hotelliin, ympyrä sulkeutuu. Vuokra-auto on varattu maaliskuuksi myös, joten saamme lähetettyä myös toisen automme Suomeen vähän aikaisemmin, joskus helmikuun lopulla. Odotan jo kovasti muuttoa ja lasken päiviä mutta toisaalta joka päivä kun katson palmuja, kirkkaan sinistä taivasta ja ympäröiviä vuoria vedän syvään henkeä, suljen silmäni ja olen kiitollinen siitä, että saamme olla vielä täällä.

Tänään ystävämme pihalla otettu kuva. Kevät antaa jo selvästi ensimerkkejä tulostaan. Huomasin tänään, että ikkunamme alla oleva ruusupuska on ihan täynnä juuri aukeamassa olevia nuppuja ;)

Piti ottaa lähikaupan parkkikselta ihan kuva mehevästä palmusta. Vaikka niistä on aina nauttinut, niin toisaalta nyt niihin kiinnittää ehkä vielä enemmän huomiota. Näitä ei enää pian näy Ideaparkin parkkipaikalla!

Kun muinoin tein pashaa ostin sideharsopakkauksen, jossa oli kaksi sideharsoa. Toinen jäi silloin Eveliinan leikkeihin. Nyt Eveliina innostui ompelemaan (käsin) siitä yöpukua, jossa on napit ja kaikki (kylläkin vain koristeena). Ehdotin, että voisi ehkä toivoa kahdeksanvuotislahjaksi ompelukonetta, niin sujuisi nuo käsityöt nopeammin.

Eveliinalla löytyy kiinnostusta käsitöiden lisäksi mm. musiikkiin. Lapset ovat taas pari päivää "soitelleet" Wiin Guitar Hero World Touria (takana näkyykin rummut). Kuvanottohetkellä Lassi oli kyllä taas tapansa mukaan koodaamassa tietokoneella. Toisaalta yritämme pitää tietokoneella oloon tiettyä aikarajaa, toisaalta hän osaa koodailla niin hienoja juttuja, että ei malttaisi kieltääkään. Kerran kun mainitsin, että onkohan padilläoloaika jo umpeutunut ja kysäisin, että mitä hän oikein katsoo, niin vastaus oli tyyliin: kansojen historiasta, valtamerien syvyyksistä tai avaruuden perimmäisestä olemuksesta. En muista enää tarkkaan, mutta jos vastaus olisi ollut tyyliin Simpsonit, olisin patistanut jo pois padiltä, nyt taas annoin ihan tyytyväisenä pojan katsoa dokumentin loppuun :)

Olin jo ihan kahdessa vuodessa unohtanut, että töissä minulla oli lempinimenä Tähtiohimo. Työkaveri muistutti siitä tällä viikolla ja tässä todistusaineistoa (löysin juuri sopivasti Eveliinan tähtipinnin, joten oli pakko ottaa kuva) että siinä se tähti oikeastikin kimmeltää :D

Tämä on vaan niin liikuttava lisäkuva. Nämä kaksi aarretta ovat niin ihania kun he touhuavat keskenään. Tässä aamutuimaan kateselevat Eveliinan Leap Padiltä jotain yhdessä, toisaalta he kehittävät myös aivan upeita mielikuvitusleikkejä keskenään. Molemmilla on todella läheisiä kavereita, mutta olen todella tyytyväinen, että aika kuluu helposti kaksinkin.