Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Ensimmäinen Suomessa vietetty koko kuukausi on jo takana. Kaizu on tänä aikana tehnyt Tampereen konttorille vain kaksi työpäivää (ja yhden lomalla olleen työpäivän). Hän on saanut seikkailla Helsingin lisäksi mm. Sveitsissä ja Japanissa. Tämä puolestaan on tietysti tarkoittanut sitä, että arjen asiat kotona ovat minun vastuullani. Tavarat ovat löytäneet jo hienosti paikkansa ja remontti on edennyt lupaavaasti. Kaizulle olen jättänyt vaativimmat työt, mutta helposti olen puutarhakalusteet koonnut ja naapurien avustamana kasannut uuden trampoliinin.

Puputyttö ja velho lähdössä virpomaan.

Näitä pieniä pääsiäistipusia leivoimme Eveliinan kanssa vieraillemme.

Kevään ensikukkia.

Kevätfiiliksiä Sveitsissä

Buddha-patsas Japanissa.

Iltakuva Kaizun hotellilta Tokiossa.

Audi on ollut tosiaan jo hetken käytössämme, nyt odottelemme vain mahdollisia muutostöitä ja katsastusta. Mersu on tullut jo Suomeen, mutta odottelee vielä tullin jonoissa. Puhelin-jutuissa on vieläkin säätöä (esim. oma puhelimeni on edelleen lukittu AT&T:lle), mutta muuten alkaa olla käytännön asiat suhteellisen hyvin hanskassa. Pankkikortit toimivat ja KELA:an olemme ilmoittautuneet Suomessa asuviksi. 

Tämänhetkiset lenkkimaisemani. Olen myös liittynyt tamperelaisen Poltteen jäseneksi, joten crossfit-treenejä pukkaa aina kun aika ja autot antavat myöden. 

Ensimmäinen seikkailuretki Suomessa Audilla kohdistui siskoni perheen luo Turun saaristoon. 

Elämämme täällä(kin) on ollut todella sosiaalista, suorastaan kultakimpalekavereiden täyttämää. Joka ikinen päivä olen nähnyt rakkaita ystäviäni, vaikka silti on vielä iso osa tärkeitä ystäviä ja sukulaisia näkemättä. Myös lapset ovat saaneet olla kavereidensa kanssa joka päivä. Torstai-iltana kun Kz lensi Japanista tapahtui kyllä jotain todella yllättävää. Olimme perheen kesken saunassa. En muista tällaista tapahtumaa ennen enkä jälkeen Havulan historiassa. Sen jälkeenkin olemme käyneet joka ilta saunassa, mutta meillä on kerta kaikkiaan aina saunavieraita. Perjantaina ja lauantaina oli ystäväperheet kylässä ja sunnuntaina saunoimme siskoni perheen luona, kun olimme viettämässä äitini synttäreitä. Lapset ovat saaneet viettää todellista laatuaikaa rakkaiden serkkujensa kanssa. Ihana huomata, miten jollain voi vaan synkata niin täydellisesti.

Paljon onnea äidille/mummalle/anopille!

Serkukset järjestivät ihanan shown. He myivät lippuja ja välispiikitkin oli kirjoitettu etukäteen. Tässä taisi olla meneillään esityksen hartain osuus: Lensi maahan enkeli. 

Tässä on vuorossa "Mageet sanat" elokuvasta Risto Räppääjä ja Viileä Venla. Taustalla näkyy myös pieni ja suloinen  "Kolmas pyörä vaan"-esiintyjä.

Serkkutytöt kesävetimissä.

Tämän aamun ratsastustunnelmia.

Kevät etenee kohisten ja lyhythihaisella pärjää ulkona helposti. Toki se tästä viilenee varmasti vielä, mutta ihana nauttia lämmöstä ja nähdä kun vihreys valtaa luonnon kohisten. Jo päivässä huomaa eron nurmikossa, kukissa ja puiden silmuissa. Havulasta otettiin ilmakuvaa lauantaina "lentohärvelistä" käsin (lisätietoja palvelusta http://vesamikael.fi), jolloin luonto ei ollut ehtinyt vielä kovasti vihertyä. Upeat ovat maisemat, mutta aiomme toistaa kuvauksen vielä myöhemmin kesällä, jolloin luonnon eron huomaa hienosti. (Kaizun kommentti: valitettavasti videot näyttävät latautuvan tähän blogiin ihan luvattoman huonolla kuvanlaadulla - olisiko Bloggerin "ominaisuus"? Tätä ei siis kannata katsoa kovin isolta ruudulta.)

Kunhan saamme vielä taulut teetettyä Havulaan, niin siten julkaisemme vielä yhden blogitekstin, jossa kerromme sen hetkisistä tunnelmista, laitamme sisäkuvia ja fiilistelemme kokonaisuudessaan tätä mahdollisuutta viettää nämä kaksi vuotta Kaliforniassa.  

Odotus palkitaan

Kaizu on ollut koko viikon maanantaista perjantaihin Helsingissä, joten tämän viikon tapahtumat taitavat painottua minun ja lasten kokemuksiin. Kz on ollut niin kiireinen aamusta iltaan, että nippa nappa olemme pystyneet jonkun pikaisen asioidenhoitopuhelun tekemään. Se taas tietää sitä, että kun vihdoin tulee kauan odotettu viikonloppu, niin päivät ovat totaalisen täynnä kaikkia hoidettavia hommia. Puutarha odottaa hoitajaansa pakollisten keväthommien suhteen, mutta onneksi nyt on omenapuut ja päärynäpuu jo leikattu. En ole todellakaan mikään puutarhanhoitoihminen vaikka haluaisin kovasti olla. Siksi olen nyt oikein keskittynyt opiskelemaan mitä kaikkea nurmikolle, perennoille, pensaille ja muille olisi tärkeä tehdä tähän aikaan vuodesta.

Koska tavaroita ei paljoa ole, niin olemme nauttineet niistä mitä on. Takkaa olen poltellut täällä varmaan joka päivä. 

Myös pianoa on tullut soiteltua jonkin verran. Varsinkin Eveliina harjoittelee kaiken maailman lastenlauluja, joita hänelle opetan. Lassi ehti soittaa Suomessa parisen vuotta pianoa, syksyllä toivottavasti molemmat aloittavat taas pianotunnit. Kaizukin onneksi ehti hetken rentoutua perjantai-illalla kun meillä oli kaveriperhe käymässä peruskaavalla: söimme, saunoimme ja Kz soitteli juuri Audin mukana tulleista Pop-toivelaulukirjoista lauluja :D

Tämä on näistä Suomen iloista se yksi, mihin ei kontin tulo tai tulemattomuus vaikuta.

Eilinen taisi mennä kokonaan pientä pintaremonttia tehden. Jopa minä taas uskaltauduin viiden vuoden jälkeen hiomaan pakkeleita ja maalaamaan, vaikka vähän jännittääkin toki, jos en teekään tarpeeksi hyvää jälkeä. Lähinnä tässä on sellaista pikku puuhaa (esim Kz haluaa jalkalistojen ja ovien/ ikkunoiden listojen naulanreijät piiloon ja jiirit siisteiksi), joten mitään isoa muutosta ei tule talon ulkonäköön, mutta toisaalta sellaista pientä huolittelua, jossa on oikeasti valtava homma.

Perjantaina saimme todellisen jännitysnäytelmän jälkeen vihdoin Audin!!! Edes perjantaina päivällä he eivät vielä tienneet, että olisiko auto haettavissa iltapäivällä tai illalla. Se oli tullut maahan jo viikko sitten sunnuntaina, mutta odotti tullauksia ja muita tämän ajan. Meidän oli vaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan järkättävä kyyti Hämeenlinnaan, joten se vaikutti monen perheen menemisiin, että saammeko sen vai emme. Samoin koko viikonlopun ohjelma oli tehty niin, että JOS meillä on Audi, niin sitten tehdään asiat tässä järjestyksessä ja JOS taas saamme sen vasta maanantaina, niin sitten teemme näin. Lopulta se meni enemmän kuin hyvin, koska Kz ehti juuri ja juuri Helsingistä tullessaan jatkaakin matkaa Hämeenlinnasta Audilla kotia kohti. Voi sitä ilon määrää, kun pihalle kaarsi viisi päivää pois ollut mies kovasti kaivatulla autolla, joka oli lastattu täyteen tavaraa Kaliforniasta. En voi sanoa muuta kuin HUH ja JEE!

Meidän pieni kolmas lapsemme on saapunut Suomeen tutustumaan uusiin kotikulmiinsa. Siinä on vielä Kalifornian kilvet kiinni, joten se näyttää omaan silmään vielä kovin tutulta. Vähän se haisee ummehtuneelta sisältä, mutta onneksi haju ei ole tarttunut sen sisällä olleisiin tavaroihin.  

Haimme lasten kanssa pihapajusta jo virpomisvitsoja valmiiksi.

Lauantaiaamulla lapset tekivät vitsojenkoristelutehtaan suihkuhuoneen lattialle. Muuten heitä ei ole liioin kotona näkynyt. Molemmat ovat olleet kavereillaan melkein koko ajan kirimässä varmaan kiinni tätä kahden vuoden näkemisvajetta.

Perjantai oli kokonaisuudessaan isojen uutisten ja jännityksen päivä, mutta saimme välillä jo epätoivoiselta tuntuvan aamupäivän aikana kuulla myös iloisia uutisia. (Epätoivo ja epätietoisuus oli Audin aikataulun suhteen. Muut uutiset päivän mittaan olivat myös ihan iloisia :) ) Kontti saapuukin kahdeksan päivää etuajassa, joten muuttopäivä tulee olemaan ensi tiistai! Aivan uskomatonta! Kahden yön päästä meillä on täällä jo kaikki kamat. (Paitsi toinen auto.) Toisaalta Kaizulla pukkaa tuota reissua siihen malliin töiden puolesta, että oikeastaan minulla on ainakin joinain päivinä ilo ja kunnia olla autollinen. Toisaalta kontin tulo helpottaa todella montaa asiaa, toisaalta tarvisi laittaa töppöstä eteen entistä enemmän, jotta tämä talo olisi siinä kunnossa, että tavarat voisi kantaa sisään. Kaizulla on mennyt koko tämä sunnuntai hoidellen kaikkia tärkeitä asioita, lähinnä tässä tapauksessa Audiin liittyen. Samoin työkuvioita, SIM-korttiasioita, pankkijuttuja ja muita pitää hoidella tässä sivussa. Ei ole paljon sirkkeli, naulapyssy eikä moottorisaha tänään laulanut, mutta todella, todella tärkeitä juttuja on toki tullut hoidettua.