Skeittailuviikko

Lassi innostui viime viikonloppuna kokeilemastaan naapurin tytön rullalaudasta sen verran, että sovimme hankkivamme moisen tähänkin talouteen. Tilaus ei kuitenkaan mennyt ihan purkkiin sillä huomasin maanantaina, että kyseisen Positiv-merkkisen laudan värivaihtoehtoa ei ollutkaan myyjän varastossa ja sen saapuminen kestäisi vähintään kuukauden. Noh, vaihdettiin väritystä ja lauta tulikin keskiviikoksi. En tiedä mitä kunnon laudat Suomessa tänä päivänä maksavat mutta en ollut uskoa silmiäni, kun Amazonista näytti saavan ihan kunnon lautoja (siis koko paketti, ei pelkkää dekkiä) alkaen kuudestakympistä ylöspäin. Parina iltapäivänä ehdimme hiukan harjoitella alkeita ja alkoi kyllä kuumottaa hankkia lauta taas itsellenikin... Saatanpa vielä tänään laittaa laudan tilaukseen vanhan skeitti-idolini Tony Hawkin putiikilta.

Sini vietti päivät tiiviisti parin Suomi-äidin kanssa ja on käynyt välillä napsimassa hiukan syksyisiä kuviakin. Tämän viikon lämpötila on kuitenkin huidellut lähempänä kolmeakymmentä, eli ihan välitöntä syksyn vaaraa ei ole aistittavissa. Tosin altaan vesi alkaa jo väkisinkin viiletä: kun se kesällä oli 24-25-asteista, nyt mennään noin 18-21 -asteessa.

Tämä kuva unohtui laittaa puhelimesta viime viikon blogiin. Ystävän luona uimassa lasten kanssa. 

Tässä muutamia makupaloja pieneltä kävelymatkalta miltä Sunnyvale näyttää syyskuun lopulla.

Ystävän takapihalta, olisikohan viikunapuu kyseessä...

On se elämä ihmeellistä kun tomaatit ovat keltaisia ja päärynät punaisia :)

Eilen lauantaina ajattelimme lähteä Lassin kanssa Homestead High:n pihalle hiukan skeittailemaan, mutta sitten tajusimme lähiseudulla olevan useammankin skeittiparkin joten päätimmekin lähteä vilkaisemaan niitä. Sunnyvalesta löytyikin oikein mainio mesta Fair Oaks -puistosta - joka on itse asiassa hyvin lähellä hotellia jossa asuimme kuukauden ennen tähän taloon muuttamista. Viihdyimme siellä pari tuntia ja kävimme katsastamassa vielä toisen, pienemmän parkin, Lakewood-puistosta (joka oli kyllä aika mitätön).

Fair Oaks -puiston skate parkissa. Aikas hieno betonista tehty syvänne, jossa on monenlaisia liuskoja ja ramppeja. Porukkaa taiteili laudoilla, rullaluoistimilla ja potkulaudoilla.

Sini sai idean paistaa lättyjä iltapalaksi ja kutsuimme naapurit maistiaisiin ja kylpemään. Virittelimme paistinpannun grillin parilan paikalle ja sain kokeilla vieläkö lätynkääntö heittämällä onnistuu. Ja onnistuihan se.

Illan hämärtyessä alkoi takapihan lättyjuhlat.

Kaizu paistomestarina.

Tänään ajoin Lassin ja Eveliinan kanssa Mountain View:hin asti katsastamaan paikallisen skeittipuiston. Eveliinalle otimme potkulaudan mukaan. Ihan OK-mesta, käytännössä erilaisisia puoli- ja kokoramppeja sekä joitain temppuilupaikkoja. Ei kuitenkaan missään määrin vedä vertoja Sunnyvalen Fair Oaks -parkin betonirakennelmalle. Tuolla vain oli vetonaulana se, että la & su on pari tuntia varattuina alle 12-vuotiaille skeittareille. Eveliina meni vielä reissultamme kaverillensa muutamaksi tunniksi play dateille.

Sini on jo kauan hinkunut lapsille uusia sänkyjä jotka myös veisimme Suomeen ja tänään olikin umpeutumassa joku Macy's:n tarjous. Kun sitten lopulta kävimme yhteistuumissa koneelle, kävikin ilmi, että heidän "verkkokauppansa" tarkoittaa, että tuote pitää tilata soittamalla (ennen puolta päivää) tai käymällä itse kaupassa. No Sini lähti sitten vielä West Gate Mall:iin sänkykaupoille. Toimitus on kuitenkin vasta kuukauden päästä, etteivät turhaan olisi tiellä kun parit seuraavat vieraamme ovat täällä.

Syksy saapuu Sunnyvaleen

Niin se vaan on, että kyllä tässä pitää asennoitua ihan eri tavalla elämään. Tässä on paistateltu päivää, uitu ja nautittu kirkkaan sinisestä taivaasta noin puoli vuotta. Iho on pitänyt suojata viisikymppisellä aurikorasvalla tai jopa satakympillä ja on pitänyt muistaa juoda paljon. Iltaisin olemme avanneet kaikki ovet ja ikkunat, jotta saamme läpivedon taloon ja sisäilman viilennettyä. Nyt puut alkavat olla ruskassa ja altaan vesi alkaa viiletä uhkaavasti. Ihan hiljattain vesi oli 24C... hätkähdin kun se oli laskenut 23 asteeseen. Eilen se oli 20C. Viime viikkoon asti kävimme uimassa joka päivä. Eilen mietin, että olikohan tämä nyt viimeinen kerta uimista tässä altaassa. Span saa toki lämmitettyä todella helposti ja kätevästi vaikka keskellä talvea, mutta ei aurinko jaksa enää oikein lämmittää ison puolen vettä. Aamut ovat jo hämärämpiä ja iltaisin jopa seitsemältä alkaa hiljalleen jo hämärtää! No, itseasiassa vertasin juuri auringon laskua, niin Tampereella ma 30.9. ja Sunnyvalessa ke 25.9 aurinko laskee tasan samaan aikaan. Sitten pikkuhiljaa ero alkaa näkyä niin, että Suomen valoisa kesä vaihtuu pimeäksi talveksi ja täällä muutos ei ole niin radikaali (eli myöskin kesällä täällä oli jo yhdeksältä pimeää).

Päivät sujuvat minulla aika säännöllisesti lenkkeillessä kolmena päivänä viikossa ja muut vapaa-ajat treffaan kavereita. Kaizu ahertaa töissä ja lapset koulussa. Minulla on luonnollisesti eniten aikaa miettiä tulevaan muuttoon liittyviä asioita ja vaikka onhan siihen aikaa vielä puoli vuotta, niin uskon ajan menevän hujauksessa. Kaiket päivät mietin, mitä kaikkea haluaisin vielä ostaa täältä ennen muuttoa. Tänään viimeksi tein täydennystä vaatevarastoihin. Pitäähän sitä nyt Hollisterin alennushyllyt ja muut koluta asiaan kuuluvalla hartaudella. Niitä ei sitten enää paljoa Suomessa koluta.

Perjantai oli lapsilla vapaa koulusta (Staff learning day) joten heillä oli aikaa puuhailla kavereiden kanssa. Meillä oli kylässä suomalaisäiti tyttärensä kanssa (meillä oli äitien askartelupiiri) ja tytöistä oli mukavasti seuraa toisilleen. Lassilla puolestaan oli pari israelilaista kaveria seuranaan.

Lapset jaksoivat painaa vedessä useamman tunnin kun kävivät välillä lämmitetyn span puolella lämmittelemässä. Nautin täysillä kun allas on täynnä menoa ja meininkiä viiden lapset iloitessa veden riemuista. 

Lauantaina koitti odotettu päivä kun saimme pitää naapureille rapujuhlat. Tämä saattoi olla viimeinen yhteinen dinnerimme Kaliforniassa, koska he ovat muuttamassa ensi kuussa takaisin Japaniin. Toki olemme jo sopineet melemminpuoleisista visiiteistä kunhan tässä itsekin kotiudumme. Sää oli aivan uskomattoman syksyinen. Ellei sitä yhtä öistä kesäsadetta elokuussa oteta huomioon, niin eipä täällä ole satanut miesmuistiin. Nyt taivas oli pilvinen, ulkona tuuli ja satoi. Täydellinen sää rapujuhlille. Sytytin sisällä kaikki kynttilät ja lyhdyt. Juuri ennen kuin vieraat saapuivat aurinko alkoi taas paistaa pilvettömältä taivaalta ja oikein odotin illan hämärtymistä, jotta päästään taas oikeaan tunnelmaan :D Alkupalaksi Kz teki mainion maukasta kanttarellikeittoa, koska olin jo aiemmin löytänyt Whole Foodsista kuivattuja kanttarelleja. Seuraavaksi siirryimme rapuihin tietysti snapsilaulujen saattelemana. Ensimmäisen pyrstön kunniaksi raikui "Kokokokosken kokokokorvaa..." vaikka laseissa oli kyllä Finlandia Vodkaa. Lauloimme snapsilauluja sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi ja tietysti Rauman kielellä legendaarinen "Gaad liiveihis ryyp". Ravut maistuivat mainiosti kaikille, jopa lapsille melko hyvin. Lapset jatkoivat jo pian leikkeihinsä aikuisten askarrellessa saksiniekkoja auki (ja allekirjoittanut pikkusen etusormea siinä samalla).

Rapujuhliin tilattu suomalaistyylinen syksyinen sää :)

Porkkana-cupcakeja. Punaiset vasemmalla ylähällä ovat koristerapuja, jos joku sattuu ihmettelemään :)

Maanantaina otin kaikki kesäiset sisustusjutut jo syrjään ja vaihdoin sisustuksen niin sisällä kuin ulkonakin syksyiseen suuntaan. Pianhan sitä jo aletaan laittaa joulukoristeita :)

Ilta huipentui ensin lasten uintivuoroon aikuisten lämmitellessä villasukkien ja teen avulla altaan reunalla. Pian tulikin jo aikuisten vuoro hypätä höyryävään spahan ja välillä käydä kastautumassa ison altaan puolella. Toki odotan saunaa kovasti, mutta tämä kävi hyvin tähän hätään. Eikä siinä ollut kyllä mitään hätää. Sirkat eivät kyllä sirittäneet (tänään illalla se taas kyllä jatkui), mutta ihana oli tuijotella kuuta, tähtiä ja lentokoneita kuumasta vedestä käsin.

Lassi innostui eilen niin paljon naapureiden skeittilaudasta, että tilasi Kaizun kanssa tänään itselleen moisen säästämillään rahoilla. On siitä jo kauan puhuttu (Kaizu skeittaili myös nuoruudessaan). Nyt sitten katsotaan jospa tässäkin asiassa poika seuraisi isänsä jalanjälkiä. Oman shoppailukierrokseni jälkeen kävin vielä kaikki lasten tavarat läpi lajitellen myyntiin/kiertoon, roskiin vai takaisin laatikoihin ja kaappeihin. Mitä lähemmäs muutto tulee sitä enemmän alan täällä järjestellä asioita, joita otetaan mukaan, mitä pitää hankkia vielä ja mitkä joutavat myyntiin. Jos kontti lähtee helmikuussa, niin se on oikeasti jo pian! Enää Halloween, Thanksgiving, joulu ja uusivuosi. Sitten se on menoa. No, oikeasti nautitaan ihan täysillä vielä joka hetkestä ja päivästä, mutta tämä on tapani nauttia :D UPS-auton kuski toi muuten lapsille tilatut Halloween-asut. Ei ollut turha ostos. Ne ovat olleet käytössä joka päivä siitä lähtien. Onneksi. Olisi sääli, jos niitä tulisi käytettyä vain muutaman tunnin vuodessa.  

Ja huomiseksi on kuitenkin vielä luvattu 27C, joten ei tässä ehkä vielä joka päivä löydy villasukille käyttöä, vaikka koekäytössä ovat olleet muutaman kerran :)
  

Työmatka Bostoniin ja erinäisiä kekkereitä

(Kaizun tekstit)

Tällä viikolla oli keskivertoa enemmän aktiviteetteja töiden tiimoilta. Maanantaina kävimme työporukan kanssa heittelemässä Bocce Ballia samaisella radalla Los Gatosissa, jolla kävimme jo joskus viime vuoden loppupuolellakin. Bocce on mukava petanquen sukuinen laji josta löytyy lisätietoa esim. täältä.

Tiistaina oli vuorossa työmatka Bostoniin, jonne lähdin tiistaina mukavan klo 5:00 alkaneen aamupalaverin jälkeen. Perillä hotellilla olin joskus yhdeksän aikoihin illalla, joten lähes koko päivä meni reissatessa. Keskiviikko oli täynnä työtä mutta torstain paluulennon olin varannut vasta iltapäivälle tarkoituksenani tutustua hiukan kaupunkiinkin. Valitettavasti olo oli koko viikon hiukan voimaton ja vetelä. Se yhdistettynä Bostonin kuumaan (n. 30 astetta) ja kosteaan ilmaan, niin kaupunkikierros jäi muutamaan tuntiin ja lopulta otin taksin kentälle jo viisi tuntia ennen koneen lähtöä että sain hiukan vielä töitäkin tehdyksi. Mutta ihan OK:lta tämä USA:n itsenäisyyden kannalta niin kovin keskeinen kaupunki vaikutti.

Tässä tönössä kuulemma alettiin juonimaan itsenäisyyttä.

Hiukan Suomi-väriäkin sattui silmiin Bostonin venesatamassa.

Näkymä Cambridgen puolelta Bostoniin.

Kotona viime viikonloppuinen mustaleski -episodi oli saanut jatkoa, sillä Sini oli löytänyt yhden uuden mokoman - ja vieläpä sisältä takan edestä! Se oli urheasti nistittynä mutta edelleen odottamassa kuljetusta viimeiselle leposijalleen. (Sinin kommentti: Oli pakko kerätä kaikki rohkeus mitä oli vaikka kädet tärisivät ja sydän pamppasi. Kaizu oli vasta lentokoneessa matkalla kohti kotia, joten minun oli oltava se urhea. Pakko oli osua kerrasta. Ajattelin, että pitää jättää Kaizulle todistusaineistoa, että siinä se nyt on. Oikeasti ajattelin, että oksennan jos joudun enää edes katsomaan sitä lytistettyä mustaa kasaa päin. )

(Tästä eteenpäin Sinin kuvatekstit) Koska viime viikolla jäi epäselväksi oliko kyseinen otus mustaleski eikä siitä ryttykasasta enää saanut selvää, päätin olla nopea ja ottaa ensin kuvan ja sitten päästää tämän tyypin autuaammille metsästysmaille. Joskin tämä tapaus oli hyvin selvä (huomaa punainen tiimalasikuvio), vaikka katsoisi simät kiinni kierossa kaukaakin :)

Lapset ja Sini olivat myös pitäneet tiistaina kuntoilupäivän ja pyöräilleet kouluun ja takaisin, ja Sini siinä välissä vielä kaverilleenkin (yht 17km). Sinin yksi lenkkikavereista oli muuten tällä viikolla (peuran, lukuisten muiden eläinten ja ystävien lisäksi) kojootti. Lasten läksyt olivat myös kuulemma viikon mittaan tulleet tehdyiksi epätavallisen ripeästi.

Piti ihan ottaa kuva, koska nämä meidän alkukesästä ostamat ruusut alkoivat kukkia jo kolmatta kertaa istutuksen jälkeen. Ihanaa. Muuten täällä alkaa jo syksyn merkkejä tulemaan. Ilma ja altaan vesi alkaa viiletä ja puut alkavat olla jo ruskassa. No, huomiseksi on taas luvattu 27C; joten riittäähän se, mutta kyllä sen eron jo huomaa. Eikä sirkatkaan enää siritä niin lujaa iltaisin. 

Banaanipuu pukkaa uutta banaania tulemaan. Nyt meillä on tertun alut kahdessa eri puussa. 

Perjantaina vietimme perheen kesken perinteisen elokuvaillan katsellen tällä kertaa Uuno Turhapuroista sen ihka ensimmäisen.

Lauantaina oli vuorossa erään hiljattain tapaamamme perheen tytön synttärit Foster Cityssä eräässä pieniessä puistossa. Puolen tunnin ajon aikana sinne lämpötila laski kymmenisen astetta ja jouduimme heti alkuun turvautumaan farkkuihin ja pitkähihaisiin, jotka olimme onneksi ottaneet mukaan.(Tiesimme, että mitä lähemmäksi menee San Franciscoa, niin sitä kylmempää on.) Itse kekkerit olivat mukavat: lapsille oli tarjolla kasvo- ja käsivarsimaalauksia, sekä ilmapalloista tehtyjä koiria, miekkoja ja vaikka mitä. Paikalla oli myös toinen suomalaisperhe (joiden luona synttärisankarin perheeseen tutustuimmekin) ja koska kummallakaan ei suurempia suunnitelmia illalle ollut sovimme, että he tulisivat myöhemmin meille ja ottaisivat yökamppeet mukaan. Saimme vielä juhlista lähtiessämme iltaa varten mukaan ison pizzan, joten ruokapuolestakaan ei tarvisi juuri huolehtia.

Foster City on vähän kuin Venetsia-tyylinen paikka, jossa talojen takapihat aukeavat mereltä tuleviin kanaaleihin. 

Ms. Butterfly 

Tässä tulossa käsitatuointi.

Puisto oli laguunin rannalla.

Ilta sujuikin sitten mukavasti parin perheen kesken pelaillen ja pulikoiden, ja lasten mentyä nukkumaan aikuiset jatkoivat spassa lillumista ja kuohuviinin nautiskelemista. Jokseenkin miellyttävää!

Yöllä kolmen-neljän välissä sattui vielä sellainen episodi, että havahduimme pihalta kuuluvaan räminä-kolinaääneen, jonka perään kuului jarrutusääni ja rämähdys. Hetken kuluttua kuului parit jarrutukset ja rämähdykset lisää. Selvästi takapihan muurin takana tiellä oli tapahtumassa jotain normaalista poikkeavaa... Sini jaksoi pysytellä valveilla sen aikaa, että näki punaisten vilkkuvalojen heivastuvan muurin yli puiden latvoihin ja kuulemma oli naapureissakin valot jonkin aikaa päällä keskellä yötä. Tänään koitimme löytää paikallisuutisista tietoa mitä oli tapahtunut, mutta ainakaan vielä ei uutiskynnys näytä ylittyneen.

Saaviajelulla.

Lasten toiveesta oli "fancy breakfast" eli meidän tapauksessa tarkoittaa yleensä perus leipien ja smoothieiden lisäksi mm. vohveleita. Eveliina lupautui olemaan pikku ystävänsä kanssa tarjoilijoita. Ensin he tekivät menut kaikille. He ottivat tilaukset pöydästä muistikirjaansa ja toteuttivat asiakkaittensa toiveet. Hups, nyt hoksasin, että tippi jäi kyllä maksamatta. 

Niin kauan kun lämpöä riittää ja altaassa vesi yli 20C (nykyään 23-24C), niin pakko vielä nauttia. Pikkupuolta lämmitimme sekä la että su yli kolmen kympin päivälläkin, joten siellä oli hyvä puljata. Oikeasti syksy alkaa saapua ja jos täältä maaliskuussa kotiudumme, niin eipä se Kaliforniankaan kesä oikein silloin vielä ole alkanut. Eli aika haikein tunnelmin tässä näistä lämpimistä bikinikeleistä nautimme.

Taekwondoa ja liiketoimintakauppaa

Edellinen blogi-päivitys taisi olla viime viikon lauantailta, joten jatketaanpa siitä. Sunnuntaina saimme kylään suhteellisen tuoreen suomalaisperheen, jonka olemme saaneet hiljattain Suomeen palanneiden tilalle. Pulikoimme ja väkersimme mittavan määrän pieniä pizzoja, joita koitimme olla polttamatta kahdella uunillamme (sikäli kun alimitoitetut keittiön sulakkeet pysyivät päällä).

Tämän viikon maanantai alkoi mukavasti Labor Day -vapaapäivällä. Yritin kuitenkin hiukan tehdä töitä päivän mittaan, kun Sini ja lapset olivat vuorostaan kyläilemässä sunnuntaisilla vieraillamme.

Tilasin viime viikolla Steve Wozniakin omaelämänkerrallisen kirjan iWoz ja huomasin miehen lapsuusajan kodin olleen ihan tuossa Homestead-tien toisella puolella Edmonton-kadulla. Lisäksi selvisi, että Steve Jobsin vanhempien talo, jonka autotallissa Apple perustettiin, ei sekään ole kaukana. Los Altosin puolella tosin, Crist Drivella. Kävinkin pikku happihyppelyllä pyörän kanssa molempien paikkojen kautta.

Se kuuluisa autotalli.

Maanantai-iltana odottelin viikottaisen työpuhelun alkua (Suomessahan ei ollut vapaapäivä, ja itse asiassa jo tiistaiaamu) kun firmasta tuli tekstiviesti, että voisi olla syytä tarkistaa sähköpostit. No sieltähän selvisi, että Nokia on päätynyt myymään kännykkätoimintonsa Microsoftille. Viikkopuhelun jälkeen katselinkin sitten tunnin verrn live-videota miten Elop, Siilasmaa ja Ballmer tiedottivat asiasta Nokia Housella Espoossa. Ei nimittäin ollut uni kovin herkässä vielä puoliltaöin lähetyksen päättyessä, ja seitsemältä aamulla alkaneessa seuraavassa palaverissa hiukan haukotutti. En nyt lähde asiaa tässä sen kummemmin ruotimaan mutta kiinnostuneille todettakoot, että täällä olemiseemme ei tuolla kuviolla nähtävästi ole vaikutusta.

Tässä Sinin lenkkeilykaveri tältä viikolta.

Lassi on jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut aloittamaan harrastuksena jonkun itsepuolustuslajin, joten olimme käyneet kertaalleen seuraamassa lähellä olevan Taekwondo-salin treenejä. Sovimme, että käymme vielä tiistaina katsomassa hänen ikäisten alkeiskurssilaisten harjoitukset ja jos menohaluja vielä on, niin ilmoitan pojan mukaan. Ja olihan niitä. Keskiviikkona ja torstaina olikin sitten ensimmäiset treenit ja ihan mallikkaasti homma alkoi sujua. Jatkossa treenipäivät ovat ti ja to. Eveliinakin alkoi kinuta mukaan mutta asetin ehdoksi, että läksyt pitäisi osoittaa pysytyvänsä hoitamaan sellaisella reippaudella, että harrastukseen jää aikaa...

Lassi punnertamassa lähimpänä vasemmassa reunassa.

Tällä menolla meikäläisen polvi kyllä vielä paranee.

Perjantaina Eveliina sai pari kaveriaan kylään, jonka jälkeen Sini lähti kaikkien tyttöjen kanssa koulun Movie Nightiin. Minä pidin Lassin kanssa elokuvaillan kotona, katsoen viikon teemaan sopivan Karate Kidin.

Eilen lauantaina olimme San Josessa kavereidemme luona grillailemassa ja viettämässä iltaa. Auringon laskiessa heidän neljännen kerroksen parvekkeeltaan aukesi näkymä upean väriseen iltataivaaseen. Laitanpa tähän kuvan havainnollistamaan asiaa.

Rankan työviikon jälkeen aikuisia ja lapsia rentoutumassa.

Iltatunnelmia San Josessa.

Täällä on koko viikon ollut erityisen kuumaa, vähintään kolmekymmentä joka päivä. Iltaisin auringon laskettuakin saattaa olla vielä 26C. Yritämme saada kämpän riittävän viileäksi nukkumista varten avaamalla kaikki ovet ja ikkunat noin kuuden jälkeen. Tuolloin ulkoilma alkaa olla sisäilmaa viileämpää ja läpiveto tekee tehtävänsä. Sisälläkin on pahimmillaan ollut yli 30C.

Taisimme muuten juuri löytää ensimmäisen mustan lesken pihaltamme. Se sai ns. kenkää mutta sitä ennen ehdimme tutkia hiukan sen ulkomuotoa ja kovasti muistutti mokomaa - joskaan mitään punaista tiimalasia ei mahapuolella näkynyt, joten tiedä sitten.