Työmatka Bostoniin ja erinäisiä kekkereitä

(Kaizun tekstit)

Tällä viikolla oli keskivertoa enemmän aktiviteetteja töiden tiimoilta. Maanantaina kävimme työporukan kanssa heittelemässä Bocce Ballia samaisella radalla Los Gatosissa, jolla kävimme jo joskus viime vuoden loppupuolellakin. Bocce on mukava petanquen sukuinen laji josta löytyy lisätietoa esim. täältä.

Tiistaina oli vuorossa työmatka Bostoniin, jonne lähdin tiistaina mukavan klo 5:00 alkaneen aamupalaverin jälkeen. Perillä hotellilla olin joskus yhdeksän aikoihin illalla, joten lähes koko päivä meni reissatessa. Keskiviikko oli täynnä työtä mutta torstain paluulennon olin varannut vasta iltapäivälle tarkoituksenani tutustua hiukan kaupunkiinkin. Valitettavasti olo oli koko viikon hiukan voimaton ja vetelä. Se yhdistettynä Bostonin kuumaan (n. 30 astetta) ja kosteaan ilmaan, niin kaupunkikierros jäi muutamaan tuntiin ja lopulta otin taksin kentälle jo viisi tuntia ennen koneen lähtöä että sain hiukan vielä töitäkin tehdyksi. Mutta ihan OK:lta tämä USA:n itsenäisyyden kannalta niin kovin keskeinen kaupunki vaikutti.

Tässä tönössä kuulemma alettiin juonimaan itsenäisyyttä.

Hiukan Suomi-väriäkin sattui silmiin Bostonin venesatamassa.

Näkymä Cambridgen puolelta Bostoniin.

Kotona viime viikonloppuinen mustaleski -episodi oli saanut jatkoa, sillä Sini oli löytänyt yhden uuden mokoman - ja vieläpä sisältä takan edestä! Se oli urheasti nistittynä mutta edelleen odottamassa kuljetusta viimeiselle leposijalleen. (Sinin kommentti: Oli pakko kerätä kaikki rohkeus mitä oli vaikka kädet tärisivät ja sydän pamppasi. Kaizu oli vasta lentokoneessa matkalla kohti kotia, joten minun oli oltava se urhea. Pakko oli osua kerrasta. Ajattelin, että pitää jättää Kaizulle todistusaineistoa, että siinä se nyt on. Oikeasti ajattelin, että oksennan jos joudun enää edes katsomaan sitä lytistettyä mustaa kasaa päin. )

(Tästä eteenpäin Sinin kuvatekstit) Koska viime viikolla jäi epäselväksi oliko kyseinen otus mustaleski eikä siitä ryttykasasta enää saanut selvää, päätin olla nopea ja ottaa ensin kuvan ja sitten päästää tämän tyypin autuaammille metsästysmaille. Joskin tämä tapaus oli hyvin selvä (huomaa punainen tiimalasikuvio), vaikka katsoisi simät kiinni kierossa kaukaakin :)

Lapset ja Sini olivat myös pitäneet tiistaina kuntoilupäivän ja pyöräilleet kouluun ja takaisin, ja Sini siinä välissä vielä kaverilleenkin (yht 17km). Sinin yksi lenkkikavereista oli muuten tällä viikolla (peuran, lukuisten muiden eläinten ja ystävien lisäksi) kojootti. Lasten läksyt olivat myös kuulemma viikon mittaan tulleet tehdyiksi epätavallisen ripeästi.

Piti ihan ottaa kuva, koska nämä meidän alkukesästä ostamat ruusut alkoivat kukkia jo kolmatta kertaa istutuksen jälkeen. Ihanaa. Muuten täällä alkaa jo syksyn merkkejä tulemaan. Ilma ja altaan vesi alkaa viiletä ja puut alkavat olla jo ruskassa. No, huomiseksi on taas luvattu 27C; joten riittäähän se, mutta kyllä sen eron jo huomaa. Eikä sirkatkaan enää siritä niin lujaa iltaisin. 

Banaanipuu pukkaa uutta banaania tulemaan. Nyt meillä on tertun alut kahdessa eri puussa. 

Perjantaina vietimme perheen kesken perinteisen elokuvaillan katsellen tällä kertaa Uuno Turhapuroista sen ihka ensimmäisen.

Lauantaina oli vuorossa erään hiljattain tapaamamme perheen tytön synttärit Foster Cityssä eräässä pieniessä puistossa. Puolen tunnin ajon aikana sinne lämpötila laski kymmenisen astetta ja jouduimme heti alkuun turvautumaan farkkuihin ja pitkähihaisiin, jotka olimme onneksi ottaneet mukaan.(Tiesimme, että mitä lähemmäksi menee San Franciscoa, niin sitä kylmempää on.) Itse kekkerit olivat mukavat: lapsille oli tarjolla kasvo- ja käsivarsimaalauksia, sekä ilmapalloista tehtyjä koiria, miekkoja ja vaikka mitä. Paikalla oli myös toinen suomalaisperhe (joiden luona synttärisankarin perheeseen tutustuimmekin) ja koska kummallakaan ei suurempia suunnitelmia illalle ollut sovimme, että he tulisivat myöhemmin meille ja ottaisivat yökamppeet mukaan. Saimme vielä juhlista lähtiessämme iltaa varten mukaan ison pizzan, joten ruokapuolestakaan ei tarvisi juuri huolehtia.

Foster City on vähän kuin Venetsia-tyylinen paikka, jossa talojen takapihat aukeavat mereltä tuleviin kanaaleihin. 

Ms. Butterfly 

Tässä tulossa käsitatuointi.

Puisto oli laguunin rannalla.

Ilta sujuikin sitten mukavasti parin perheen kesken pelaillen ja pulikoiden, ja lasten mentyä nukkumaan aikuiset jatkoivat spassa lillumista ja kuohuviinin nautiskelemista. Jokseenkin miellyttävää!

Yöllä kolmen-neljän välissä sattui vielä sellainen episodi, että havahduimme pihalta kuuluvaan räminä-kolinaääneen, jonka perään kuului jarrutusääni ja rämähdys. Hetken kuluttua kuului parit jarrutukset ja rämähdykset lisää. Selvästi takapihan muurin takana tiellä oli tapahtumassa jotain normaalista poikkeavaa... Sini jaksoi pysytellä valveilla sen aikaa, että näki punaisten vilkkuvalojen heivastuvan muurin yli puiden latvoihin ja kuulemma oli naapureissakin valot jonkin aikaa päällä keskellä yötä. Tänään koitimme löytää paikallisuutisista tietoa mitä oli tapahtunut, mutta ainakaan vielä ei uutiskynnys näytä ylittyneen.

Saaviajelulla.

Lasten toiveesta oli "fancy breakfast" eli meidän tapauksessa tarkoittaa yleensä perus leipien ja smoothieiden lisäksi mm. vohveleita. Eveliina lupautui olemaan pikku ystävänsä kanssa tarjoilijoita. Ensin he tekivät menut kaikille. He ottivat tilaukset pöydästä muistikirjaansa ja toteuttivat asiakkaittensa toiveet. Hups, nyt hoksasin, että tippi jäi kyllä maksamatta. 

Niin kauan kun lämpöä riittää ja altaassa vesi yli 20C (nykyään 23-24C), niin pakko vielä nauttia. Pikkupuolta lämmitimme sekä la että su yli kolmen kympin päivälläkin, joten siellä oli hyvä puljata. Oikeasti syksy alkaa saapua ja jos täältä maaliskuussa kotiudumme, niin eipä se Kaliforniankaan kesä oikein silloin vielä ole alkanut. Eli aika haikein tunnelmin tässä näistä lämpimistä bikinikeleistä nautimme.