maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vapun viettoa

Tänään on ollut oikein Suomitäyteinen päivä. Kun Lassi oli saatettu kouluun, skypettelimme muutaman eri Suomi-perheen kanssa. Oli ihanaa kuulla kuulumisia sieltä. Kz heitti vielä Eveliinankin kouluun ja lähti autolla töihin, koska keskellä päivää olisi palaveri Palo Altossa. Lassi sai tänään uuden kokemuksen paikallisesta koulubussista. Hän tuli nyt reippaana poikana itse Nimiz Elementary schoolista sillä legendaarisella keltaisella koulubussilla (opettaja saattelee siellä oppilaat oikeisiin busseihin) West Valley Elemantary schooliin, jossa me odottelimme Eveliinan ja hänen uuden ystävän perheen kanssa. Olin kuullut etukäteen huhua, että täällä lapsilla ei ole tapana kovastikaan leikkiä enää iltaisin keskenään (etenkään "hikkekoulualueilla", johon meidänkin koulumme kuuluu). Se kuuluu kai ylipäätään aasialaiseen kulttuuriin (täällä noin puolet on aasialaisia), koska kaikki tekevät iltaisin vain läksyjä ja harrastavat jotakin kehittävää. Kuitenkin tänään juttelin ensimmäisen äidin kanssa (Eveliinan uuden luokkakaverin äiti) ja heti tuli kutsu leikkimään :D Jee!

Lapset kävelivät todella reippaasti koululta kotiin, vaikka oli kuuma päivä. Matkaan ei varmaan mennyt kuin 15 min, vaikka Google mapsikin arvioi kävelyajaksi 20 min. Matkalla törmäsin ensimmäistä kertaa (lapsille jo kuulemma tutuksi tulleeseen) puhuvaan liikennevalotolppaan... Se sanoi vain, että wait...wait...wait...ja sitten sai mennä. Molemmilla meni koulupäivä hyvin. Mukavasti on ollut leikkiseuraa ja Eveliinan opettaja sanoi, että perjantaina oli niin ihastuttavan liikuttavaa, kun tytöt vain tarttuivat Eveliinaa kädestä ja veivät joka paikkaan.

Kotiin tulikin sitten aivan ihana suomalaisten ryöppy. Ensin yksi ystäväni tuli lapsensa kanssa leikkimään ja uimaan. Sitten samalla eräs Suomi-nainen tuli hakemaan muuttopahvilaatikoita, joita he tarvitsevat. Ja lisäksi tuli ystäväperheemme illaksi vappua viettämään: herkuttelemaan ja pulikoimaan. Kovasti olin ostellut ilmapalloja (jopa kaasupallonkin, jossa luki kyllä Happy Mother's day) ja kreppipaperisuikaletta koristeeksi, mutta ei nyt toki ihan perinteiseltä vapulta näyttänyt -ainakaan sään puolesta, ihan hyvä näin :). (Kuulimme kyllä, että Suomessakin on ihan kelpo vappu-sää.) Pöytä notkui herkkuja ja skumppaa piti toki kippistellä ja nauttia lauantailta (hyvin paljon) jäänyttä sangriaa. Se oli hyvinkin herkullista, kun lisäsi vain Spriteä valmiiseen sekoitukseen. Ilta meni uidessa ystäväperheen seurassa. 



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Perus sunnuntai: perheen poikien pellehyppykilpailut

Aamu alkoi heti Kaizun ja Lassin välisellä pellehyppykilpailulla, voittajaa ei ole varsinaisesti julistettu. Alla päivän parhaat otokset :D





Kävelyä vetten päällä :D


Korkkiruuvi


Iltapäivällä kävimme palauttamassa vuokra-auton San Franciscon lentokentälle, joten nyt pitäisi pärjätä noin 1,5 kk yhdellä autolla. Eiköhän se onnistu, koska koulut ovat suht lähellä, samoin Kaizun työpaikka. Kaikkialle pääsee pyörällä tai kävellen. Paluumatkalla pyörähdimme Ikeasta hakemassa muutamia juttuja, kuten verhotangon, kynttilöitä, servettejä yms. Kävin myös pyörähtämässä Costcossa (jossa kuulemma myydään halpoja piilareita), mutta pari muutakin oli päättänyt tulla sunnuntai-iltapäivän ratoksi sinne ja näin, että piilarinäöntarkastus maksaa n. $90, niin jätin väliin. (Eikä tarkastusta olisi ollut enää tarjollakaan). Jonotuslappu olisi ollut vain sen vuoksi, että kysyisin vähän toimintatapoja yms. Kotiin päästyämme kävimme lasten kovasti odottamalla pyörälenkillä. Lapset siis pyöräilivät pitkästä, pitkästä aikaa, minä ja Kz hölkyteltiin. Vaikka tämä talo on vähän ärsyttävästi moottoritien vieressä (joka onneksi näkyy vuokran hinnassa), niin tämä naapurusto on niin ihanaa ja kaunista katseltavaa. Tänne pääsee ajamaan kolmea eri pikkutietä pitkin, mutta varsinkin siinä keskimmäisellä tiellä (jolla Eveliinan opettaja asuu) on toinen toistaan upeampia pihoja! Minun tekisi mieli vain kävellä hitaasti ja ottaa kuva kaikista värikkäistä ruusumeristä, mutta en kehtaa. Toisaalta voisi naapuritkin ilahtua, kun kehuisin pihaa ja haluaisin kuvatakin vielä :) Illalla menimme taas kaikkien yllätykseksi uimaan. Isonkin altaan vesi oli muuten tänään 26C ilman lämmitystä, aikas hyvä :D

Tästä otettiin sentään kuva: Ihana puutarhakeinu kukkaköynnöksillä :D
Oli pakko vielä lisätä jälkikäteen kuva Eveliinan nurkkauksesta, johon Kaizu sai  ruuvattua juuri tutun nallehyllyn.


Ensimmäiset omat pool partyt

Lauantai-aamu alkoi melko ärsyttävissä merkeissä, koska kauan kaivanneitani piilareita ei alkanut löytyä, vaikka kontista tulleet laatikot on jo purettu. Vaikka minulla oli Suomessa jäljellä noin puoleksi vuodeksi piilareita, niin tilasin vielä vuodeksi lisää, ettei tarvitse täällä sitten huolehtia pitkään aikaan. Ja niiden piti tulla nyt kontin mukana, mutta eipä näy. En todella tiedä, mitä niille on tapahtunut. No, kun olin jo pari päivää etsinyt niitä ja tuska alkoi kasvaa, niin päätin tilata uudet netin kautta. Kaikki sujui kuten Suomessa tilattaessa, mutta viimeisellä sivulla kysyttiinkin lääkärin nimeä ja puhelinnumeroa! Tai jos ei ole nyt antaa, niin reseptin voi faksata myöhemmin! He soittavat aina lääkärille ennen tilausta. Että voidaan tehdä taas asiat vaikeasti! Haluaisin vain tilata vanhoja tuttuja piilareita, ja mieluummin nopeasti, piste.

No, kun tuska alkoi helpottaa ja tajusin, ettei piilarit merkitse koko elämää, aloin nauttia ajatuksesta, että meille tulee tänään 12 korealaista herkuttelemaan ja polskimaan. Veljeni sanoin, piti laittaa siis pöytä koreaksi, Etelä-Koreaksi :D Lähdin läheiseen kauppaan ostamaan ruokia, juomia ja koristeita. Tänään muuten myyjä kasseja pakkaillessa kysyi (papereiden lisäksi, jee, en ole vieläkään rupsahtanut) nyt ensimmäistä kertaa, että tarvisinko ulkona apua kassien kanssa. Kieltäydyin kohteliaasti. Ja tuli vielä muuten mieleen, että täällä minä vain hoitelen kaikkia tärkeitä koulujuttuja ja kauppojen bonuskorttitilauksia yksin englanniksi. Olen aina ollut huono englannissa, joten terkut vaan kaikille vanhoille enkunopettajilleni, täällä sitä vain porskutellaan eteenpäin ihan hyvin tuloksin ;)



Viiden jälkeen alkoi mustatukkaista väkeä tulvia sisään. Mukana oli jos jonkin näköistä herkkua. Yhdet toivat pari grillattua broileria ja muutaman laatikon mansikoita, seuraavat kahta eri etelä-korealaista perinneruokaa, jotka oli itse tehnyt, loput toivat tullessaan pari jättikokoista perhepizzaa sekä viiniä ja mielettömän määrän erilaisia popcorneja. Lisäksi vielä talon omat antimet. Ostin muuten tänään viiden litran pahvipönikän sangriaa kaupasta. Ei ehkä ollut ihan niin hyvää, kuin toivoin, mutta kyllähän se upposi. Aikuiset eivät olleet varanneet uikkareita (muistutettiin kyllä, että ollaan Suomesta, joten ei tarvikaan olla), mutta lapset polskivat sitten senkin edestä. Illalla lasten mentyä nukkumaan menimme Kaizun kanssa vielä "kuutamouinnille" altaan kuumalle puolelle. Iso puoli lämmitettiin n.26 asteiseksi päivällä (ilman lämmitystä olisi n.21C) Poreallaspuoli oli lapsilla 34C, mutta itse halusin sen ihan lämpöiseksi, joten testattiin, että 36C on meidän makuun juuri sopivan lämmin, mutta ei tukahduttavan kuuma.



Lapset odottavat etupihalla innolla vieraita saapuvaksi.

Lapsilla oli oma kattaus takapihalla.

Kaikki saivat omat saippuakuplapullot.
En olisi tätä pöytää ostettaessa kolme vuotta sitten arvannut mikä määrä  eri kulttuureista tulevia sen ympärillä tuleekaan istumaan.

Lassi taitaa kokeilla ensimmäistä kertaa pomppulautaa (Kz kokeili sitä toki heti kuin mahdollista ;) )

Pomppulauta oli kyllä isompien lasten suosiossa. Taka-alalla pienenä meidän lapset, hyppyvuorossa Laila.

Illan pimetessä bileet jatkuivat. Aikuiset istuvat meidän makkarin portailla.

Minä ensimmäistä kertaa meidän altaassa. Kyllä oli ihana lillua, ei olisi millään malttanut nousta pois. Ihana tuijotella tähtiä ja lentokoneita taivaalla. Vesi  muuten näyttää ihan keltaiseltaiselta siksi, koska siellä on niin kirkas lamppu.


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kaikki alkaa olla raiteillaan

Jopas on hektinen kolmepäiväinen takana. Töissä oli mielenkiintoinen tapahtuma samoina päivinä jonka aikana tuli luotua uusia tärkeitä kontakteja, mutta aika tavalla joutui sukkuloimaan uuden kodin ja Sunnyvalen keskustan väliä. Tänään kävi AT&T:n kaveri asentelemassa telkkarit ja nettiyhteydet, joten blogittelukin voi taas jatkua kuin ennenkin. Mutta palatkaamme muutama päivä taaksepäin.

Keskiviikkona siis sanouduimme irti hotellista ja minä ajelin talolle mersu täynnä kamaa. Sini ja lapset saapuivat myöhemmin käytyään ensin säästämässä Costcossa. Tyhjennettyäni auton sutaisin lasten kerrossängyn osiin vielä toisen kerroksen maalia päälle. Sitten saapuivat molemmat omistajat käymään. Mies (John) vaihtoi makuuhuoneiden lukittavat kahvat tavallisiin koska sanoimme ettemme moisia tarvi ja avainnippu oli jo muutenkin riittävän painava (joka ovessa on 1-2 lukkoa eikä sama avain tietysti käy kuin yhteen lukkoon). He olivat ihmeissään kun sanoin, että Suomessa meidän kodissa on tasan yhdenlainen avain jolla pääsee joka paikkaan.

Sitten kävimme läpi miten talo toimii. Jos taloa lämmittää tai viilentää, niin kaapillinen pömpeleitä huolehtii viileän/lämpimän ilman kierrättämisestä ympäri kämppää. Ja lämmitys tapahtuu tietysti kaasulla (jotenkin tulee mieleen polttarireissu Pietariin, jossa suihkussa ollessa konkreettisesti näki miten liekit kuumensivat vettä...). Säädin on toki seinässä ja se on oikein kosketusnäytöllinen.

Uima-altaan pumppu- ja lämmitysmekanismi olikin sitten vähintään yhtä mielenkiintoinen. Koska altaassa on pienempi "poreallaspuoli" ja iso allas erotettuina väliseinällä, voi vettä kierrättää (ja samalla suodattaa) vivuista kääntelemällä altaiden välillä erinäisin kombinaatioin. Sen lisäksi altaan pohjalle voi laittaa pyörimään vehkeen nimeltä "booster", joka seilaa sen läpi pumpattavan veden voimasta sattumanvaraista reittiä altaan pohjaa pitkin ja samalla puhdistaa sitä. Toisin sanoen, jos pikkualtaan lämmittää, niin lämmitettyä vettä ei kannata pumpata ison altaan puolelle eikä pitää boosteria päällä lämmityksen aikana. Ja jos vettä imee suhteessa enemmän pikkualtaasta kuin mitä sinne palaa, niin se osa allasta on pian tyhjä. Hiukan kun vipuja käänteli niin kyllähän tuon logiikan aika äkkiä ymmärsi. Muuten, booster pystyy putsaamaan allasta varsin korkeallekin, sillä altaan pohja ei ole kulmikas vaan kuin kulho. Alin kohta on arviolta kolme metriä syvä, joten ponnahduslautaakin uskaltaa hyvin käyttää.

Altaan pumppu- ja lämmityshässäkkä.

Suodattimen ja boosterin ajastimet. Ilmeisesti osittain mallia "tein itse ja säästin".
Illalla kasasimme ensimmäisen huonekalumme - lasten kerrossängyn.
Ensimmäinen yö talossa ja uudessa kerrossängyssä.

Costco-ostoksia; himpun verran on voirasialla kokoa.






Lattialla (tai siis patjalla) nukutun yön jälkeen aloitin päiväni puhelinkokouksella, jonka aikana Sini ja Lassi lähtivät viemään Eveliinaa kindergarteniin. Repussa oli eväiden lisäksi myös vaadittu maanjäristysmuonapakkaus. Sitten saapuikin jo muuttokamat kontissa ja pari latinomiestä niitä purkamaan. Aluksi kaverit nostelivat laatikkoja etupihalle minun itseni ruksitellessa lapusta perille päässeiden laatikkojen numeroita. Koska taivas alkoi synketä ja vettäkin hiukan vihmoa, niin avasin autotallin oven ja kamat roudattiinkin suoraan sinne. Lopulta saldona oli yksi kirjanpidon ohi livahtanut laatikko ja kaksi samalle numerolla merkittyä. Mutta kaikki kamat siis näyttävät saapuneen.
Eveliinan ensimmäinen kouluaamu.

Muuttomiehet työssä

Sini ja Lassi jäivät West Valleyn koululle pariksi tunniksi katsomaan miten Eveliina sopeutuu joukkoon mutta heidän palattuaan minä puolestani hurautin konttorille. Myönnän, että Sini pääsi sanelemaan kaapin paikan (mutta minä sentään sohvan).

Kindergarten loppui kahdelta, eikä muuttomiehiä oikein viitsinyt jättää keskenään, joten hurautin ennen sitä koululle hakemaan Eveliinaa. Oli kuulemma ollut kivaa, vaikka sanaakaan ei ollut ymmärtänyt. Meidän vanhempien piti odotella oven takana kunnes ovi armollisesti aukeaa ja lapset päästetään lähtemään jos vastassa on noutaja. Kävi ilmi, että Eveliinan opettaja asuu ihan tuossa muutaman sadan metrin päässä. Oikein kivan oloinen täti tämä "misis Retki" (Redky). Viereisen luokan opettaja mainitsi tietävänsä koulusta pari suomalaista perhettä ja lupasi kaivella heidän nimensä jostain. Ihmettelimme Eveliinan kanssa miksi tämä opettaja kantoi sylissään isoa nippua jonkun lehtipuun oksia ja naureskelin, että tekeekö hän kenties vihtaa saunomista varten (kuittailuni ei tainnut mennä oikein jakeluun) mutta hän tuli näyttämään koolia (sori, tuo on eteläpohjalainen sana enkä taida tiedä sille muuta sanaa - olisiko pesusoikko?) joka oli täynnä toukkia, joille hän oli viemässä lisää syötävää. Näistä katepillareista ei kuulemma tulisi perhosia vaan jotain mitkä lentävät öisin (en tunnistanut sanaa). Kävimme samalla reissulla koulutoimistossa, josta sain Lassille koulubussilapun. Koska molemmat pääsevät joka päivä melkein samaan aikaan, niin Lassin on käytännössä parasta tulla iltapäivällä koulubussilla Nimizistä West Valleyhin, jossa Sini ja Eveliina ovat vastassa. Bussittelu alkaa maanantaina.

Heitin Eveliinan kämpille ja riensin taas toimistolle, jossa kekkerit jatkuivat ja jätin muut raivaamaan kotia kuntoon. Illemmalla päästiinkin tekemään Eveliinan ensimmäisiä läksyjä, kun mietittiin k-kirjaimella alkavia englanninkielisiä sanoja. Tyttö pääsi myös allekirjoittamaan monta paperia, joissa lupaa mm. käyttäytyä kunnolla välitunneilla. Täällä sitten törmää järjestyssääntöihin vähän joka käänteessä...

Mutta kyllä oli mukava köllähtää illalla omalle sängylle kunnon peiton alle. Hiukan koitimme illalla lämmittää kämppää mutta aika viileää täällä kyllä yöllä tulee vaikka päivät ovatkin ulkona lämpimiä.

Pakkohan sitä allastakin oli päästä kokeilemaan vielä iltamyöhällä. Vain minä ja Eveliina uskallettiin. kun oli hiukan vilpakkaa.

Ja sitten päästäänkin tähän päivään ja Lassin ensimmäiseen kouluaamuun. Ajelimme hyvissä ajoin kahdella autolla Nimizin koululle ja ehdimme hiukan kierrellä paikkoja ennen kuin toimiston täti vei meidät oikean parakin eteen. Muu luokka oli juuri päässyt jonossa sisälle ja Mrs Dix otti meidän vastaan ovella. Lassilla oli paikka takarivissä (luokkahuone oli pikemminkin leveä kuin pitkä, joten ei kaukana opettajasta kuitenkaan). Kun hän sanoi luokalle, että paikalle saapui uusi oppilas, niin puolet luokasta kiljaisi "jee!" Jätimme pojan melkein aika pian kököttämään sinne muiden joukkoon. Piirtoheittimellä oli jo matematiikan mallitehtävä "9 cents = 9/100 = 0.09 dollars".


Lassin eka koulupäivä kolmasluokkalaisena.
Sini heitti Eveliinan West Valleyhin kymmeneksi. Tänään tiesimme olevan vuorossa altaan kunnostusta (omistaja halusi asentaa pikkualtaan pohjassa olevan imuritilän paikalle turvallisemman - sellaisen johon lapset eivät vahingossakaan juutu kiinni jos menevät istumaan päälle) sekä netin ja TV:n asennusta. AT&T:n asentaja soitteli puoli kahden aikoihin, joka oli tietysti juuri sama hetki kun molempia lapsia pitäisi olla hakemassa koulusta. Sini kuitenkin soitti talon omistajan tulleen fiksaamaan allasta joten pyysin häntä puhelimessa katsomaan hiukan asentajan perään sillä aikaa kun olimme poissa.

Minä siis ajelin töistä päin Lassia hakemaan (Nimiz on ihan työmatkan varrella) ja Sini hoiti Eveliinan. Istahdin odottamaan luokan eteen ja hiukan tietysti jännitti miten Lassilla oli mennyt. Oppilaita alkoi tulla yksi kerrallaan ulos. Yksi poika tuli suoraan luokseni ja sanoi "Lassi on viihtynyt tosi hyvin ja me kaikki pidämme hänestä paljon." Kyllä meinasi isille tulla tippa linssiin ennen kuin sain sanaa suustani. Vielä kun poika itse tuli hymyillen luokasta, niin tiesin että kaikki järjestyy. Selvitimme vielä opettajalta mistä ja miten maanantainen bussikyyti lähtisi. Kotimatkalla Lassi selitti koulupäivän ohjelman ja että oli saanut uusia kavereita. Pojat olivat ottaneet Lassin mukaan porukkaan ja he olivat kuulemma jutelleet kaikenlaista. Kun ihmettelin asiaa, niin kuulemma Lassi vain oli vain jotenkin ymmärtänyt mitä he olivat sanoneet - vaikkei tietysti kaikkia englannin sanoja sinänsä.

Sini lähti lasten kanssa kuudeksi West Valleyn koululle elokuvailtaan ja itse suuntasin Palo Altoon, jossa yksi työkaveri järjesti varpajaiset suomalaisella porukalla. Kotiin tulin kuitenkin ihan säädylliseen aikaan (ja autolla...) vaikka muut ovatkin nyt jo nukkumassa. Pysähdyin matkalla vilkaisemaan minkälaisia pirssejä myyvät McLaren ja Fisker autokaupoissaan... Ihan räyheitä ovat. F1-autokin oli McLarenin liikkeessä esillä.
Nämäkin kaunokaiset ovat Suomesta.

McLarenin mallistoa.
Alla vielä muutama otos kalustetusta asunnostamme.









keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ihan lyhyt muuttopäivitys

Ihan vain pari sanaa laitan kun olemme vain kännykkäliittymän varassa. Asetuimme taloksi uuteen kotiin mm. kasaamalla maalaamani kerrossängyn lapsille.Tilaamamme sohva saapui myös ajallaan.Vuokraisännät kävivätmyös esittäytymässä ja sain opastuksen mm. altaan konehuoneen käyttöön... joka on luku sinänsä. Palaan asiaan kuvien kera. Ai niin Eveliinahan aloittaa huomenna eskarinsa mutta Lassin aloitus viivästyi perjantaille kun opettaja on huomisen jossain muualla.

Lyhyestä virsi kaunis tänään.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Avaimet uuteen taloon

Tämä päivä on mennyt koulutehtävien ja ulkopelien lisäksi lähinnä pakkailuun. Hassua, että siihenkin voi mennä useampi tunti, vaikka teoriassa meillä on täällä vain neljä matkalaukullista tavaraa sekä täältä ostetut tavarat, ruuat ja vaatteet. Iltapäivällä kävimme ostamassa lähinnä lasten kouluihin tarvittaviin pussukoihin kuivamuonaa. Jokaisella lapsella pitää olla koulussa luokkaan koko vuodeksi jätettävä Minigrip-tyyppinen muovipussi, jossa on varoiksi kuivaruokaa (esim. muroja, myslipatukoita, suolakeksejä, pillimehuja, vesipullo yms.) Nämä siis sen varalta, jos tulee esim. maanjäristys, eikä lapsia ehditä heti noutaa koululta, niin ei tarvitse ainakaan nälkää nähdä. Tuli vielä kaupasta mieleen, että täällä todella pitää tottua siihen, että kaupan henkilökunta pakkaa kassin. Kerran meinasin yhdessä kaupassa alkaa itse pakkaamaan liukuhihnan päästä, niin heti tuli tyttö joka sanoi, että hän kyllä pakkaa. Olen myös nähnyt työntekijöitä, jotka purkavat ostokset kärrystä liukuhihnalle. Ja kuulemma kassien kantaminen autoonkin on ihan normaalia. Itse en ole vielä moiseen törmännyt.
Ystävykset altaalla.

Olemme usein ihmetelleet huvittuneina Target-kaupassa olevaa kärryhissiä, mutta tänään testasimme sitä ensimmäistä kertaa. Oli kyllä aika kätevä ja veikeä :D Itse pääsee liukuportaita ja lähettää vain kärryn tulemaan siinä vierellä. 
Lasten ehdoton päivän kohokohta, lähi-Mäkin leikkipaikka.
Kuudelta menimme talolle (Kz suoraan töistä pyörällä ja me autolla), jossa oli välittäjä ja talon omistajakin tuli esittäytymään. Allekirjoitimme muutaman tärkeän lapun (kuten että allasta ei ole vartioitu ja olemme itse vastuussa, jos jollekin siellä sattuu jotain). Hauskaa Jenkkilä-meininkiä :) Ihanalta näytti talo edelleen ja erittäin siistiltä. Vietiin mukanamme jo huomista odottelemaan kaikille patjat, tyynyt, peitot, pyyhkeet yms. Kaizu hyödynsi heti autotalliamme ja maalasi  kertaalleen lasten sänkylaudat. Huomenna siis viemme matkalaukkumme sinne ja silloin saapuu myös sohva, torstaina tulee kontti muuttomiehineen (joka on myös lasten ensimmäinen koulupäivä) ja perjantaina saamme tv- ja nettiliittymät yms. Älkää siis ihmetelkö parin päivän nettikatkoamme.


Talon isäntä pääsi heti hommiin. Ei ollut oikein maalausvaatteita mukana, niin ehdotin tietysti boksereilla maalaamista ;)  Ei viitsi turhaan riskeerata hyviä vaatteita.
Kaizulla oli raskas, mutta antoisa työpäivä. Viimeinen puhelu eilen päättyi puolilta öin, seuraava alkoi tänään kuudelta aamulla. Kz kuulemma jutteli tänään töissä Stephen Elopia lukuun ottamatta kaikkien linjaesimiestensä kanssa. Nyt (klo 22.15.) päästiin vasta hotellille talolta ja voi olla, että uni maittaa.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ajokortin tavoittelua

Kuin 18-vuotias konsanaan suuntasin tänään DMV:n konttorille ajokortti kiiluen silmissä. Tosin 18v-syntymäpäivänäni taisin mennä kirjalliseen kokeeseen bussilla, tänään omalla mersulla... Anyway, olin siis varannut DMV:ltä ajan (viime kerran jonottelusta viisastuneena) ja vaikka parkkipaikka olikin jo yhdeksältä täynnä autoja, niin oma vuoroni koitti 5-10 minuutin jonottelun jälkeen. Siinä välissä hihaani nykäisi vanha tuttu Noriko, siis pre-visiittimme opas, joka oli paikalla erään toisen Suomesta hiljattain muuttaneen kaverin kanssa, johon olinkin jo ehtinyt tutustua aiemmin.

Homma eteni seuraavasti. Vuoroni koittaessa menin ihan vastaavalle tiskille kuin viime kerrallakin ja totesin, että olisi tällainen ajokorttihomma. Meksikolaista alkuperää oleva virkailijanainen otti esitäytetyn lomakkeeni, passini ja Suomen ajokorttini ja näpytteli tiedot koneelle. Jouduin myös antamaan peukkujälkeni (ei, mustetta ei tarvittu) ja maksamaan $31 maksun. Sitten sain kehoituksen siirtyä lippulappuineni jonoon, jossa odotteli ehkä hiukan alle 10 kokelasta ennen minua. Tämä jono vei tiskeille, joilla hoidettiin valokuvaus ja saatiin varsinainen testilomake kouraan. Siitä sitten vaan testialueelle täyttelemään pitkää kaksipuoleista liparetta. Yläreunassa oli mainittuna, että ensikertalaisilla sai olla max 6 virhettä ja jos reputtaa ja joutuu uusimaan, saa virheitä tulla korkeintaan 3. Ei siis mitään paineita läpäistä kerralla...

Yhteensä 36 kysymystä kahdella puolella ruksiteltavana.
Hiukan alkoi hikikarpalot nousta pintaan, kun ensimmäiseltä sivulta jäi neljä-viisi kohtaa, joista en heti tiennyt oikeaa vastausta ja toiselta sivulta jäi epävarmaksi saman verran. Ei muuta kuin ruksailemaan oikeita vastauksia ihan fiilispohjalta ja lappua palauttamaan (jälleen eri jonon perälle). Paksu täti tarkasti lappuni vertaamalla sitä yhtä pitkän läystäkkeen oikeisiin vastauksiin.  Kun ekalta puolelta näytti löytyvän vain kaksi väärää vastausta (mm. kännissä ajamisesta voi joutua jopa vuodeksi linnaan; oikea vastaus olisi ollut "puoleksi vuotta") niin jännitys alkoi helpottaa. Toisella puolella arvasin väärin ovatko moottoripyöräilijöiden ja motoristien oikeudet ja velvollisuudet samat liikenteessä (häh, eivätkö ne ole yksi ja sama? Ilmeisesti eivät...) joten selvisin kolmella virhepisteellä ja sain hymiön piirrettynä lappuuni. Nyt lompakossani on kahden kuukauden väliaikainen ajolupa, jonka aikana pitäisi käydä vielä todistamassa ajotaitoni. Illalla sainkin varatuksi ajan ensi viikon torstaille.

Kolmen jälkeen töissä tuli sellainen tunne, että pitiköhän tänään vielä hoitaa joku asia. Ja piti tietysti: tuberkuloositestien tulokset pyydettiin tuomaan koululle heti spring breakin jälkeen, eli tänään. Niinpä huristelin kohti West Valley Elementaryä ja juuri kun olin tulevan talomme kohdalla, niin koulun toimistotäti soitti ja kyseli saimmeko tulokset ajoissa ja koska ne toisin. Aika hyvä ajoitus. Kotimatkalla kieppasin vielä talomme kautta, jossa näytti jälleen olevan joku Reiska tekemässä viimeistelyjä enkä viitsinyt pysähtyä katsomaan onko meille tullut postia - esim. Sinin sosiaaliturvatunnuskortti. Huomenna saadaan kuitenkin avain. Etupihalla suhuuttimet kastelivat nurmikkoa ja autotallin ovet olivat auki. Siistiä ja tyhjää näytti olevan. 

Hotellilla oli taas vietetty ulkoilutäyteinen päivä, josta alla muutama otos. Vierailulla oli käynut sekä suomalainen tuttavaperhe, että korealaiset lasten kaverit. Tänään ei tosin ollut ollenkaan niin lämmintä kuin viikonloppuna, kuitenkin hiukan yli parikymmentä astetta celciusta. Itse päätin käväistä muutaman kilometrin juoksulenkillä, jonka jälkeen pulahdin altaaseen peuhaamaan lasten ja korealaisten kanssa. Vielä puoli kahdeltatoista pitäisi ottaa tiimipuhelu Suomeen ja kuudelta aamulla alkaakin sitten mukavasti sopimusneuvottelu. Siitä onkin mukava jatkaa hektiseen loppuviikkoon.
Kaverikuva

Sulkapalloilija kukkivan puun äärellä


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Löhöilyä ja liikuntaa

Koska ehdimme jo eilen tehokkaina toteuttaa alunperin täksi päiväksi suunnitellun ohjelman, päätimme pyhittää lepopäivämme ensimmäistä kertaa ehkä...johonkin kymmeneen vuoteen. Kerrankin vain olimme ja teimme sitä, mikä tuntui hyvälle juuri sillä hetkellä. Aamu alkoi synttäriskypettelyonnitteluilla äidilleni. Siellä olikin Suomen päässä oikein kunnon juhlavierasporukka meitä viihdyttämässä. Ilma oli niin mahtava, että oli pakko lähteä ulos heti kuin ehdimme. Kävimme muutaman kilometrin pituisella reippailulenkillä läheisessä Lowe's-kaupassa. Lapsetkin kävelivät, koska potkulautoja ei olisi varmastikaan saanut tuoda kaupan sisään. Ai että sitä kukkaloistoa mikä siellä kaupassa oli!!! Olin niin fiiliksissä. Vaikka meillä käy siellä talolla puutarhuri, joka sisältyy vuokraan, niin ihan innolla katselin kaikkia puutarhajuttuja jo. Mietinkin, että jos (KUN) ostan sinne ruukkutolkulla kaikkia uusia kukkia, niin hoidankohan itse ne mitä itse ostankin? Toki siinä se menee oiken ilolla, rakastan mullan kuopimista. Eveliinan kanssa ostettiin jo molemmille puutarhahanskat ja Eveliinalle puutarhanhoitovälineitä. Mukaan tarttui myös minulle hellehattu ja maalia lasten uuteen sänkyyn (haluan sen valkoiseksi).

Tämän tyyppisiä ruukkupalmuja ajateltiin ostaa  pihalle.

Kaunokainen

Uusi hattu kokeilussa kaupassa.


Tämä kukkaloisto vain jatkui ja jatkui ja jatkui...

On pojjaat grillillä kokoa!
Hotellin pihalla kukkiii kaunis puu.
Kahden maissa siirryimme muutamaksi tunniksi altaalle uimaan, pötköttelemään ja lukemaan. Kaizu ehti mukaan siis jo toista kertaa tänne muuton jälkeen kanssamme ihan lepotuoliin asti. Aika ihanaa perheen yhteistä aikaa :) Jotta illalla saamme mässäillä hyvällä omallatunnolla, lähdimme vielä uudelle reippailulenkille. Lapset pääsivät himoitsemalleen potkulautailulenkille, minä ja Kaizu hölkyttelimme vierellä. Kaizu sanoi lenkin päätteeksi, että on oikein ylpeä juoksukestävyydestäni, siinä minä painoin vanhan maratoonarin rinnalla mukisematta. Toki lenkki ei ollut kovin pitkä, mutta kyllähän se sai tällaisen oletusarvoisesti rapakuntoisen hymyilemään. Kz sanoi, että olen salaa harjoitellut päivisin lasten kanssa ja onhan se vähän tottakin :) Lassi muuten halusi mainita blogissa, että nähtiin matkalla kaksi mustaa oravaa. Illalla herkuteltiin mm. shipseillä, suklaa-pop corneilla ja cheddar-pop corneilla. No, avattiin me punaviinipullokin. Kahden lenkin päivänä pitää olla kunnon herkutkin, ettei vaan pääse laihtumaan :D