Pilvien yläpuolella

Sunnuntain aloitimme käymällä Ikeassa katselemassa vähän vanhoja tuttuja tunnelmia. Oli kyllä aivan ihanaa nähdä, kun kaikki on niin kotoisan samanlaista, kuin Suomen Ikeoissa. Täällä oli ruokapuolella aika huikea paketti: kaksi hodaria, iso juoma ja sipsipussi kahdella dollarilla. Ei paha. Joskin olen jo tottunut Suomessa, että Ikeassa saa syödä puoli-ilmaiseksi. Tänään oli vasta katselukierros, ehkä ensi viikonloppuna tehdään jo isompi reissu enemmän tositarkoituksella. Tarkoitus on ostaa tarvikkeita, joilla pärjäämme uudessa talossa ennen kontin tuloa. Siis patjoja, tyynyjä, peittoja yms. Kontissa tulee niitäkin, mutta loput saavat jäädä vieraskäyttöön. Harmikseni sänkyjä, jotka olin päättänyt ostaa lapsille, ei ollutkaan tässä Ikeassa. No, päädyttiin, että ostetaan kerrossänky joka maalataan valkoiseksi. Ikea-reissun jälkeen poikettiin vielä Santa Clarassa nyt vihdoin ihan tosissaan ostamassa se sohva (joka oli siis jo varattu viikko sitten). Mukaan tarttui myös todella tyylikkäitä paitoja Kaizulle.

Päivän pääteemana oli käydä ajelulla Santa Cruzin rannalla (reilu 30 mailia Sunnyvalesta), ihan vain katsastamassa paikka. Lähdimme pujottelemaan vuorten yli kohti etelää. Maisemat olivat oikein kelpoja niin ajomatkalla kuin perilläkin.



Tässä juuri alkamassa vuoristotie kohti Santa Cruzia

Takana Tyyni valtameri, joka oli tällä kertaa inhimillisen tyyni.

Sano muikku :D

Eveliina uskaltautui "uimaan". Olisi halunnut ihan oikeastikin uida, mutta me ei otettu pyyhkeitä mukaan, koska ajateltiin siellä olevan niin kylmä. Ja jääkylmäähän toki vesi olikin.

Lassikin innostui kaveriksi.

Lapset juoksivat aina aaltoja karkuun kohti rantaa. Tämä leikki olisi jatkunut varmaan iltaan asti, jos emme olisi "pakottaneet" autoon.

Päätimme ajaa pois Santa Cruzista "merireittiä" ja siitä sitten vuorten yli taas Piilaaksoon. Merireitillä oli kyllä aivan upeat maisemat. (Harmi, että emme ole ostaneet vielä parempaa kameraa, olisi saanut laadukkaampia kuvia.)

Toisella puolella kallioseinämä, toisella puolella valtameri.

Välillä kallionkielekkeet vaihtuivat vuoriksi, mäiksi, metsiksi yms.

Matkalla tuli vastaan myös majakka, joka taisi olla motelli.

Peuroja nähtiin metsässä, niitä on täällä paljon. Eilen nähtiin viimeksi.




Mitä suurimmalla todennäköisyydellä niityllä meitä mulkoili itse Kelju K.

 

Aikas upeaa!!!

Oli kyllä sen sortin pujottelua siellä vuorten rinteillä, että en ole koskaan eläessäni moista kokenut. Ei ollut kyllä pienintäkään hajua, kun alettiin niitä autolla kivuta, että mitä on edessä! Onneksi oli kartta ja navigaattori (puhelimessa). Ja jossain vaiheessa tuli mieleen jo, että onneksi tankattiin eilen tankki täyteen ja onneksi on puhelimen autolaturi ja eväitä, juotavaa, lämmintä vaatetta yms. Kyllä siellä vuorillakin vaan oli useampia taloja. Mahtaa olla mielenkiintoista lähteä aamuisin töihin ja palata illalla takaisin. Ja käydä kaupassa ja koulussa ja harrastuksissa.

Jossain vaiheessa oli sellainen fiilis, että "ihan kuin oltaisiin pilvien korkeudella". Öööö....ja sitten oltiin!



Pilvet hivuttautuvat meren yltä kohti vuoria.

Pilvien takaa näkyy vähän toisten vuorien huippuja.

Hassu tunne. Vähän kuin lentokoneessa, mutta istut autossa. Ja pilvilautan peittää osittain PUSKAT!

Tässä pilvien yläpuolelta vielä tunnelmia.

Aaaaah, melkein jo kotona, kun näimme edes vilauksen Piilaaksosta. Maisemat olivat kyllä upeat, mutta alkoi tulla jo hämärää ja vuoristotie oli erittäin kapea ja ERITTÄIN mutkainen, joten perillepääsy tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta!

 

Ei ihme, että vuorilla kulkee tie, nimeltä Skyline. Oli kyllä sellainen kokemus, että tulipahan tehtyä ja nautin täysillä maisemista, mutta oli kyllä aika seikkailu ;) Vuorten yli ajelu itsessään oli n. 29 mailia pitkä (n. 47km), se kesti meiltä melkein 2h. Eli me ajelimme Santa Cruziin päin "helppoa" vuoristoreittiä alle tunti, sieltä pois vajaa kolme tuntia. Sen verran matkan metsissä oli punapuitakin, ettei eilinen Muir Woods -keikan peruuntuminen harmittanut enää ketään.

Tässä vielä kartta vuoristosta. Ajettiin B:stä kohti A:ta. Tämä oli vain siis pieni pätkä koko reittiämme, mutta oli pakko katsoa kartasta, että kuinka pitkän matkaa me siellä vuoristossa oikein pujoteltiin.