Koulutuspäivä

Tänään sateli oikeastaan koko ajan. Meitä se ei kuitenkaan liiemmin haitannut, sillä vietimme koko perheellä koulutuspäivää. Firma kustansi Sinille ja itselleni kurssin "Thriving in the US" (USA:ssa menestyminen), ja kouluttajatäti tulikin aamuyhdeksältä meidän hotellimestoille.

Kouluttajatäti puheli hitaasti ja selkeästi ja jutusteli niitä näitä erilaisisita kulttuureista tulleiden ihmisten luontaisista taipumuksista ja miten ne eroavat suomalaisista. Emme siis keskittyneet pelkästään perus-jenkkeihin vaan, koska tällaisessa kulttuurien sulatusuunissa ollaan, myös mm. kiinalaisiin, japanilaisiin, intialaisiin ja saksalaisiin. Lapset keskittyivät lähinnä puuhailemaan omiaan, askartelemaan, katsomaan töllöä ja se sellaista. Lounaalle ajelimme koko porukalla läheiseen Coco Family Restaurantiin. Se jälkeen jatkoimme rupattelua suunnilleen puoli kuuteen asti. Ihan OK kurssi kaiken kaikkiaan, joitain käytännöllisiä neuvoja saattoi jäädä mieleen.

Aikaisella iltapalalla lapset saivat eteläkorealaisilta kavereiltaan kirjeet. Tytöt olivat piirrelleet kuulumisia viikonlopun Las Vegasin -matkaltaan ja liimailleet sekaan kasvien lehtiä. Mukana oli myös pieniä värikkäitä kumisia ötököitä, joiden tehtävä ei toivottavasti ole havainnollistaa heidän ruokatottumuksiaan.

Iltapalan jälkeen suuntasimme taasen tulevalle vuokratalollemme sillä olin sopinut välittäjän kanssa, että allekirjoitamme vuokrapaperit hyvissä ajoin, jolloin voimme aloittaa koulu-, sähkö-, kaasu-, kaapeli- (TV & netti), vakuutus-, ja ties minkä muun asian järkkäämistä. Eli nyt on nimet vuokrasopimuksessa ja muuttopäivä on parin viikon päästä 25. huhtikuuta, eli täkäläisittäin 4/25. Ja täytyy sanoa, että kyllä näytti kämppä edelleenkin oikein hyvältä.

Paluumatkalla päätettiin täyttää ensimmäistä kertaa vuokra-auton tankki. Vaihtoehtoina oli kolme erilaista bensalaatua: (muistaakseni) oktaanit 87, 89, ja 91. Kysyin vieressä Mersua tankkaavalta naiselta, että mitähän näistä mahdollisesti kannattaisi käyttää. Hän totesi, että hän tykkää itse parhaasta joten tankkaa 91:tä mutta meidän vuokra-Mazda varmaan käy 87:llakin. Varmuuden vuoksi päätin ottaa keskimmäistä. Seuraava arvoitus olikin sitten miten automaatilla maksetaan. Nimittäin kun kortin laittoi sisään, niin vehje kysyi 5-numeroista "ZIP"-koodia. Näpyttelin tunnollisesti 4-numeroisen kortin tunnuslukuni mutta sepä ei kelvannutkaan. Painelin sitten kassaa kohti kysymään että mikä meininki mutta yhtäkkiä tajusinkin, että ZIP on täkäläisittäin sama kuin postinumero ja nyt ilmeisesti todellakin tarvittiin sen osoitteen postinumeroa johon kortti on rekisteröity! Onneksi olin ottanut mukaan kansioni, jossa oli pankin lähettämät kirjeet ja niissä suomalaisen tuttumme osoite ZIP-koodeineen, jonne pankkiaiheinen postimme toistaiseksi kulkeutuu. Ja saatiinhan sitä löpöä lopulta tankkiin.

Sorry, tänään ei haaviin jäänyt oikein mitään valokuvauksellista.