Ajokortin tavoittelua

Kuin 18-vuotias konsanaan suuntasin tänään DMV:n konttorille ajokortti kiiluen silmissä. Tosin 18v-syntymäpäivänäni taisin mennä kirjalliseen kokeeseen bussilla, tänään omalla mersulla... Anyway, olin siis varannut DMV:ltä ajan (viime kerran jonottelusta viisastuneena) ja vaikka parkkipaikka olikin jo yhdeksältä täynnä autoja, niin oma vuoroni koitti 5-10 minuutin jonottelun jälkeen. Siinä välissä hihaani nykäisi vanha tuttu Noriko, siis pre-visiittimme opas, joka oli paikalla erään toisen Suomesta hiljattain muuttaneen kaverin kanssa, johon olinkin jo ehtinyt tutustua aiemmin.

Homma eteni seuraavasti. Vuoroni koittaessa menin ihan vastaavalle tiskille kuin viime kerrallakin ja totesin, että olisi tällainen ajokorttihomma. Meksikolaista alkuperää oleva virkailijanainen otti esitäytetyn lomakkeeni, passini ja Suomen ajokorttini ja näpytteli tiedot koneelle. Jouduin myös antamaan peukkujälkeni (ei, mustetta ei tarvittu) ja maksamaan $31 maksun. Sitten sain kehoituksen siirtyä lippulappuineni jonoon, jossa odotteli ehkä hiukan alle 10 kokelasta ennen minua. Tämä jono vei tiskeille, joilla hoidettiin valokuvaus ja saatiin varsinainen testilomake kouraan. Siitä sitten vaan testialueelle täyttelemään pitkää kaksipuoleista liparetta. Yläreunassa oli mainittuna, että ensikertalaisilla sai olla max 6 virhettä ja jos reputtaa ja joutuu uusimaan, saa virheitä tulla korkeintaan 3. Ei siis mitään paineita läpäistä kerralla...

Yhteensä 36 kysymystä kahdella puolella ruksiteltavana.

Hiukan alkoi hikikarpalot nousta pintaan, kun ensimmäiseltä sivulta jäi neljä-viisi kohtaa, joista en heti tiennyt oikeaa vastausta ja toiselta sivulta jäi epävarmaksi saman verran. Ei muuta kuin ruksailemaan oikeita vastauksia ihan fiilispohjalta ja lappua palauttamaan (jälleen eri jonon perälle). Paksu täti tarkasti lappuni vertaamalla sitä yhtä pitkän läystäkkeen oikeisiin vastauksiin.  Kun ekalta puolelta näytti löytyvän vain kaksi väärää vastausta (mm. kännissä ajamisesta voi joutua jopa vuodeksi linnaan; oikea vastaus olisi ollut "puoleksi vuotta") niin jännitys alkoi helpottaa. Toisella puolella arvasin väärin ovatko moottoripyöräilijöiden ja motoristien oikeudet ja velvollisuudet samat liikenteessä (häh, eivätkö ne ole yksi ja sama? Ilmeisesti eivät...) joten selvisin kolmella virhepisteellä ja sain hymiön piirrettynä lappuuni. Nyt lompakossani on kahden kuukauden väliaikainen ajolupa, jonka aikana pitäisi käydä vielä todistamassa ajotaitoni. Illalla sainkin varatuksi ajan ensi viikon torstaille.

Kolmen jälkeen töissä tuli sellainen tunne, että pitiköhän tänään vielä hoitaa joku asia. Ja piti tietysti: tuberkuloositestien tulokset pyydettiin tuomaan koululle heti spring breakin jälkeen, eli tänään. Niinpä huristelin kohti West Valley Elementaryä ja juuri kun olin tulevan talomme kohdalla, niin koulun toimistotäti soitti ja kyseli saimmeko tulokset ajoissa ja koska ne toisin. Aika hyvä ajoitus. Kotimatkalla kieppasin vielä talomme kautta, jossa näytti jälleen olevan joku Reiska tekemässä viimeistelyjä enkä viitsinyt pysähtyä katsomaan onko meille tullut postia - esim. Sinin sosiaaliturvatunnuskortti. Huomenna saadaan kuitenkin avain. Etupihalla suhuuttimet kastelivat nurmikkoa ja autotallin ovet olivat auki. Siistiä ja tyhjää näytti olevan. 

Hotellilla oli taas vietetty ulkoilutäyteinen päivä, josta alla muutama otos. Vierailulla oli käynut sekä suomalainen tuttavaperhe, että korealaiset lasten kaverit. Tänään ei tosin ollut ollenkaan niin lämmintä kuin viikonloppuna, kuitenkin hiukan yli parikymmentä astetta celciusta. Itse päätin käväistä muutaman kilometrin juoksulenkillä, jonka jälkeen pulahdin altaaseen peuhaamaan lasten ja korealaisten kanssa. Vielä puoli kahdeltatoista pitäisi ottaa tiimipuhelu Suomeen ja kuudelta aamulla alkaakin sitten mukavasti sopimusneuvottelu. Siitä onkin mukava jatkaa hektiseen loppuviikkoon.

Kaverikuva

Sulkapalloilija kukkivan puun äärellä