Elo tää on meille yhtä juhlaa

Viime viikolla taisi olla joku lasten koulukaveri kylässä melkein joka päivä, tai jompi kumpi lapsista playdateilla jossain. Iltaisin myös rakentelimme Lassin kanssa vähä vähältä eteenpäin missionia, jossa riittää näpräämistä vielä joksikin aikaa. Ja tulipa minunkin maalattua kanootti ulkoapäin muutamaan kertaan.

Mutta jospa hypätään viikonloppuun sillä - yllätys, yllätys - meillä oli jälleen kunnon bileet!

Nimittäin, suomalainen tuttavaperheemme äiti tuntee lapsensa harrastusten ja kinderkartenin kautta pari japanilaisäitiä, jotka Sini taas tuntee koska heidän lapsensa ovat nykyisin Eveliinan luokalla, ja näistä lapsista yksi on myös naapurimme tytön kanssa samalla japanilaiskoulun luokalla, ja tämän toisen äiti on ilmeisesti Sinin Facebook-kaveruuksien kautta tutustunut tarinamme kahteen muuhun japanilaisäitiin. Siis ilmiselvä juhlien paikka.

Perjantaina kun tulin töistä kotiin, niin täällä kirmailikin kourallinen pikkuninjoja jotka olivat äitiensä kanssa koristelemassa juhlia varten, jotka olisivat sunnuntaina. Koska tulossa oli japanilais-suomalaiset kokoontumisajot, niin Sini oli keksinyt teemaväreiksi maiden lippujen värit. Ja sattumoisin, kun vielä yhdistetään suomalainen sinivalkoinen ja japanilainen punavalkoinen, saadaan meitä kaikkia yhdistävän USA:n sinipunavalkoinen. Niinpä pieniä lasten tekemiä kolmen maan lippuja ja kolmen värisiä ilmapalloja olikin ripustettuina sinne sun tänne.

Lauantai oli yllättävän rauhallinen sillä juhlia varten oli sovittu, että jokainen perhe toisi erilaisia naposteltavia oman maansa tapaan, eikä meidän tarvinnut väsätä kaikkia tarjoittavia yksin. Eveliina kävi päivällä taas intialaiskaverillaan leikkimässä ja me Lassin kanssa väsäsimme missiota. Huomasimme naapurin autotallin olevan auki ja kävin kysäisemässä oliko heillä illaksi suunnitelmia. Kun ei ollut, niin pyysimme heitä punkkulasilliselle. Koska sunnuntai oli Suomessa laskiainen, niin Sini oli päättänyt yhden meidän tarjottavan olevan laskiaispullia. Kun naapurit saapuivat, meillä oli taikina kohoamassa ja eipä aikaakaan, kun pyörittelimme kaikki pieniä taikinapalleroita. Ja tuntui lopputulos uppoavan japanilaisiin makunystyröihinkin. Sivistimme heitä myös katsomalla lauantaista Putousta netistä.

Pullia pyörittelemässä.

Tässä lopputulos.

Lasten tekemiä lippuja ja muuta koristelua teemaväreissä.

Sunnuntaina saimme juuri viimeiset hapankorput ja jälkiuunileivät voideltua yhden aikoihin kun väkeä alkoi lapata sisään.  Suomalaiseen valikoimaan saimme vahvistusta lihapullista, mansikka-mustikkarahkasta, lakritsasta ja Marianne-karkeista. Japania edustivat ainakin sushi-rullat, mochi-pallukat (kastikkeella ja ilman), sekä leivitetyt kanan palaset (jotka olivat makeita!?). Meidän puolesta tuli limsat, skumpat ja viinit ja naapuri toi vielä lempijuomaansa alkoholia, joka oli 24%:n Soju-bataattiviinan muodossa. Löysimme jopa japanilaisen, jonka mielestä Turkinpippurit olivat hyviä.

Osa tarjottavista.

Ja olihan hulvattomat kekkerit! Yleiskieli oli englanti mutta välillä kuului myös japanin ja suomen sorinaa. Kieli vaihtui kesken lauseen jos eri maan kansalainen tuli mukaan rinkiin. Vertailtiin eri maiden verotusta, saunakulttuureita ja maan sisäisiä murteita, kippistettiin ja analysoitiin Sojua. Lapset pelmusivat pitkin kämppää ja pienimmät viskoivat sepeliä uima-altaaseen... Otettiin kuvia normaaleilla ja hassuilla ilmeillä, ja soitettiin vuoroin japanilaisia, vuoroin suomalaisia hittibiisejä. Ja kun laitoinne Gangnam Stylen ja jenkkihitit soimaan, pääsivät lapset bilettämään todenteolla.

Naiset lähikuvassa.

Yllätyskäänne: vietimmekin samalla yllätyssynttäreitä.

Onneksi kukaan ei molskahtanut altaaseen.

Me ollaan niin loistava porukka, että kuvakin ylivalottui :)

Viideltä saimme suomalaisvahvistuksia vielä yhden pariskunnan voimalla ja kun lapsiperheiden kotiinlähdön aika lopulta koitti, jäimme heidän kanssaan vielä viettämään rääppiäisiä ja katsomaan perinteisesti Putous-jaksoja. Hyvä lopetus hyvälle päivälle.

Japanilaista suomalaisille, suomalaista intialaisille

Perjantai-iltana sain nauttia intialaisista herkuista, kun olin hakemassa Eveliinaa kaveriltaan samalla kun Kz ja Lassi olivat leffassa. Intialaisten teekin on jotenkin ihan erilaista kun mihin on tottunut. Muutenkin ne kaikki ruuat ja naposteltavat ovat jotenkin ihanan tulisia. Niissä on potkua eikä jää sellainen lattea fiilis jälkikäteen.

Lasten koulussa nelosluokkalaisilla on aina tähän aikaan vuodesta iso projekti, jossa on tarkoitus tehdä pienoismalli jostain Californian 21:stä Missionista, jotka ovat täkäläisellä mittapuulla todella vanhoja (1700-luvun lopulta) kirkkoja/lähetystyöhön liittyviä rakennuksia ja alueita. Lassi sai tehtäväkseen tehdä projektinsa San Jose Missionista, joka sijaitsee Fremontissa. Lauantaina Lassi ja Kaizu olivat tutustumassa ihan paikan päällä tähän nykyään museona toimivaan Missioniin. Perheen naiset hyödynsivät tämänkin ajan shoppaillen matkan varrella olleessa Outlet-kauppakeskuksessa.

Ei tämä San Jose Mission koko olemassaoloaan ole sellaiselta näyttänyt kuin nyt, sillä alkuperäinen versio oli lähinnä paaluaitauksella suojattu pieni hökkelikylä. Matkan varrella myös maanjäristykset ovat romuttaneet paikan pariin otteeseen. Nykyiseen loistoonsa Missio oli kai korjattu vasta joskus 80-luvulla.

Missionin kirkko

Rakennus missä pappisväki ja kulkurit lienevät yöpyneet.

Fray Junipero Serra (missionin perustaja), jonka mukaan on nimetty lähellä oleva iso vuoristo.

Illalla saimme taas kerran nauttia naapurien loistoseurasta. On kyllä suunnaton onni, että naapurinamme on niin huipputyyppejä. (Varsinkin kun olimme jo Suomessa tottuneet siihen luksukseen :) ). Olemme melkein päivittäin jossain yhteydessä. Sunnuntaina veimme lapsille heidän lemppariaan: uuniperunoita. Maanantaina he toivat puolestaan lämpimiä, vasta uunista tulleita keksejä. Lauantai-iltana söimme siis dinneriä japanilaiseen tapaan. Innostuimme myös illan myötä tanssimaan Nintendo Wiin uutta tanssipeliä. Oli kyllä hulvattoman hauskaa.

Armas äitini teki naapurien lasten toiveiden mukaan samanlaiset villasukat heille kuin Eveliinallakin on. -Kiitos! Thank you! ありがとう (arigatō) (Kun meidän lapset huutavat esim. koulun pihalla "äiti kato", niin japanilaiset aina ihmettelevät, että puhuuko ne japania :D )

Tarjolla mm. nautaa, possua, naudan kieltä (jota lapset söivät hyvällä halulla tietämättä mitä söivät) ja erilaisia kasviksia. Kaikki grillattiin keskellä olevalla kaasukäyttöisellä pikkugrillillä. 

Tässäpä mainio vinkki suomalaiseenkin ruokapöytään: salaatinlehti alle ja siihen sisälle (marinoitua) paistettua lihaa, maustekasveja, kurkkua, ja mitä nyt mieleen tuleekaan. Koko komeus rullalle, vaikkapa vielä dipaten johonkin sopivaan soosiin, ja ei muuta kuin ääntä kohti. Pukukoodi oli "jotain tummaa ja helposti pestävää" :)

Dances with the stars

Sunnuntaina me puolestamme valmistimme dinnerin intialaisille ystävillemme. Meidän uuniperuna ja kirjolohi oli aivan varmasti kovin mauttomia heidän suussaan, vaikka eivät sitä tietenkään tunnustaneet. Päätimme kuitenkin maustaa suomalaiseen tyyliin eikä heidän mielikseen mahdollisimman tuliseksi, koska muuten se "vieraaseen kulttuuriin tutustuminen" olisi mennyt vähän pieleen. Kauraomenapaistos ja vaniljakiisseli taisivat oikeasti olla heidän makuunsa, kaneli kun on kovinkin tuttu heille ruuanlaitossa. Ruisleipääkin tuli ainakin hieman maistettua heidän osaltaan eikä silmät valuneet vettä Turkinpippuria syödessäänkään.

Tässä on menossa oppitunti "Näin lähestyt uuniperunaa".

Eveliinalla on ollut "hauska" on/off-vaihe päällä. Varmaan aika tyypillistä 6-vuotiskäyttäytymistä. Välillä tuntuu, että tyttöön on pesiytynyt joku itsepäinen Känkkäränkkä joka ei halua ottaa muita ihmisiä huomioon. Toisinaan Eveliina on taas  kuin ihmisen mieli ja käytös on täydellistä. Tänään hänet oli nostettu englannissa "Level kolmoselle". Sen innostamana läksyt tulikin tänään tehtyä satojen suukkojen tahdittamana todella kauniilla käsialalla. Hän sanoi, että nyt kun on jo kolmostasolla, niin pitää tehdä läksytkin kuten vähän isommat lapset. Käytös oli täydellistä, käsiala oli täydellistä, tahti oli ripeä ja väritystehtävä näytti aikuisen väritysjäljelle. E jaksoi myös opettaa mm. että lukiessa "pilkku = comma" tarkoittaa: Wait and Separate. Sööttiä. Molemmat muuten tunnustivat eilen, että kun leikkivät itsekseen, ajattelevat asiat englanniksi (esim. mitä hahmot puhuvat leikissä). Sinäänsä aika hauskaa koska muu puhuminen (perheen kesken) tapahtuu edelleen suomeksi. Koulusta tuli mieleen vielä muuten yksi juttu. Tuntuu, että lapsilla on välillä yllättävän vaikeita läksyjä. Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta tuntuu, että Suomessa 6-vuotiaat lähinnä harjoittelevat miten eri numerot kirjoitetaan ja tyyliin 1+1 ja 2+2. Tässä esimerkkiä Eveliinan edellisviikkoisista matikantehtävistä: "Joseph has 21 small marbles and 19 big marbles. He puts 10 marbles in each bucket. How many buckets can he fill? How many marbles are left?" ja "Pam has 23 crayons and 31 markers. She puts 10 art supplies in each box. How many boxes can she fill? How many supplies are left?" Meidän pieni 6-vuotias pitäisi osata jo monen monta juttua! Lähipäivinä on onneksi tullut jotenkin tavallista vähemmän läksyä ja ne on sujunut todella ripeästi ja ongelmitta. Olen näin ollen joustanut vähän "No play dates after school"-säännöstä ja nytkin on talo täynnä populaa. Siellä leikkivät suomalaiset, japanilaiset ja meksikolaiset sulassa sovussa englanniksi lastenhuoneessa :D

Lopuksi pitää laittaa vielä pieni maininta tulevasta Valentine's Daysta eli ystävänpäivähömpötyksistä. Se on niin räjähtänyt täällä käsistä (kuten moni muukin juttu ja juhla). Kaikki kaupat pursuavat punaista ja vaaleanpunaista ilmapalloista, korteista, pehmoleluista karkkeihin ja muihin herkkuihin. Hyllyjä riittää kaupassa pahimmillaan melkein silmän kantamattomiin. Tänään meinasin eksyä siihen viidakkoon. Parin hyllyn jälkeen luulin sen loppuvan. Sitten löysin varmaan viisi hyllyllistä lisää sitä kamaa. Vihdoin kun sain kahlattua ne hyllyt läpi... niin löysin vielä uudesta paikasta lisää hyllyjä. Lassi sai tänään koulusta vaaleanpunaisen paperin, jolla on lista kaikkien luokan oppilaiden ja ryhmää opettavien opettajien nimistä, ettei vaan kenellekään unohdu antaa ystävänpäiväkorttia. JEP!

The 100th Day Of School

Viikko on mennyt kovin aurinkoisissa merkeissä. Ihana huomata, että tämä "sateinen vuodenaika" ei tarkoita sadetta joka päivä tai edes joka viikko. Joulun jälkeen on tainnut sataa kahdesti. Nyt päivälämpötilat ovat jopa kahdenkympin luokkaa eli bikinit takapihalla ja vähän enemmän vaatetta julkisilla paikoilla. Hassua, että kaiken tämän päivittelyn jälkeen (kun nollakelillä ihmiset ovat lyhythihaisilla ja sandaaleilla pihalla) niin nyt olen sitten nähnyt ihmisiä toppatakeissa kun itse olen hihattomalla. Varmaan he päivittelevät blogeissaan, että kummallisia nuo muut kun eivät osaa suojautua auringolta :)

Kaizu toi Suomesta minulle lukemista. Tämän jutun otsikko on "Pakkasta pelkäämättä". Oli pakko ottaa lukuhetkestä ihan kuva :D

Eveliina nauttimassa välipalastaan (Suomesta tuotuja Väinämöisen kauranappeja) uusissa biksuissaan. Se on hyvä taito, että osaa ottaa elämän rennosti :D

Osittain varmaan reilu neljä viikkoa kestänyt dieetti ja osittain tämä lämpö ovat tehneet minulle ihmeitä. Nyt kun muutenkin paino on pudonnut, olen ollut terve ja voi pukeutua vain todella kevyesti, olen alkanut innostua vähän pienistä juoksulenkeistä. Tänään tein niitä jopa kaksi ja välissä jumppailin ja venyttelin takapihalla. Ensimmäiset 3.5-4 kg painosta lähti aika helpostikin. Nyt paino alkaa tasaantua varmaan, koska (ainakin haaveissa) on edes pieni kiinteytyminen ja lisälihakset siinä samalla. Eli edes osa ylimääräisestä lillunlällykästä haneen ja edes pieni kiinteytyminen tilalle :D Kz:kin innostui tänään taas pienen talvitauon jälkeen pyöräilemään konttorille.

Keskiviikkoinen lenkkeilymaisema.

Tämänpäiväinen lenkkeilymaisema. Osa puista alkaa olla ihanasti aivan valkoisenaan kukista.

Lenkin varrelta pysähtymättä otettu valokuva, joka selittää kuvan laadun ja rajauksen. Oli vain niin kaunis, että piti hätäsesti ottaa ainakin jonkinlainen kuva.

Tänään oli yksi "suurista" päivistä koulussa. Sadas koulupäivä! Se on täällä suuri merkkipaalu, josta on tehty myös monia lastenkirjoja. Kaikkien (ainakin ekaluokkalaisten) tuli palauttaa tänään koululle The 100th Day Of School -projekti. Pahvi, johon on liimattu 100 asiaa haluamissaan ryhmissä (2's, 5's tai 10's). Olin koko aamupäivän auttamassa koululla juhlatapahtumassa. Siellä lapset mm. hyppivät yhdellä jalalla sata kertaa,  pompottivat palloa sata kertaa, tekivät sadan palan palapeleja, kuuntelivat aiheeseen liittyviä kirjoja, tekivät pääpantoja, jossa oli tehty sata koristeviivaa yms. Minun tehtäväni oli ottaa aikaa lapsille, jotka istuivat sata sekuntia hiljaa. Hassua, että monet luokassa vilkkaat lapset istuivat ihan hiljaa, monet luokassa hiljaa istuvat kikattelivat pikkuisen :D Koulusta muuten tuli mieleen, että Eveliina on osannut käyttäytyä niin hyvin koulussa, että hän sai tällä viikolla KAKSI "Good Job"-paperia (kahdelta eri opettajalta), joita annetaan erityisen hyvästä käytöksestä (Be safe, Do your work, Be respectful, and "She is listening quietly, even when her classmates are not"). Kotona käytös ei ole valitettavasti ollut ihan niin hyvää. Tästä syystä (vain) Lassi saa hyvästä kotikäytöksestä kiitoksena (ja toki hyvästä koulukäytöksestä ja -menestyksestä) palkintona mennä illalla Kaizun kanssa leffaan. Tällä hetkellä Lassilla on israelilainen kaveri täällä, Eveliina on intialaisella kaverillaan.