Elo tää on meille yhtä juhlaa

Viime viikolla taisi olla joku lasten koulukaveri kylässä melkein joka päivä, tai jompi kumpi lapsista playdateilla jossain. Iltaisin myös rakentelimme Lassin kanssa vähä vähältä eteenpäin missionia, jossa riittää näpräämistä vielä joksikin aikaa. Ja tulipa minunkin maalattua kanootti ulkoapäin muutamaan kertaan.

Mutta jospa hypätään viikonloppuun sillä - yllätys, yllätys - meillä oli jälleen kunnon bileet!

Nimittäin, suomalainen tuttavaperheemme äiti tuntee lapsensa harrastusten ja kinderkartenin kautta pari japanilaisäitiä, jotka Sini taas tuntee koska heidän lapsensa ovat nykyisin Eveliinan luokalla, ja näistä lapsista yksi on myös naapurimme tytön kanssa samalla japanilaiskoulun luokalla, ja tämän toisen äiti on ilmeisesti Sinin Facebook-kaveruuksien kautta tutustunut tarinamme kahteen muuhun japanilaisäitiin. Siis ilmiselvä juhlien paikka.

Perjantaina kun tulin töistä kotiin, niin täällä kirmailikin kourallinen pikkuninjoja jotka olivat äitiensä kanssa koristelemassa juhlia varten, jotka olisivat sunnuntaina. Koska tulossa oli japanilais-suomalaiset kokoontumisajot, niin Sini oli keksinyt teemaväreiksi maiden lippujen värit. Ja sattumoisin, kun vielä yhdistetään suomalainen sinivalkoinen ja japanilainen punavalkoinen, saadaan meitä kaikkia yhdistävän USA:n sinipunavalkoinen. Niinpä pieniä lasten tekemiä kolmen maan lippuja ja kolmen värisiä ilmapalloja olikin ripustettuina sinne sun tänne.

Lauantai oli yllättävän rauhallinen sillä juhlia varten oli sovittu, että jokainen perhe toisi erilaisia naposteltavia oman maansa tapaan, eikä meidän tarvinnut väsätä kaikkia tarjoittavia yksin. Eveliina kävi päivällä taas intialaiskaverillaan leikkimässä ja me Lassin kanssa väsäsimme missiota. Huomasimme naapurin autotallin olevan auki ja kävin kysäisemässä oliko heillä illaksi suunnitelmia. Kun ei ollut, niin pyysimme heitä punkkulasilliselle. Koska sunnuntai oli Suomessa laskiainen, niin Sini oli päättänyt yhden meidän tarjottavan olevan laskiaispullia. Kun naapurit saapuivat, meillä oli taikina kohoamassa ja eipä aikaakaan, kun pyörittelimme kaikki pieniä taikinapalleroita. Ja tuntui lopputulos uppoavan japanilaisiin makunystyröihinkin. Sivistimme heitä myös katsomalla lauantaista Putousta netistä.

Pullia pyörittelemässä.

Tässä lopputulos.

Lasten tekemiä lippuja ja muuta koristelua teemaväreissä.

Sunnuntaina saimme juuri viimeiset hapankorput ja jälkiuunileivät voideltua yhden aikoihin kun väkeä alkoi lapata sisään.  Suomalaiseen valikoimaan saimme vahvistusta lihapullista, mansikka-mustikkarahkasta, lakritsasta ja Marianne-karkeista. Japania edustivat ainakin sushi-rullat, mochi-pallukat (kastikkeella ja ilman), sekä leivitetyt kanan palaset (jotka olivat makeita!?). Meidän puolesta tuli limsat, skumpat ja viinit ja naapuri toi vielä lempijuomaansa alkoholia, joka oli 24%:n Soju-bataattiviinan muodossa. Löysimme jopa japanilaisen, jonka mielestä Turkinpippurit olivat hyviä.

Osa tarjottavista.

Ja olihan hulvattomat kekkerit! Yleiskieli oli englanti mutta välillä kuului myös japanin ja suomen sorinaa. Kieli vaihtui kesken lauseen jos eri maan kansalainen tuli mukaan rinkiin. Vertailtiin eri maiden verotusta, saunakulttuureita ja maan sisäisiä murteita, kippistettiin ja analysoitiin Sojua. Lapset pelmusivat pitkin kämppää ja pienimmät viskoivat sepeliä uima-altaaseen... Otettiin kuvia normaaleilla ja hassuilla ilmeillä, ja soitettiin vuoroin japanilaisia, vuoroin suomalaisia hittibiisejä. Ja kun laitoinne Gangnam Stylen ja jenkkihitit soimaan, pääsivät lapset bilettämään todenteolla.

Naiset lähikuvassa.

Yllätyskäänne: vietimmekin samalla yllätyssynttäreitä.

Onneksi kukaan ei molskahtanut altaaseen.

Me ollaan niin loistava porukka, että kuvakin ylivalottui :)

Viideltä saimme suomalaisvahvistuksia vielä yhden pariskunnan voimalla ja kun lapsiperheiden kotiinlähdön aika lopulta koitti, jäimme heidän kanssaan vielä viettämään rääppiäisiä ja katsomaan perinteisesti Putous-jaksoja. Hyvä lopetus hyvälle päivälle.