Eloa Suomi-reissun jälkeen

Olimme koko perheellä Suomessa puolisentoista viikkoa. Kaizu oli viikonloput polttareissa (tapahtumapaikkana Helsinki ja Iitti) ja häissä (Joensuussa) toimittamassa tärkeää best-manin tehtäväänsä. Minä ja lapset kiersimme tukka putkella sukulaisia ja ystäviä läpi. Keskitimme (minä ja lapset) seikkailumme lähinnä kolmeen maantieteelliseen pääryhmään eli Tampereen seutu: Tampere/Lempäälä/Nokia/Hämeenlinna/Kangasala/Vesilahti/Sastamala, Etelä-Pohjanmaa ja rannikonkierros Raumalla/Turussa/Raisiossa/Liedossa. Yhden yön vietimme Helsingissä vielä ennen lentokentälle paluuta. Siunaus on omistaa yllin kyllin ihania ystäviä ja rakkaita sukulaisia, vaikka tuntuu kurjalle kun kutakin ehti nähdä vain niin hetkisen. Tämä kaikki rumba vedettiin läpi tietysti pää ihan sekaisin jet lagista. Reissu oli kuitenkin niin korvaamattoman ihana, että en olisi valmis vaihtamaan siitä hetkeäkään. (Jos mahdottoman pitkiä lentoja ei oteta huomioon ;) )

Espoon merimaisemia.

Kalliolta laskeutumista polttareissa.

Lassi suksilla.

Merimaisemaa Raumalta.

Aaaahhh... reissun kohokohtia! Saunomista hyvässä seurassa!

Täällä päässä unirytmi alkaa vihdoin tasoittua. Lapset olivat jo perjantain koulussa, vaikka heräsivät kyllä jo reippaina aamulla ennen neljää. Lapset olivat koulusta kuusi päivää pois. (Koska välissä oli lomaviikko). Tehtävää oli sitten senkin edestä. Lassilla oli monisteita toiseen tyyliin ja useampi pikku "tutkielma-tehtävä" ja kokonainen kirja luettavana, josta joka luvun lukemisen jälkeen piti tehdä tehtävä. Eveliinalla oli yli 50 täytettävänä monistetta. Niitä ollaankin sitten väännetty aina kun vain ollaan ehditty. Kaikki muut piti palauttaa perjantaina, mutta Lassin tutkielma/esitys Benjamin Franklinista on onneksi vasta viikon päästä.

Eilen (1.3.2013) oli minun ja Kaizun 10-vuotishääpäivä. Voi sitä rakkauden määrää ♥♥♥ Olen haaveillut jo varmaan vuosia kaiken maailman juttuja, että sitten kun koittaa "se suuri päivä", niin sitten... (hyvä tekosyy lähteä reissuun tai sijoittaa johonkin ihanaan juttuun, kuten sormukseen) mutta nyt on tilanne se, että asumme Kaliforniassa (joten aurinkorannikkomatkat ei nyt oikein istu kuvioon ja vielä pää sekasin edellisestäkin aikaerosta :) ) ja oikeastaan en osaa elämältä enempää toivoa kuin juuri tällaista oloa ja eloa. Lopulta päädyimme pyytämään naapurit meille illaksi juhlimaan yhdessä ja ennen kaikkea syömään mämmiä, jota olimme Suomesta heille tuoneet. (Ja maistamaan Salmaria tietty :D ) Huomaan, että elämme niin rakkauden täyteistä arkea joka päivä, ettei yhtä päivää lopulta tarvitse niin erityisesti korostaa ♥

1.3.2003 

1.3.2013. Todistusaineistoa siitä, että 16 vuoden yhteiselon (ja kymmenen avioliittovuoden) jälkeenkin pesemme vielä hampaatkin yhtä aikaa :D

Luonnon onnentoivotus meille.

Tässä naapurien ensikosketus mämmiin. Ruoan ulkonäkö oli arvatenkin epäilyttävä. Maku menetteli. Tarjosimme sitä itse tekemäni vanilja-kerma-sekoituksen kanssa. Salmiakkikossu ei ollut valitettavasti sitä aitoa alkuperäistä (epähuomiossa mukaan tarttui joku salmiakki-lakritsi -likööri), mutta maku oli kuulemma japanilaissuuhun selkeästi parempi ja pehmeämpi kuin Turkinpippurissa. Niitäkin oli toki taas tarjolla.

Mämmiä -njamiiiii!

Täällä on kevät edennyt kohisten sinä aikana kun olimme Suomessa. Varsinkin monet puut ovat puhjenneet kukkaan. Lämpö tuntui myös hassulle. Ensimmäisenä iltana nauroin melkein ääneen, kun tulimme lähikaupasta ruokaostoksilta ja oli tottunut, että ulos tullessa on kylmä. Täällä ovesta tultaessa olikin vastassa parisenkymmentä astetta, vaikka ilta alkoikin jo viiletä. Tänään olimme läheisellä Rancholla San Antoniolla kävelemässä. Päivä oli (hassua kyllä) pilvinen, mutta ihanan lämmin, ehkä n. 22C. Hauska, kun lapset juttelivat siinä kävelyn lomassa: "Hei, tuolla on hummingbird!" "Ja tuolla woodpecker!" "Mä kuulin, että joku on nähnyt täällä myös bobcatin" :D Tällaista kieltä me taidamme puhua koko ajan kotonakin huomaamattamme.

Takapihan aprikoosipuuhun puhkeaa kukat ihan silmissä. Aamulla tilanne on eri kuin edellisenä iltana. Illalla kukkia on taas enemmän kuin saman päivän aamuna. Tässä tämän aamun tilanne.

Vähän lenkkeilymaisemia. Oli kyllä hassun pilvistä, mutta onneksi hyvin lämmintä. Tämä paikka on 2.6 mailin päässä meiltä. Oikein odotan, kun alkaa kunnolla vihertää, niin on varmasti entistä upeammat maisemat.

Olen kyllä niin maaseutuihminen. Luonto itsessään tuoksui koko kävelymatkan ihanalle ja heti tuli kotoinen ja tunnelmallinen fiilis, kun näin lehmät ja kanat.

Voooiiii... mun mussukka.

Eveliina ehti antaa vähän ruohoa, kunnes huomattiin "älä ruoki eläimiä"-kyltit ;)