perjantai 29. marraskuuta 2013

Happy Thanksgiving

Koko viikko on mennyt enemmän ja vähemmän Thanksgivingin valmistelussa. Lapsilla on ollut lomaviikko koulusta ja Kaizu oli koko alkuviikon Suomessa työmatkalla. Olin opetellut kalkkunan paistoa kaiken maailman blogeista ja YouTube-videoista. Halusin siitä niin hyvän kuin mahdollista :) Sunnuntaina otin kalkkunan sulamaan pakkasesta, vaikka hoksasin sen olevan sen verran suuri jötkäle (21lb = kymmenisen kiloa), että aikaisemminkin olisin voinut ottaa. Maanantaina sulattelin sitä välillä huoneenlämmössä noin kädenlämpöisessä vedessä. Tiistaina tein vielä sille brinen eli suolaliemen, jossa se muhi torstaiaamuun asti. Liemeen tuli veden lisäksi sitruunaa, sipulia, porkkanaa, varsiselleriä, laakerinlehtiä, suolaa, mustapippuria, valkopippuria, yrttejä (mm. rosmariinia) ja kanalientä.

Tässä brine jäähtymässä kiehautuksen jälkeen, jotta voisin lisätä sen kalkkunan kanssa samaan pussiin. Touhua seuraa Eveliinan askartelema Gobble Gobble -kalkkuna (ja taitaa olla tyytyväinen, että itse sattuu olemaan tehty vain paperista, siinä sitä kaveria nyt viedään viimeiselle leposijalle). 

Ihana runo, jonka Eveliinan viime vuoden opettaja opetti. (Klikkaamalla kuvan saa isommaksi). Tällä runolla Eveliina päätti tervetulijaispuheensa.

Vähän Thanksgiving-koristeluja. Eveliinan käden mallista tehdyt siivet pöllöllä. 

Keskiviikkona sain rakkaani kotiin Suomesta viikon jälkeen. Ihanaa :) Täällä olikin talo täynnä naisia Kaizun saapuessa, koska torstaina olisi The Päivä ja me viettäisimme Thanksgivingiä 20 ihmisen voimin meillä Palmulassa. Sain parit apukädet esivalmistelemaan jo joitan ruokia keskiviikkona ja juhlahulluna katoimme jo pöydätkin valmiiksi (lapsilla piti olla eri pöytä, jotta kaikki mahduimme istumaan). Taas se tuli huomattua, että kyllä sopuli sialle antaa, hienosti mahduimme matalaan majaamme. Koko porukka oli samalla meiningillä mukana, kaikki puuhasivat vuorotellen keittiössä ja autoimme toinen toisiamme. Jaoimme jo alun perin tuomiset eli jokainen toi jotain ruokaa tai/ja juomaa. Näin ne juhlat hoituvat niin näppärästi :) Illalla oli jo ihan aatonaatto-fiilis, sama kutkutus :)

Olin tehnyt kaikille vieraille nimilaput



Aamulla alkoi kalkkunan paisto. Lopulta se taisi olla uunissa noin 6.5 tuntia. Aina puolen tunnin välein se otettiin pois ja valeltiin aluksi voilla ja lopulta omalla vuokaan valuneella liemellään. Ennen neljää tupa alkoi olla jo täynnä väestä ja kaikki puuhailivat keittiössä yhdessä, jotta saimme upean dinnerin aikaiseksi. Juhla alkoi molempien lastemme puheilla. Vuoroin lapset toivottivat omalla tavallaan vieraat tervetulleiksi ja kertoivat mistä asioista itse ovat kiitollisia. Ruoka oli kerrassaan taivaallista. Kaikki olivat onnistuneet hyvin kokkailuissaan. Myös jälkiruokatarjonta oli huikeaa, josta kuuluu kiitos mahtavalle ystäväporukalle. Kävimme pöydässä läpi asioita, joista olemme kiitollisia. Etteivät kaikki sanoisi terveyttä, ystäviä ja perhettä teimme säännön, että ei saa sanoa samaa kuin joku toinen on sanonut, vaan pitää miettiä aina uusi kiitollisuuden aihe. Pidän kovastikin tämän juhlan teemasta, koska on upeaa nauttia siitä mitä jo on, eikä koko ajan vinkua ja hamstrata lisää.
 
Tässä alkaa olla jo aika hyvällä mallilla tämä herkku. Sulloimme kalkkunan perberiin yrttejä mutta varsinaiset lisukkeet laitoimme muhimaan sen alle.

Lähikuvaa vielä pöydän kunkusta. Toki tällä pöydällä oli kyllä monta kunkkua, kaikki kokit olivat taitavia tuomisissaan. 


Monta käsiparia apuna. Ja vielä monta lisäksi, jotka eivät mahtuneet kuvaan.

Pian pääsemme syömään. Vielä osa ruuista pitää nostaa esille.

Isäntä sai hoitaa kalkkunan leikkauksen. Muuten pöydässä oli tarjolla perinteisiä Thanksgiving-ruokia: Perunamuusia, kastiketta, (karpalokastikettakin olisi ollut, mutta se unohtui jääkaappiin), maissia, suolakurkkua, salaattia, bataattisaksanpähkinävaahtokarkkilaatikkoa, uunikasviksia... Hmmm...mitäköhän muuta... No, oli ainakin kystä kyllä.

Hyvää ruokahalua <3 Kaikki mahtuivat sopuisasti pöydän ympärille, "isot" lapset söivät eri pöydässä. Yhteensä juhlimassa oli 20 henkeä.

Jälkiruokiin kuului mm. juustotarjotin hedelmineen ja suolakekseineen ja toki myös pipareita. Perinteen mukaan oli omenapiirakkaa jäätelöllä ja kurpitsapiirakkaa. Lisäksi herkuutelimme vielä Banoffee-piirakalla. Voi sanoa että oli pötsi pulleroisena eli kupu pullotti ihan kiitettävästi. 

Juustotarjottimellakin oli Thanksgiving-henkeä.

Pumpkin pie.

Eveliinan super-suosikki: apple pie.
Tänään onkin sitten ollut Black Friday. Kaupat avaavat (muka) huikeiden tarjousten saattelemana ovensa jo yöllä ja kaikki tungeksivat sitten näiden tarjousten perässä. Itse en todellakaan jaksaisi ja viitsisi nähdä sitä vaivaa, että tungeksisin jossain henkeni uhalla (olen kuullut, että siinä hommassa on jopa kuollut ihmisiä), mutta kävin kyllä kaverini kanssa pyörähtämässä eräällä ostarilla ihan vasta aamupäivällä. Jätimme auton suosiolla suoraan valet parkingiin, joten muut saivat etsiä pientä rahaa vastaan meille parkkipaikan ja me pääsimme suoraan kävelemään ovesta sisään. Oli meinaan aika tungos koko parkkialueella parkkihalli mukaan lukien (joka oli jo suljettu ja miehet ohjasivat liikennettä). Tarjoukset olivat kauniisti sanottuna kovastikin maltillisia... Parhaimmat tarjoukset, joita näimme olivat -40%. Mukaan tarttui kassillinen lasten vaatteita Abercrombielta (kaikki -40%), mutta ne olivat ainoat löydöt. Johtui myös joissain liikkeissä olleista valtavista jonoista. Esim. Hollisterin jono oli kaupan ulko-ovelle asti, joten se siitä... Kuulin kyllä vinkkiä, että parhaimmat Black Friday-löydöt taitavat löytyä elektroniikan puolelta. Paras ostos tälle päivälle taisi olla kuitenkin joulukuusi. Ai että se on kaunis!!! Hassu muuten valita joulukuusta, koska tänäänkin oli kuitenkin yli 22C lämmintä.

Lupasin eräälle blogimme seuraajalle, että pidämme tänä vuonna jouluun asti joulukalenteria. Julkaisemme siis joululukuun joka päivä jouluun asti jonkun jouluaiheisen valokuvan joko tästä jenkkiaiheisesta joulusta tai saatan jopa raottaa vanhoja perhealbumeita ja etsiä kuvia menneiltä jouluilta :D Katsotaan mitä kaikkea kivaa keksin. Ihan itseäkin jännittää :D

Saimme muuten Suomesta postin kautta mieluisan yllätyksen. Joulukalenteri, jonka avulla saamme ihanan yllätyksen jokaisena päivänä ennen joulua :) Kiitos!


   

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Nyt harjoittelemmekin sitten suomea


Viikko käynnistyi mukavasti isovanhempien vielä ollessa täällä. Maanantain ohjelmaan kuului mm. poikkeuksellisesti suoraan koulun jälkeen pikavisiitti skeittirampeille (koska läksyjen jälkeen siellä olisi jo pimeää) ja autotallissa pelattava sählyottelu (tai jotain sen tapaista) jossa Kz ja lapset pelasivat rullaluistimet jalassa, vaari tyytyi kenkiin. Tiistaina kävinkin jo heittämässä isovanhemmat San Franciscon kentälle jo aamuvarhain.


Eveliina tekee lehtienkeliä koulun pihalla.

Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia on, että täällä satoi kahtena päivänä. Tiedän, että tämä jos jokin on jaksuhalin paikka :D Kevään jälkeen on mielestäni ripauttanut kolmesti tätä ennen. 

Vähän sateenkaaren alkua tai joku leveämpi versio sateenkaaresta, koska väriloisto oli todella laajalla alueella. 

Osa pilvistä roikkui hauskasti vuorten tällä puolella. 
Tiistai-ilta meni leipoessa kahdeksalle sadalle oppilaalle suklaaneliöitä, koska keskiviikkona koululla vietettiin International Thanksgiving feastia. No, onneksi ei nyt tarvinnut sentään varautua, että juuri tätä herkkua olisi riittänyt kaikille, koska ruokalajeja oli niin monta. Mietin aluksi, että jos teen karjalanpiirakoita, mutta totesin, että niissä olisi aivan liian kova näpertäminen. Itse asiassa tänään leivomme karjalanpiirakoita ihan itsellemme. Sitten mietin jotain ruisleipäjuttua, mutta lapset eivät osaisi välttämättä arvostaa kuitenkaan sitä, niin mieluummin nautin siitä kallisarvoisesta herkusta itse. Ajattelin, että suklaaneliöt ovat niin perussynttäriherkkua ja maistuvat varmasti lapsille ja niin kävikin, kaikki vuoat olivat loppu ehkä kolmosluokkalaisten astellessa sisään (lapset saapuivat luokittain eskareista aloittaen). Tällä kertaa ruokaa oli tarjolla mm. USA:sta, Meksikosta, Israelista, Espanjasta, Intiasta, Koreasta, Kiinasta, Venäjältä, Suomesta, Japanista, Ruotsista, Alankomaista, Kroatiasta, Norjasta, Romaniasta, Taiwanista, Vietnamista ja Brasiliasta. Listasta puuttuu vielä jotain, koska kiitokset osoitettiin 23:lla eri kielellä:
Hvala lijepa, Mange tak, Gracias, شكرا, 多謝, Bedankt, Kiitos, Merci beaucoup, Danke schön, תודה, धन्यवाद, Terima kasih, Grazie, ありがとうございます, 감사합니다 , Tusen Takk, Obrigado, Спасибо!, Tack, Salamat po, Cảm ơn ông, Mālō, Thank you! 
Tässä vähän tunnelmaa koulun Thanksgiving-juhlasta. Etualalla Suomen edustus. Toin pari eri valokuvakehystä, joissa oli edustettuina niin suomalainen maisema, muumit kuin Angry Birdsitkin :D Tällä hetkellä me olemme ainoat suomalaiset tässä koulussa.
Torstaina Kz lähti vähän yllättäen käymään Suomessa työmatkalla. Saamme näin ollen vielä ainakin kertaalleen täyttöä ruisleipävarastoomme. Joskin huhtikuusta lähtien meillä on ollut laskujeni mukaan 21 vierasta Suomesta (suurin osa siis toki perheittäin), mutta hyvin he ovat meidät pitäneet ruisleivässä. Vaikka syömme sitä lähes pelkästään silloin kun leipää ylipäätään syömme, niin vieläkin sitä onnistuu olemaan pakkasessa jäljellä 5 pakettia. Eli sitä on tuotu todella kiitettävästi. Kiitokset Suomi-vieraille <3

Torastaina päivällä näin pitkästä aikaa paikallisia Suomi-ystäviä lounaalla. Ja lounaan jälkeen kotona. Ja vielä illalla taas eri kaveria kotona. Eli alkoi niin sanotusti normalisoitua tämä meidänkin arki :D Enemmän kuin ihanaa, että ystäviä riittää ympärille. Pääpuheenaiheena taitaa olla ensi viikon Thanksgiving-juhlat ja siihen liittyvät järjestelyt. Kuka tuo mitäkin ruokaa, riittääkö astioita kaikille vai tarviiko jonkun tuoda mukanaan vähän lisää ja ennen kaikkea mites se kalkkuna nyt sitten paistetaankaan. On meinaan parit ohjeet kahlattu läpi netistä :D Meitä kokoontuu ensi viikon torstaina eli Thanksgivinginä Palmulaan 12 aikuista ja 7 lasta.

Perjantai oli kauan odotettu päivä, koska lapsilla alkoi viikon mittainen Thanksgiving-loma. Samalla heille jaettiin ensimmäisen kolmanneksen todistukset. Ihan hyvältä näytti molemmilla, mutta todellisuudessa me alamme jo siirtää katseitamme tulevaan muuttoon ja alkaa pikkuhiljaa panostaa taas suomen kielen oppimiseen. Huomaan, että ensimmäistä kertaa todistuksessa se ELD-osuus (miten lapset ovat kehittyneet englannissa) alkaa jo vähän menettää merkitystään. Ihan näihin viikkoihin asti olen lukenut lähes kaikki satukirjat englanniksi, koska olen halunnut heidän oppivan kieltä mahdollisimman hyvin. Molemmat lapset myös lukevat tietysti koulunsa puolesta kaikki kirjat englanniksi. Nyt kieli alkaa olla jo niin hyvin hallussa (lapsilla, ei niinkään minulla ;) ), että uskallan taas alkaa lukea suomenkielisiä satuja heille. Itseasiassa olemme nyt ottaneet joka päivä tavoitteeksi Eveliinan kanssa tavuttaa sanoja, lukea satuja (molemmat vuorotellen) ja kirjoittaa suomeksi. Lukeminen on toki aika helppoa, mutta kirjoitettaessa häneltä jää helposti sanoista kaksoiskonsonanteista toinen pois. Ja vieläkin "j"-äänne kirjoittuu helposti "y:nä" esim. poyat ja jo vanhempi söötti esimerkki "Venäyä ya Ruozi". Mutta vasta me aloimme tällä viikolla treenailla. Tilanne voi olla eri jo viikonkin päästä. Olen miettinyt, että miten saisin houkuteltua tytön kirjoittamaan suomenkielisiä tekstejä. Hän on nyt kirjoittanut serkkutytöille kirjeen, kirjoittanut puheen Thanksgiving-juhlaan, tehnyt pienen sadun ja huomenna on tarkoitus kirjoittaa joulupukille. Lassin kanssa ei ole mitään ongelmaa, koska hän ehti olla eskarista kakkosluokkaan asti Suomessa, mutta Eveliina oli vasta päiväkodissa kun muutimme. Huomaa, miten Eveliina ajattelee asiat ensin englanniksi, koska hänen satunsa alkoi "Yhden kerran siellä oli koira joka..." ja hän selitti, miten "pelaa" yhden ystävänsä kanssa englanniksi, vaikka molemmat osaisi suomeakin.  Oikeasti mielestäni tämä kaikki on vain herttaista enkä jaksa ottaa siitä mitään paineita, koska olemme muuttamassa muutaman kuukauden päästä takaisin Suomeen ja sitten taas alkaa se stressaaminen, että miten englannin kielen taidon saisi säilytettyä. Joten vähemmällä stressillä pääsee, kun antaa asioiden mennä omalla painollaan, kaikkea aikansa :D

Keilaamassa lauantaina ihanien paikallisten ystävien kanssa.

Pitää lopuksi vielä ylistää lapsia, koska tapasin erään opettajan perjantaina, joka sai minut hymyilemään ja tuntemaan syvää ylpeyttä ja kiitollisuutta lapsiani kohtaan (vaikka toki tunnen niin koko ajan :) ). Hän on opettanut Lassille viime vuonna ja Eveliinalle tänä vuonna oral languagea. Jo viime vuonna hän oli kehunut Lassia, että hän on ainoa poika joka kuuntelee todella tarkkaavaisesti eikä koko ajan vähtää ja puuhaa muuta. Kun perjantaina kopiohuoneessa selvisi keiden lasten äiti olen, hän ylisti molempia lapsia, kuinka kilttejä ja hyväkäytöksisiä he ovat, kuinka Eveliina on niin herttainen ja aina hiukset kauniisti laitettuna ja Lassilla taas pelaa hoksottimet niin hyvin, kun hän on ollut sijaistamassa matikan tunneilla Lassin luokassa. Ja mitä ikinä kotona teemmekään ja millaiset kasvatusmetodit meillä on, niin oikea on kuulemma suunta ja oikeita ratkaisuja tehty kasvatuksessa. Voi sanoa, että todella piristi kuulla kun juuri tätä tilannetta ennen olin huomannut ottaneeni kopioita "text and photo"-ominaisuudella pelkän "text"-ominaisuuden sijaan ja olin ihan tippa linssissä, koska opettaja oli vartavasten antanut tarkat ohjeet ja nyt olin mokannut ja tehnyt vastoin ohjeita. Totta kai tiedän, että sillä ei ole suurta väliä, mutta olisin halunnut toimia ohjeiden mukaan... Tänään Lassi on keskustellut kanssani mm. aiheista mustat aukot ja tietokoneiden koodauskielet. Ihanaa, että hän on perinyt isänsä aivot <3 Eveliina puolestaan piti tänään ystävänsä kanssa todella upean fashion shown! Aivan upean huiput lapset, molemmat omalla tavallaan <3


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Iloa isovanhemmista

Viime viikko oli aivan ihanaa aikaa tietysti, koska niin tärkeät ystävät Suomesta olivat käymässä. Pitää vielä mainita, että taisimme tehdä viikko sitten lauantaina spassakylpemisen ennätyksen. Toisaalta en ihmettele yhtään, koska juuri tällä kaveriporukalla (ja muut kaveriporukan tyypit tietysti mukana) olemme useamminkin saunoneet neljä tuntia putkeen. Juuri sitä kavereiden kanssa tunti tolkulla saunomista olen kaivannut jotenkin. Ei niinkään sitä saunaa saunana vaan sitä fiilistä. Nyt istuimme spassa nautiskellen hyvästä seurasta ja hyvistä juomista samalla tähtitaivasta ihaillen. Kiinnitimme toki huomiota, että nämä tähtikuviot ovat vaihtaneet aika radikaalisti paikkaa niitä tuijotellessa eikä ihme, koska huomasimme lilluneemme siellä noin nelisen tuntia.

Maanantaina jouduimme luopumaan ystävistämme ja samalla oli sopiva aika tehdä pieni siivous, koska talossa toteutettiin taas uusi house inspection. Uudet omistajat olivat meillä siinä samalla kylässä, Eveliina reppana oli vaan kovassa kuumeessa joka nousi jo sunnuntaina yli 39C. Maanantai oli onneksi joka tapauksessa molemmilla lapsilla vapaapäivä, koska oli Veterans day. Uusi omistajaperhe oli kovasti mukavaa sakkia, lapsilla synkkasi heti ja pojat (Lassi ja uuden perheen poika) ehtivät leikkiä tovin yhdessä legoilla.

Tiistaina Eveliina oli pois koulusta ja minä pidin oikein toden teolla siivouspäivän. Olo oli vähän puolikuntoinen ja väsynyt, mutta otin kupin teetä, kupin kahvia ja tartuin rättiin. Ihan perussiivouksen lisäksi (vessat, imurointi, pölyt...) sain jonkun ihme idean pyyhikä pölystä kaikki jalkalistat, ovet yms ja pestä jääkaapin, mikron yms. Luin samana päivänä ystäväni blogipäivityksen siivoukseen liittyen (että välillä tiskipinot ja pyykkipinot saavat kasvaa ja kynttilänvalossa pölyt ei paljoa näy) ja tajusin, että se olisi pitänyt lukea jo aamulla ja olla itselleen armollisempi siivouksen suhteen :D Mutta toki nautin nyt sitten siitä puhtaudesta jälkeenpäin :)

Täällä alkaa muuten olla jo joulujuttuja pikkuhiljaa esillä. Joulua ennen täällä vielä vietetään täkäläisesti vuoden suurinta juhlaa, Thanksgivingiä. Täällä on niin paljon eri uskonnoista ja kulttuureista ihmisiä, että myös diwali (hindujen tärkeä valon juhla) ja juutalaisten hanukka ovat esillä kaupoissa ja katukuvassa. Tässä vähän paikallisia joulunodotustunnelmia.
Joulukauppa.
Joulukoristeet ja palmut sulassa sovussa.


Eveliina ihailemassa suurta kuusta.

Joulutähtien ja palmujen seasta löytyy myös joulukuusi jos katsoo tarkkaan.

Tiistai-illalla saapuivat uudet odotetut vieraat, taas yksi erä lasten isovanhempia. Me olemme tavallaan todella onnekkaita, koska molempien meidän vanhemmat ovat eronneet eli lapsilla on neljät rakastavat isovanhemmat ja lisäksi vielä isoisovanhempia ja vielä yksi isoisoisomummukin <3 Tästä mummusta Eveliina on tehnyt koko viikon kouluun projektia (itse tehty nukke, jonka Eveliina teki sokerimassasta, langasta, kankaasta, nenäliinasta yms). Projektiin kuuluu myös suullinen esitys, jossa kerrottiin mm. mistä hän on kotoisin, mitä kieltä puhuu, koska hän on syntynyt yms. Projektissa kerrotaan myös tarkemmin isoisoisomummun kotimaasta, ruokakulttuurista, säästä, juhlapyhistä yms. 

Eveliinan tekemä nukke äidinäidinäidinäidistään. 

 Vein ensitöikseni vieraat tietysti katselemaan perinteisiä lenkkimaisemiani.
Kaksi vanhaa puuta

..." Oomme taas kuin kaksi lasta, jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan. Ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää, katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan."

<3 meidän elämä <3

Näitä maisemia sitten muistelen kun olemme muuttaneet takaisin Suomeen.


Granaattiomenapuu Rancholla.


Persimmon-puu. Suomeksi se on kakiluumu. Ostimme Ranchon maatilalta pari näitä hedelmiä mukaamme.

Tässä lapsille näytetään miten lehmää lypsetään.

Moro vaan sullekin!


Tunnelmia San Franciscon reissulta.

Japanilainen teepuutarha San Franciscossa.
Oink, oink, pier 39:llä


Isovanhemmat ovat joka aamu olleet saattamassa lapsia kouluun ja olleet heitä vastassa taas iltapäivällä innolla. Olimme jopa kolmisin aamulla Lassin luokan apuna tekemässä heille joka torstaiset "blue folderit" valmiiksi. Kaiket iltapäivät ja illat isovanhemmat ovat leikkineet ja pelailleet lasten kanssa. Takana on jo useampi shakkimatsi, base ballia, jalkapalloa yms. Lapset kehräävät kun aina on joku aikuinen joka ehtii ja jaksaa leikkiä, lukea, tehdä aamupalat valmiiksi yms. Eihän näitä täältä malta Suomeen päästää!

Samana aamuna Eveliina oli ottanut pipon ja kaulahuivin aamulla kouluun (oli ehkä n. 6C) ja siitä kolmen tunnin päästä pystyi olemaan jo biksuilla ulkona lukemassa kirjaa. On se niin hassua!
Lassi pääsi lentokoneen ohjaimiin lentomuseossa.

Tässä taasen Lassi tutkakoneen kapteenina NASA:lla.

Santa Cruzin Natural Bridgesin puistossa on aina talvikuukausina kasapäin monarkkiperhosia.

Tässä vielä laajempi kuvakulma puussa roikkuvista perhosista.

Samaisia lentelemässä.

Parit pelikaanitkin olivat päättäneet lähteä iltapäivälennolle.


Pelikaaniaura (onneksi ei yhtään päätynyt turbiiniin).


Lassi kuvausmiehenä. Kz:lla vaan on kamera mukana tämän päivän seikkailuretkellä isovanhempien kanssa, joten otin Lassista kuvan kännykälläni sen jälkeen kun hänen omat kuvauksensa (eli Eveliinan tanssiesitykset) jotka hän toteutti puhelimellani olivat loppuneet. Kuulokkeisiin hän oli viritellyt vielä leditaskulampun kuvausvaloksi. 

Armas aarre joulutanssiesityksen jälkeen ja omilla rahoillaan eilen ostama joulukuusi koristeltuna. 
Lapsi on terve kun se leikkii. Tässä menossa yksi tämän päivän mahtavista leikeistä nimeltä Choo Choo Train. Lapset kehittelivät kulkupelin skeittilaudoista ja auton turvakorokkeista. Tällä hetkellä he pelaavat rullaluistimet jalassa jotain sählyn kaltaista. On se niin täydellistä kun aina on kaveri kotona. Erottamattomat ystävät. Toivon niin olevan jatkossakin, vaikka ikää tulee lisää ja pian teinivuodet koputtelevat ovella...