Nyt harjoittelemmekin sitten suomea

Viikko käynnistyi mukavasti isovanhempien vielä ollessa täällä. Maanantain ohjelmaan kuului mm. poikkeuksellisesti suoraan koulun jälkeen pikavisiitti skeittirampeille (koska läksyjen jälkeen siellä olisi jo pimeää) ja autotallissa pelattava sählyottelu (tai jotain sen tapaista) jossa Kz ja lapset pelasivat rullaluistimet jalassa, vaari tyytyi kenkiin. Tiistaina kävinkin jo heittämässä isovanhemmat San Franciscon kentälle jo aamuvarhain.

Eveliina tekee lehtienkeliä koulun pihalla.

Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia on, että täällä satoi kahtena päivänä. Tiedän, että tämä jos jokin on jaksuhalin paikka :D Kevään jälkeen on mielestäni ripauttanut kolmesti tätä ennen. 

Vähän sateenkaaren alkua tai joku leveämpi versio sateenkaaresta, koska väriloisto oli todella laajalla alueella. 

Osa pilvistä roikkui hauskasti vuorten tällä puolella. 

Tiistai-ilta meni leipoessa kahdeksalle sadalle oppilaalle suklaaneliöitä, koska keskiviikkona koululla vietettiin International Thanksgiving feastia. No, onneksi ei nyt tarvinnut sentään varautua, että juuri tätä herkkua olisi riittänyt kaikille, koska ruokalajeja oli niin monta. Mietin aluksi, että jos teen karjalanpiirakoita, mutta totesin, että niissä olisi aivan liian kova näpertäminen. Itse asiassa tänään leivomme karjalanpiirakoita ihan itsellemme. Sitten mietin jotain ruisleipäjuttua, mutta lapset eivät osaisi välttämättä arvostaa kuitenkaan sitä, niin mieluummin nautin siitä kallisarvoisesta herkusta itse. Ajattelin, että suklaaneliöt ovat niin perussynttäriherkkua ja maistuvat varmasti lapsille ja niin kävikin, kaikki vuoat olivat loppu ehkä kolmosluokkalaisten astellessa sisään (lapset saapuivat luokittain eskareista aloittaen). Tällä kertaa ruokaa oli tarjolla mm. USA:sta, Meksikosta, Israelista, Espanjasta, Intiasta, Koreasta, Kiinasta, Venäjältä, Suomesta, Japanista, Ruotsista, Alankomaista, Kroatiasta, Norjasta, Romaniasta, Taiwanista, Vietnamista ja Brasiliasta. Listasta puuttuu vielä jotain, koska kiitokset osoitettiin 23:lla eri kielellä:
Hvala lijepa, Mange tak, Gracias, شكرا, 多謝, Bedankt, Kiitos, Merci beaucoup, Danke schön, תודה, धन्यवाद, Terima kasih, Grazie, ありがとうございます, 감사합니다 , Tusen Takk, Obrigado, Спасибо!, Tack, Salamat po, Cảm ơn ông, Mālō, Thank you! 

Tässä vähän tunnelmaa koulun Thanksgiving-juhlasta. Etualalla Suomen edustus. Toin pari eri valokuvakehystä, joissa oli edustettuina niin suomalainen maisema, muumit kuin Angry Birdsitkin :D Tällä hetkellä me olemme ainoat suomalaiset tässä koulussa.

Torstaina Kz lähti vähän yllättäen käymään Suomessa työmatkalla. Saamme näin ollen vielä ainakin kertaalleen täyttöä ruisleipävarastoomme. Joskin huhtikuusta lähtien meillä on ollut laskujeni mukaan 21 vierasta Suomesta (suurin osa siis toki perheittäin), mutta hyvin he ovat meidät pitäneet ruisleivässä. Vaikka syömme sitä lähes pelkästään silloin kun leipää ylipäätään syömme, niin vieläkin sitä onnistuu olemaan pakkasessa jäljellä 5 pakettia. Eli sitä on tuotu todella kiitettävästi. Kiitokset Suomi-vieraille <3

Torastaina päivällä näin pitkästä aikaa paikallisia Suomi-ystäviä lounaalla. Ja lounaan jälkeen kotona. Ja vielä illalla taas eri kaveria kotona. Eli alkoi niin sanotusti normalisoitua tämä meidänkin arki :D Enemmän kuin ihanaa, että ystäviä riittää ympärille. Pääpuheenaiheena taitaa olla ensi viikon Thanksgiving-juhlat ja siihen liittyvät järjestelyt. Kuka tuo mitäkin ruokaa, riittääkö astioita kaikille vai tarviiko jonkun tuoda mukanaan vähän lisää ja ennen kaikkea mites se kalkkuna nyt sitten paistetaankaan. On meinaan parit ohjeet kahlattu läpi netistä :D Meitä kokoontuu ensi viikon torstaina eli Thanksgivinginä Palmulaan 12 aikuista ja 7 lasta.

Perjantai oli kauan odotettu päivä, koska lapsilla alkoi viikon mittainen Thanksgiving-loma. Samalla heille jaettiin ensimmäisen kolmanneksen todistukset. Ihan hyvältä näytti molemmilla, mutta todellisuudessa me alamme jo siirtää katseitamme tulevaan muuttoon ja alkaa pikkuhiljaa panostaa taas suomen kielen oppimiseen. Huomaan, että ensimmäistä kertaa todistuksessa se ELD-osuus (miten lapset ovat kehittyneet englannissa) alkaa jo vähän menettää merkitystään. Ihan näihin viikkoihin asti olen lukenut lähes kaikki satukirjat englanniksi, koska olen halunnut heidän oppivan kieltä mahdollisimman hyvin. Molemmat lapset myös lukevat tietysti koulunsa puolesta kaikki kirjat englanniksi. Nyt kieli alkaa olla jo niin hyvin hallussa (lapsilla, ei niinkään minulla ;) ), että uskallan taas alkaa lukea suomenkielisiä satuja heille. Itseasiassa olemme nyt ottaneet joka päivä tavoitteeksi Eveliinan kanssa tavuttaa sanoja, lukea satuja (molemmat vuorotellen) ja kirjoittaa suomeksi. Lukeminen on toki aika helppoa, mutta kirjoitettaessa häneltä jää helposti sanoista kaksoiskonsonanteista toinen pois. Ja vieläkin "j"-äänne kirjoittuu helposti "y:nä" esim. poyat ja jo vanhempi söötti esimerkki "Venäyä ya Ruozi". Mutta vasta me aloimme tällä viikolla treenailla. Tilanne voi olla eri jo viikonkin päästä. Olen miettinyt, että miten saisin houkuteltua tytön kirjoittamaan suomenkielisiä tekstejä. Hän on nyt kirjoittanut serkkutytöille kirjeen, kirjoittanut puheen Thanksgiving-juhlaan, tehnyt pienen sadun ja huomenna on tarkoitus kirjoittaa joulupukille. Lassin kanssa ei ole mitään ongelmaa, koska hän ehti olla eskarista kakkosluokkaan asti Suomessa, mutta Eveliina oli vasta päiväkodissa kun muutimme. Huomaa, miten Eveliina ajattelee asiat ensin englanniksi, koska hänen satunsa alkoi "Yhden kerran siellä oli koira joka..." ja hän selitti, miten "pelaa" yhden ystävänsä kanssa englanniksi, vaikka molemmat osaisi suomeakin.  Oikeasti mielestäni tämä kaikki on vain herttaista enkä jaksa ottaa siitä mitään paineita, koska olemme muuttamassa muutaman kuukauden päästä takaisin Suomeen ja sitten taas alkaa se stressaaminen, että miten englannin kielen taidon saisi säilytettyä. Joten vähemmällä stressillä pääsee, kun antaa asioiden mennä omalla painollaan, kaikkea aikansa :D

Keilaamassa lauantaina ihanien paikallisten ystävien kanssa.

Pitää lopuksi vielä ylistää lapsia, koska tapasin erään opettajan perjantaina, joka sai minut hymyilemään ja tuntemaan syvää ylpeyttä ja kiitollisuutta lapsiani kohtaan (vaikka toki tunnen niin koko ajan :) ). Hän on opettanut Lassille viime vuonna ja Eveliinalle tänä vuonna oral languagea. Jo viime vuonna hän oli kehunut Lassia, että hän on ainoa poika joka kuuntelee todella tarkkaavaisesti eikä koko ajan vähtää ja puuhaa muuta. Kun perjantaina kopiohuoneessa selvisi keiden lasten äiti olen, hän ylisti molempia lapsia, kuinka kilttejä ja hyväkäytöksisiä he ovat, kuinka Eveliina on niin herttainen ja aina hiukset kauniisti laitettuna ja Lassilla taas pelaa hoksottimet niin hyvin, kun hän on ollut sijaistamassa matikan tunneilla Lassin luokassa. Ja mitä ikinä kotona teemmekään ja millaiset kasvatusmetodit meillä on, niin oikea on kuulemma suunta ja oikeita ratkaisuja tehty kasvatuksessa. Voi sanoa, että todella piristi kuulla kun juuri tätä tilannetta ennen olin huomannut ottaneeni kopioita "text and photo"-ominaisuudella pelkän "text"-ominaisuuden sijaan ja olin ihan tippa linssissä, koska opettaja oli vartavasten antanut tarkat ohjeet ja nyt olin mokannut ja tehnyt vastoin ohjeita. Totta kai tiedän, että sillä ei ole suurta väliä, mutta olisin halunnut toimia ohjeiden mukaan... Tänään Lassi on keskustellut kanssani mm. aiheista mustat aukot ja tietokoneiden koodauskielet. Ihanaa, että hän on perinyt isänsä aivot <3 Eveliina puolestaan piti tänään ystävänsä kanssa todella upean fashion shown! Aivan upean huiput lapset, molemmat omalla tavallaan <3