Japanilaista suomalaisille, suomalaista intialaisille

Perjantai-iltana sain nauttia intialaisista herkuista, kun olin hakemassa Eveliinaa kaveriltaan samalla kun Kz ja Lassi olivat leffassa. Intialaisten teekin on jotenkin ihan erilaista kun mihin on tottunut. Muutenkin ne kaikki ruuat ja naposteltavat ovat jotenkin ihanan tulisia. Niissä on potkua eikä jää sellainen lattea fiilis jälkikäteen.

Lasten koulussa nelosluokkalaisilla on aina tähän aikaan vuodesta iso projekti, jossa on tarkoitus tehdä pienoismalli jostain Californian 21:stä Missionista, jotka ovat täkäläisellä mittapuulla todella vanhoja (1700-luvun lopulta) kirkkoja/lähetystyöhön liittyviä rakennuksia ja alueita. Lassi sai tehtäväkseen tehdä projektinsa San Jose Missionista, joka sijaitsee Fremontissa. Lauantaina Lassi ja Kaizu olivat tutustumassa ihan paikan päällä tähän nykyään museona toimivaan Missioniin. Perheen naiset hyödynsivät tämänkin ajan shoppaillen matkan varrella olleessa Outlet-kauppakeskuksessa.

Ei tämä San Jose Mission koko olemassaoloaan ole sellaiselta näyttänyt kuin nyt, sillä alkuperäinen versio oli lähinnä paaluaitauksella suojattu pieni hökkelikylä. Matkan varrella myös maanjäristykset ovat romuttaneet paikan pariin otteeseen. Nykyiseen loistoonsa Missio oli kai korjattu vasta joskus 80-luvulla.

Missionin kirkko

Rakennus missä pappisväki ja kulkurit lienevät yöpyneet.

Fray Junipero Serra (missionin perustaja), jonka mukaan on nimetty lähellä oleva iso vuoristo.

Illalla saimme taas kerran nauttia naapurien loistoseurasta. On kyllä suunnaton onni, että naapurinamme on niin huipputyyppejä. (Varsinkin kun olimme jo Suomessa tottuneet siihen luksukseen :) ). Olemme melkein päivittäin jossain yhteydessä. Sunnuntaina veimme lapsille heidän lemppariaan: uuniperunoita. Maanantaina he toivat puolestaan lämpimiä, vasta uunista tulleita keksejä. Lauantai-iltana söimme siis dinneriä japanilaiseen tapaan. Innostuimme myös illan myötä tanssimaan Nintendo Wiin uutta tanssipeliä. Oli kyllä hulvattoman hauskaa.

Armas äitini teki naapurien lasten toiveiden mukaan samanlaiset villasukat heille kuin Eveliinallakin on. -Kiitos! Thank you! ありがとう (arigatō) (Kun meidän lapset huutavat esim. koulun pihalla "äiti kato", niin japanilaiset aina ihmettelevät, että puhuuko ne japania :D )

Tarjolla mm. nautaa, possua, naudan kieltä (jota lapset söivät hyvällä halulla tietämättä mitä söivät) ja erilaisia kasviksia. Kaikki grillattiin keskellä olevalla kaasukäyttöisellä pikkugrillillä. 

Tässäpä mainio vinkki suomalaiseenkin ruokapöytään: salaatinlehti alle ja siihen sisälle (marinoitua) paistettua lihaa, maustekasveja, kurkkua, ja mitä nyt mieleen tuleekaan. Koko komeus rullalle, vaikkapa vielä dipaten johonkin sopivaan soosiin, ja ei muuta kuin ääntä kohti. Pukukoodi oli "jotain tummaa ja helposti pestävää" :)

Dances with the stars

Sunnuntaina me puolestamme valmistimme dinnerin intialaisille ystävillemme. Meidän uuniperuna ja kirjolohi oli aivan varmasti kovin mauttomia heidän suussaan, vaikka eivät sitä tietenkään tunnustaneet. Päätimme kuitenkin maustaa suomalaiseen tyyliin eikä heidän mielikseen mahdollisimman tuliseksi, koska muuten se "vieraaseen kulttuuriin tutustuminen" olisi mennyt vähän pieleen. Kauraomenapaistos ja vaniljakiisseli taisivat oikeasti olla heidän makuunsa, kaneli kun on kovinkin tuttu heille ruuanlaitossa. Ruisleipääkin tuli ainakin hieman maistettua heidän osaltaan eikä silmät valuneet vettä Turkinpippuria syödessäänkään.

Tässä on menossa oppitunti "Näin lähestyt uuniperunaa".

Eveliinalla on ollut "hauska" on/off-vaihe päällä. Varmaan aika tyypillistä 6-vuotiskäyttäytymistä. Välillä tuntuu, että tyttöön on pesiytynyt joku itsepäinen Känkkäränkkä joka ei halua ottaa muita ihmisiä huomioon. Toisinaan Eveliina on taas  kuin ihmisen mieli ja käytös on täydellistä. Tänään hänet oli nostettu englannissa "Level kolmoselle". Sen innostamana läksyt tulikin tänään tehtyä satojen suukkojen tahdittamana todella kauniilla käsialalla. Hän sanoi, että nyt kun on jo kolmostasolla, niin pitää tehdä läksytkin kuten vähän isommat lapset. Käytös oli täydellistä, käsiala oli täydellistä, tahti oli ripeä ja väritystehtävä näytti aikuisen väritysjäljelle. E jaksoi myös opettaa mm. että lukiessa "pilkku = comma" tarkoittaa: Wait and Separate. Sööttiä. Molemmat muuten tunnustivat eilen, että kun leikkivät itsekseen, ajattelevat asiat englanniksi (esim. mitä hahmot puhuvat leikissä). Sinäänsä aika hauskaa koska muu puhuminen (perheen kesken) tapahtuu edelleen suomeksi. Koulusta tuli mieleen vielä muuten yksi juttu. Tuntuu, että lapsilla on välillä yllättävän vaikeita läksyjä. Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta tuntuu, että Suomessa 6-vuotiaat lähinnä harjoittelevat miten eri numerot kirjoitetaan ja tyyliin 1+1 ja 2+2. Tässä esimerkkiä Eveliinan edellisviikkoisista matikantehtävistä: "Joseph has 21 small marbles and 19 big marbles. He puts 10 marbles in each bucket. How many buckets can he fill? How many marbles are left?" ja "Pam has 23 crayons and 31 markers. She puts 10 art supplies in each box. How many boxes can she fill? How many supplies are left?" Meidän pieni 6-vuotias pitäisi osata jo monen monta juttua! Lähipäivinä on onneksi tullut jotenkin tavallista vähemmän läksyä ja ne on sujunut todella ripeästi ja ongelmitta. Olen näin ollen joustanut vähän "No play dates after school"-säännöstä ja nytkin on talo täynnä populaa. Siellä leikkivät suomalaiset, japanilaiset ja meksikolaiset sulassa sovussa englanniksi lastenhuoneessa :D

Lopuksi pitää laittaa vielä pieni maininta tulevasta Valentine's Daysta eli ystävänpäivähömpötyksistä. Se on niin räjähtänyt täällä käsistä (kuten moni muukin juttu ja juhla). Kaikki kaupat pursuavat punaista ja vaaleanpunaista ilmapalloista, korteista, pehmoleluista karkkeihin ja muihin herkkuihin. Hyllyjä riittää kaupassa pahimmillaan melkein silmän kantamattomiin. Tänään meinasin eksyä siihen viidakkoon. Parin hyllyn jälkeen luulin sen loppuvan. Sitten löysin varmaan viisi hyllyllistä lisää sitä kamaa. Vihdoin kun sain kahlattua ne hyllyt läpi... niin löysin vielä uudesta paikasta lisää hyllyjä. Lassi sai tänään koulusta vaaleanpunaisen paperin, jolla on lista kaikkien luokan oppilaiden ja ryhmää opettavien opettajien nimistä, ettei vaan kenellekään unohdu antaa ystävänpäiväkorttia. JEP!