Kouluhommia

Kylläpäs oli tapahtumarikas päivä. Olin pantannut jo jonkin aikaa sosiaalitoimistossa käyntiä, vaikka paikallista sosiaaliturvatunnusta tarvin mm. saadakseni palkkaa... Kaikissa ohjeistuksissa toisaalta toitotetaan, että toimistoon ei kannata mennä liian aikaisin sillä riskinä on, että toimiston tädit alkavat selvitellä oikein kunnolla missä viisumin/maahantulon tiedot viipyy - ja koko prosessi voi sen takia viivästyä kuukaudellakin. Tänään päätin kuitenkin käväistä täyttämäni lomakkeen kera katsastamassa tilanteen, ja olihan ne tiedot jo rekisterissä. Parin viikon päästä pitäisi kortti olla kourassa.

Toimistosta käsin päätin ajella Cupertinon koulualueen keskustoimistoon tunnustelemaan, että miten lasten kouluun saaminen käytännössä onnistuu, sillä toissapäiväinen soitto puhelinvaihteeseen antoi tulokseksi vain pahaa enteilevän nauhoitteen "koulun rekisteröintiaika on umpeutunut". Toimistossa sain kuitenkin uutta uskoa, sillä voisin kuulemma kävellä vain suoraan kouluun ja hoitaa rekisteröitymisen siellä. Se nauhoitekin kuulemma oli vain koulualueen sisällä tapahtuvia koulun vaihdoksia ja yksityiskouun hakeutumisia varten.

Ja sitten ajelinkin West Valley Elementary Scholiin ja ilmoitin, että olemme muuttamassa koulun vaikutuspiiriin ja olisi pari lasta jotka tarvitsevat jossain vaiheessa opetusta. Selvitin, että olemme sopineet Lassin voivan käydä Suomen tokaluokkansa etä-/kotiopetuksena loppun ja että Eveliina ei ole vielä Suomessa koulussa. Koulun täti oli kuitenkin sitä mieltä, että olisi paras saada molemmat heti oppimaan kieltä ikäistensä joukkoon. Sitten rupesikin tulemaan lomaketta kouraan ja passeista ja eilen allekirjoitetusta vuokrasopimuksesta otettiin kopiot. Eveliina voisi kuulemma päästä heti kindergarteniin (esikoulu tms.) West Valleyhin mutta Lassin kohdalla olisi parempi päästä teho-kielikylpyyn, jota ei West Valleyssä ole. Sen sijaan Lassin koulu (ainakin ennen kesälomia) olisi Nimitz, joka ei sekään ole kaukana vuokratalostamme. Toistaiseksi on epäselvää onko tuo kielikylpy varsinaista koulunkäyntiä, vai jonkin sortin täydennyskoulutusta, jota Lassi voisi käydä rinnakkain Suomen koulujuttujen kanssa.

Koulun täti järkkäsi myös jo huomiseksi Lassille tasokokeen, jolla selviäisi pojan kyvyt kielen opiskelijana. Täkäläisittäin oppilaiden luokka ei myöskään määräydy suoraan syntymävuoden mukaan ja kävi ilmi, että Lassin syntymäpäivä joulukuun toinen on juuri viimeinen, jona syntyneet ovat täkäläisittäin kolmannella luokalla. Päivä myöhemmin, niin olet tokalla. Täti oli kuitenkin hieman epäileväinen kannattaako ummikkoa laittaa vielä kolmasluokkalaisten mukaan. Ehkä huomisen testin tulokset antavat tästä osviittaa. Toinen tehtävänanto koski tuberkuloositestiä, jonka tulokset koulu haluaa nähdä. Suomalaisittain tämä tuntuu oudolta, koska lähes kaikkihan meidät on rokotettu sitä vastaan heti syntymän jälkeen, mutta täkäläisittäin tilanne on toinen, eikä kouluissa haluta moisesta epidemiaa. Niinpä sain mukaani walk-in terveystalon osoitteen, jonne lapset pitäisi kiikuttaa saamaan tubi-testipiikin ja tulokset saisimme parin päivän jälkeen.

Kiittelin informaatiotulvasta, soitin Sinille, että huomisen Ikea-reissun toisen suomalaisäidin kanssa voisi perua, ja suuntasin työpaikalle hoitamaan pari akuuttia asiaa ja printtasin myös Lassin ensimmäisen matikankokeen, jonka opettaja oli eilen illalla lähettänyt. Sattumoisin Heli-siskokin soitteli New Yorkista ja pääsimme ristikuulustelemaan toisiamme ensimmäistä kertaa molempien USA-reissujen aikana. Pikaisen hotellilla nautitun leipälounaan jälkeen lähdimme etsimään Cupertinon perukoilta sitä terveystaloa. Tubi-testipiikki tuntui olevan Eveliinalle yhtä kamala paikka kuin edellinen Hepatiittirokotuskin... Muuten homma meni ihan putkeen ja palaamme lauantaina näyttämään lasten käsivarsia ja vastaanottamaan tulokset. Heli muuten mainitsi käyneensä vastaavassa testissä Nykissä ja tulos oli puhdas. Itse olen kuullut huhua, että meidän rokotettujen kropassa olevat vasta-aineet voivat saada tuloksen näyttämään erheellisesti infektiota. Mutta katsotaan sitä sitten lauantaina.

Saadaksemme testipiikistä (henkisesti) kärsivän tyttömme lepyteltyä, ajelimme Steven's Creek -katua taas niille kulmille, jossa olimme viikonloppuna testiajelleet autoja, sillä Sini otaksui löytävänsä kuuluisasta Santana Row -ostoskeskuksesta lapsille kouluvaatteita ja -tarvikkeita. Perille päästyämme ymmärsimme että Santana Row onkin itse asiassa katu, jonka varrella on (hiukan varakkaammalle väelle tarkoitettuja) liikkeitä. Toki läheltä löytyi myös Best Buy ja mm. joku mystinen Container-kauppa, jossa myytiin kaikkea mahdollista jonka voi jotenkin yhdistää sanaan säilytys, mutta ei mitään lastenvaatteisiin viittaavaa. Päätimme jatkaa matkaa hotellille, sillä kouluunrekisteröintipapereita olisi ihan riittävästi täyteltävänä.

Tässä muutama kuva Santana Row:lta 

Hotellilla kävimme siis paperitöihin. Lassi sai eteensä matikan kokeen ja tunnin aikaa suoriutua siitä. Luin aluksi ääneen kolme päässälaskua opettajan ohjeiden mukaisesti ja sen jälkeen paneuduimme molemmat rustaamaan omia tehtäviämme. Lassi oli omansa kanssa selvästi nopeampi. Alustavan tarkistuksen mukaan kokeesta tuli pisteitä 28/30 mutta skannailen ja sähköpostittelen paperit vielä opettajalle virallista tuomiota varten. Eli tunnollisesti täällä on opiskeltu!

Iltapalan jälkeen kävimme vielä koko porukalla runsaan puolen tunnin pulikoinnilla tihkusateessa ja näyttämässä Sinillekin mitä temppuja olimme lasten kanssa viime uintikerralla harjoitelleet. Molemmat lapset kyllä pärjäävät jo altaassa oikein hyvin sekä pinnalla että pinnan alla.