Havaijin-reissu

Pari viime viikkoa ovat olleet varmasti sellaiset, joita muistelemme vielä pitkään ja kaiholla. Äitini (lasten mamma) ja miehensä T saapuivat ensimmäistä kertaa Amerikan mantereelle. Siskoni H oli vanhana konkarina mukana. Äiti ja T vaan eivät tienneet, että kun he pääsevät perille lauantaina 13.4., niin maanantaina lähtisimme koko porukalla viikoksi Havaijille! Olimme siskoni kanssa varanneet reissun jo ennen joulua, mutta sattuneesta syystä asiasta ei olla täällä blogin puolellakaan huudeltu ;)

Anyway, matkalaiset onnistuivat jotenkin välttämään jetlagin täydellisesti, joten teimme jo sunnuntaina perinteisen San Franciscon kierroksen: 280-tietä Golden Gate Parkkiin, sitten Japanese Tea Garden, Lombard Street, Pier 39 ja Golden Gaten kautta takaisin päin. Tuo reitti alkaa jo sujua ilman navigaattoriakin. Sitten hiukan paikallista ostoshelv... eikun –paratiisia koluamaan sekä tsekkaamaan lasten koulu, jonka jälkeen kaikki oleellinen täällä päin olikin nähty ja pystyimme suuntaamaan kohti ihan erilaista paratiisia.

Lento Havaijin saarelle (siis sille saariryhmän isoimmalle, lempinimeltään Big Island) lähti maanantaina seitsemän jälkeen. Olin tilannut Berry’s Shuttlelta vanin meitä hakemaan, ja kyyti tuli jälleen kerran aivan sovittuna aikana. Tuota firmaa voin kyllä suositella. Kun vain herra Berryn intialaisesta korostuksesta saa jotain selvää, niin kyyti kyllä hoituu ja hinta vaikuttaisi olevan kirkkaasti halvempi kuin monella muulla. Tässä tapauksessa van-kyyti San Josen kentälle oli $55.

Lentokoneeseen vaihdettiin jotain rikkoutunutta tutkaa oman aikansa ja pääsimme ilmaan tunnin myöhässä. Mutta mihinkään meille ei ollut kiire, lomalla kun kaikki olimme! Alaska Airlinesin koneessa matkalaukusta sai pulittaa lisähintaa $25 (meillä oli vain yksi laukku + reput) ja sapuskat maksoivat jotain $6-7 mutta silti pidin kyllä palvelusta. Jos tuollaisen reissun saa muutamalla satasella niin näistä pikku lisistä voi kyllä hiukan maksaa (varsinkin kun safka oli hyvää).

Laskeuduimme Konan kentälle vajaan kuuden tunnin päästä lähdöstä. Kenttä oli täysin erilainen kuin missään muualla oli tullut nähtyä. Melkoinen luotto täytyy olla säätilaan jos lentokentän rakennuskompleksi koostuu neljästä katetusta mökistä joiden ympärille on rakennettu aita. Toisin sanoen, suurin osa tilasta oli paljaan taivaan alla. Welcome to Hawai’i!

Siirryimme autovuokraamojen valtakuntaan pienellä shuttlella joka lähti kentän edestä ja teimme pienen upgraden alunperin varaamaamme tila-autoon, jolloin saimme käyttömme nelivetoisen Nissan Armadan. Siihen koko 7-henkinen seurue mahtui komeasti, kun matkalaukkuja ei tosiaan ollut mukana kuin se yksi.

Majapaikkamme oli kentältä parikymmentä mailia pohjoiseen, huoneistohotelli nimeltään Castle Hali’i Kai. Vaikka ilma oli aurinkoinen ja miellyttävän kostean lämmin, ajomatka ei varsinaisesti tuonut vielä sellaista paratiisitunnelmaa kuin moni ajatelisi. Nimittäin vuosikymmeniä/-satoja sitten saaren länsipuolelle valunut laava käytännössä muodosti maaperän. Heinää, muutama puska ja rannan vieressä jokunen palmu. Aika karua, sanoisin. Kuitenkin hotellialue (joskin sekin rakennettu laavakiven päälle) oli pieni paratiisi. Totesimme vuokranneemme jonkun yksityisen huoneiston, jossa oli kolme makuuhuonetta, oma keittiö, pari tilavaa vessaa suihkuineen, olohuone ja mm. pesukone ja kuivausrumpu. Huoneisto oli kolmikerroksisen talon (jossa yhteensä neljä huoneistoa) pohjakerroksessa, eli takapihalta pääsi mukavasti suoraan nurtsille, pihapolulle ja grillaamaan.

Havaijilla kukissakin on tuplakukat ;)

Majapaikkamme allasaluetta.

Eveliinan teematanssi

Tiistaina lähdimme heti valloittamaan muutaman mailin pohjoiseen oleva valkohiekkainen Hapuna Beach. Aurinko paistoi, vesi oli sopivan viileää (ei siis mitään linnunmaitoa mutta missään vaiheessa ei tullut kylmäkään) ja uskomattoman kirkasta. Eveliina tosin onnistui tipauttamaan sukelluslasinsa mereen, eikä niitä enää rannan hiekkavedestä löydetty. Kävimme lounaalla hotellimme lähellä olevalla Queen’s Market Placella ja sen jälkeen suuntasimme kohti korkeuksia: Mauna Kea –vuoren huipulle. Se on itse asiassa maailman korkein vuori kun huomioidaan se, että se alkaa kohota merenpohjasta, kun vaikkapa Mt Everest starttaa maan pinnalta. Suosittelen kyllä nelivetoa huipulle mentäessä, vaikka sitä ei varsinaisesti kukaan tarkastanutkaan kun pysähdyimme puolivälin taukopaikalle. Lisäksi suosittelen paria-kolmea lisäpysähdystä matkan varrella, sillä etenkään kuskina ei ole kiva olla jos ohuen ilman takia alkaa päässä pyörimään ja heikottamaan... Pääsimme kuitenkin ehjänä ylös, tsekkasimme observatoriot, näimme hiukan luntakin, ja huristelimme alas parahiksi kun rinnettä ylös kiipesi kunnon raekuuro. Päästyämme alas päätimme saman tien ajaa saaren vehreämmälle puolelle Hiloon ja kiertämällä saarta vastapäivää, takaisin hotellille. Matkalla totesimme, että ohuessa ilmanalassa käytyään kannattaa matkustajienkin katsoa tietä – matkalla nimittäin jätimme Lassin jo kertaalleen nauttiman lounaan tien varteen. Hilossa pysähdyimme Rainbow Falls –nimiseen paikkaan, jossa saimme esimakua sekä vesiputouksista, että sademetsästä – ja olimme kaikki haltioissamme.

Hapuna Beach

Mauna Kean huipulla, observatoriot taustalla.

Tämä lienee jonkin sortin puu?

Keskiviikkona vietimme snorklauspäivän. Ensimmäisenä pysähdyimme Kahaluu Beach Parkiin, joka oli matala ja suojainen ranta. Se oli mukava paikka aloittaa tämä harrastus. Bongasimme monen värisiä kaloja ja rannalla kolme kilpikonnaakin. Sieltä jatkoimme etelään Kealakekua Bay:lle, jonka pohjoisranta (Captain Cookin kuolinpaikkaa osoittavan muistomerkin kohdalta) on kuulemma saaren paras snorlauspaikka. Muistomerkille vaan ei valitettavasti pääse kuin parin mailin kävelyn päätteeksi, mutta me pysähdyimme etelärannalle Naapoopoon kohdalle. Paikka ei todellakaan ollut meidän snorklattavissamme, sen verran kovana allokko kävi, mutta kaunis paikka muuten. Olin vielä merkinnyt muistiin yhden rannan (Honaunau Bay) muutaman kilometrin verran etelään ja päätimme käydä katsomassa vielä sen. Ja millainen paikka se olikaan! Mustilta laavakallioilta pystyi tiputtautumaan suoraan mereen, jossa korallien seassa neljän-viiden metrin syvyydessä uiskenteli monen näköistä ja väristä kalaa. Aivan mahtavaa. Paluumatkalla kävimme vielä tutustumassa kahvintuotannon saloihin Hula Daddyn viljelmällä.

Isä ja poika snorklaushommissa

Huomaa myös kilpikonna etualalla

Kahvi tuloillaan

Torstaina menimme aamuksi Mauna Kea –hotellin edessä olevalle valkohiekkaiselle kauniille rannalle, jonka reunalla oli mukava snorklauspaikka. All-in-one sanoisin. Tämän paikan parkkipaikkoja on vain 40 ei-hotellin asiakkaille, joten kannattaa mennä varaamaan omansa jo ennen yhdeksää. Muuten päivä meni muuten ottamalla rennosti majapaikan läheisyydessä.

Mauna Kea Beach

Tuo pieni tumma piste olen minä snorklaamassa

Perjantaina lähdimme kohti etelää tavoitteena kiertää koko saari. Siinä menikin sitten koko päivä. Pysähdyimme saaren eteläkärjen kohdalle haukkaamaan lounasta, jatkoimme Punaluu-rannalle (mustaa hiekkaa) ja sieltä Volcano National Parkiin. Tuolla puolen saarta (eli sademetsäpuolella) aloimme saada vettä niskaamme, joten höyryävän kraaterin ihailukin meni hiukan arvailuksi, että mikä on sadetta ja mikä höyryä. Ajelimme kuitenkin Chain of Craters –tien meren rantaan ja kävimme ihmettelemässä paikkaa, jossa laava on vuonna ’83 vyörynyt asfalttitien yli. Paluumatkalla pysähdyimme vielä tarpomassa läpi tunnelin, jota pitkin laava on taannoin pulpunnut pois kraaterista. Ennen Hiloa poikkesimme vielä tieltä macadam-pähkinöiden tuotantolaitoksessa (Mauna Loa –brändi) sillä olimme jo ihastuneet noihin paikallisiin herkkuihin.

Höyryävä kraateri

Esteitä tiellä kohtalon.

Laavasilta

Lauantai oli reissailujen osalta välipäivä mutta sunnuntaina ajoimme vielä kertaalleen saaren toiselle puolelle ottamaan tuntumaa sademetsistä. Kävimme kiertämässä läpi upean Hawaii Tropical Botanical Gardenin sekä Akaka Falls –vesiputouksen. Kuvat puhukoot puolestaan. Illalla saimme hotellin altailla ollessamme vielä silmiimme valaita, jotka ohi purjehtinut katamaraani ilmeisesti säikäytti.

Akaka Falls

Otos matkalta kohti majapaikkaa.

Maanantaina jätimme sydämemme Havaijille ja palasimme Kaliforniaan. Kun itse olin töissä ja lapset koulussa, Sini kierrätti vieraita loppuviikon aikana vielä lähiseudun nähtävyyksillä. Kaikenkaikkiaan mahtava pariviikkoinen takana!