Hymyssä suin

Tekee mieli laittaa pari sanaa tästäkin päivästä, on vain ollut niin hauska päivä kokonaisuudessaan. Aamulla oli heti hauska tapaus, kun vein Eveliinaa kouluun. Takaisintulomatkalla kävelin erään kuljetusfirman auton ohi. Mies tuli iloisena sieltä ja sanoi: "Hey, I Know you!". Tyyppi oli sama, joka toi joskus ajat sitten meille grillin (ja hän itse muisti tämänkin). Ihmettelen vain, koska minulla oli nyt lippis ja aurinkolasit, että tunnisti. Aamupäivällä kun lapset olivat harmi kyllä koulussa, vietimme Suomi-äitien ja heidän alle kouluikäisten lastensa kanssa ihanaa aikaa läheisessä puistossa rupatellen ja herkutellen. Oli kyllä aivan ihana puisto ja ehdoton vetonaula oli alue, jossa oli pieniä vesisuihkuja, jonka alla sai juosta. Alue oli todella tarpeen koska lämpöä oli taas siinä 35C paikkeilla ja ylikin.

Pari lasta oli tullut vilvoittelemaan vesisuihkujen alle.

Puiston jälkeen kävin kaupassa. Siellä ja parkkipaikalla vastaantulevat ihmiset hymyilivät oikein toden teolla. Teki mieli jo tarkistaa peilistä, että roikkuuko minulla joku iso salaatinlehti hampaiden välistä :) Edelliskerralla kassaneiti kyllä totesi, että aina kun minä tulen, niin tulee päivän ihanin hymy :D

Tässä taas kuvaa siitä samanlaisesta puusta/kukasta josta oli jo aiemmin nuppukuvat. Puu on kaiketi vinkin mukaan Magnolia. Sormet ovat kuvassa, jotta osaa hahmottaa kukan kokoa. Aikas upeita ovat.

Tässä vielä vähän eri perspektiivistä.

Koulun jälkeen oli ns. playdatet Eveliinan koulukaverilla. Nyt alan jo oppia, että täällä sovitaan aina playdatet jos haluaa leikkiä toisen kotona. No, nyt oli kutsuttu kaikki luokan tytöt yhtä aikaa. Lassikin pääsi osalliseksi hauskoihin puuhiin. Minä ja yksi toinen äiti jäimme siihen juttelemaan koko ajaksi. Hauskaa riitti mm. vesi-ilmapallojen kanssa leikkiessä takapihalla ja huipuinta taisi olla cupcakejen koristelu. Niitä oli leivottu valmiiksi ja jokainen sai koristella omansa. Hauska yhteensattuma oli kun lapset pyöräilivät ja minä kävelin sieltä kotiinpäin, niin yht' äkkiä Kaizu tuli meidän taaksemme. Se oli täyttä sattumaa, koska Kz ei tiennyt missä ystävä asuu ja tuli itse ensimmäistä kertaa töistä juuri kyseistä reittiä. Kellokin taisi olla jo 17.30, joten ajattelin Kz:n olevan jo kotona. Siinä sujuikin matkanteko entistä rattoisammin!

Kaikille jaettiin pikkulautasille erivärisiä päällysteitä ja lisäksi oli varmaan 30 erilaista nonparellia ja muuta koristetta.