Palmula Guest House

Laitetaanpas sitten taas parin päivän edestä päivityksiä.

Torstaiaamuni alkoi parilla puhelulla seitsemästä eteenpäin kotikonttorilla. Yllättäen puhelimeeni kilahti Facebook-viesti kaverilta tyyliin "Oletteko illalla kotona jos poikkeamme kahville?" Olin täysin unohtanut, että he olivat tulossa häämatkalle näille kulmille, ja kaveri oli jo unohtanut, että olin kutsunut heidät kylään (tästä on siis jo puolisen vuotta ja molemminpuolinen huonomuistisuus liittynee olotilaan, jonka aikana asiasta sovittiin). Kysyin oliko heillä jo yöpaikka katsottuna, ja kun ei ollut niin totesin, että nyt on.

Sini shoppaili päivän mittaan riittävät tarjoilut vieraita varten ja minä paiskoin kunnon työpäivän. Päätin olla perjantain kotikonttorilla kun on kerran vieraitakin.

Päivällä oli tullut postitse Lassin tokaluokan todistus, jossa oli kaikki ruksit parhaimmassa mahdollisissa ruuduissa. Kyllä olemme ylpeitä! Nauroimme vielä kirjekuoressa lukenutta kunnan slogania "Lempäälä on lähellä". No ei kovin ;)

Toinen torstain merkittävä uutinen oli, että Audimme on jo maassa ja kulkeutunee vähitellen kohti lähintä autokauppaa josta voimme sen sitten noutaa. Ja kolmas oli se, että Sini löysi vihdoin kadoksissa olleet piilarinsa jostain vaatehuoneesta. Ihan kiva, vaikka nyt täällä onkin jo sen takia käyty pari kertaa silmälääkärillä ja ostettu muutaman kuukauden linssit. Ajoitus vain oli mainio, sillä ne (jo maksetut) uudet piilarit eivät ole vielä saapuneet ja Sinillä oli menossa viimeistä päivää viimeiset piilarinsa.

Vieraat saapuivat seitsemän aikoihin. Ei muuta kuin grilli tulille, sightseeing ympäri taloa ja pikkuallas lämpenemään. Kun saimme lapset yöpuulle niin posautimme skumpan auki ja lilluimme tähtitaivaan alla porekulvyssä varmaan tunnin. Olihan mukavaa! Vieraamme saivat myös kunnian olla ensimmäiset suomalaiset yövieraamme Havula Guest Housen haarakonttorissa, jonka Lassi risti osuvasti Palmula Guest Houseksi.

Perjantaiaamuna panostimme hiukan tavallista enemmän tarjottaviin. Pöydässä oli mm. tuoreita croissantteja, mansikka-vadelma -smoothieta ja vohveleita vaahterasiirapilla, kermavaahdolla sekä tuoreilla marjoilla. Molemmat lapset saivat aamulla kyydin kouluihinsa vieraiden vuokra-avoautolla ennen kuin he jatkoivat road trippiään.

Tässä Lassi lähdössä kouluun saattueineen.

Työpäiväni jälkeen lähdimme katsastamaan Sterlingin ja Homesteadin kulmassa olevan kirkon ylläpitämät tenniskentät. Valtasimme viimeisen vapaana olleen kentän ja tutustuimme tunnin verran vaihtelevin kokoonpanoin tenniksen saloihin. Viiden jälkeen palasimme kotiin, pulahdimme altaaseen (Sinikin uskalsi kokeilla ensimmäistä kertaa ponnahduslautaamme - ja vieläpä pää edellä) ja valmistauduimme illan viimeiseen koetukseen, elokuvailtaan.

Harjoitus tekee mestarin.

Nimittäin, Lassin koululla Nimizillä esitettiin Rio-animaatioelokuva ja kutsuimme naapurin lapsetkin mukaan sitä katsomaan, koska kutsussa mainittiin kavereidenkin olevan tervetulleita. Perheen äitikin tuli lopulta mukaan, joten menimme kahdella autolla. Elokuviin sai ottaa oman peiton/alustan, tyynyn, pehmolelun yms. mukaan. Siinä sitä sitten sai pötkötellä ystävien kesken ja heitellä samalla popcornia poskeen. Ihan jees elokuva mutta jatkuvasti teki mieli ärähtää salissa oleville VANHEMMILLE että pitäisivät suunsa tukossa niin lapsensa voisivat nauttia elokuvasta. Jäätävä pölinä teki melkein mahdottomaksi kuulla mitä leffassa puhuttiin. Onneksi lopulta lapset eivät olleet kovasti häiriintyneet turkkilaisen torin tunnelmasta.