Seikkailuja San Franciscossa

En lakkaa ihmettelemästä tätä sään ja lämpötilan vaihtelua. Olen kuullut toki monet kerrat, että San Franciscossa on aina viileämpää ja usein pilvisempää. Aina kun menee sinne, pitää laittaa pitkähihainen päälle ja aina kun ajaa tänne (Piilaaksoon), alkaa sää taas lämmetä ja aurinko paistaa. Tyyni valtameri tekee todella tehtävänsä siellä ja vuoristo täällä. Ero oli kuitenkin aivan uskomaton!!!

Kaizu oli siis tänään katsomassa golfin U.S. Openin harjoituksia San Franciscossa, jonne oli saanut töistä VIP-lipun, joten me päätimme lasten kanssa lähteä kanssa samalla kyydillä seikkailemaan. Meillä meni (odotetustikin kyllä) koko päivä Golden Gate Parkissa sijaitsevassa paikassa, nimeltä California Academy of Sciences. Se oli mielestäni vähän niinkuin Heureka, mutta sisälsi mm. ison akvaarion ja planetaarion.

Lähdimme aamulla mittarin näyttäessä 20C (eli 68F). Taivas oli kirkkaan sininen, kuten oikeastaan automaattisesti joka päivä. Lähellä San Franciscoa alkoi pilviä kertyä oikein toden teolla. Oikeastaan aivan tihkusadesumuksi asti. Mittari näytti jotain 14C. Minulla ja lapsilla oli jopa pitkät housut, mutta Kaizulle uskottelin kotona, että kyllähän nyt shortsit riittävät (onneksi neulepaita sentään tuli mukaan). Loppuviikon ennustukset menevät näin: Sunnyvale to 26C, pe 28C, la 35C, su 32C. San Francisco to 19C, pe 20C, la 22C, su 18C. Iltapäivällä lämpötila oli noussut siellä jo 16C:een, mutta noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen kotia kohti mittari kapusikin sitten jo 30C:een!!!

Aloin ihmetellä, kun vuorten lähistölle oli kerääntynyt kovasti pilviä...

...ja siellähän se San Francisco jo odottelikin edessäpäin sumun keskellä.

Academy of Sciences:ssä meidät toivotti tervetulleiksi iso dinoluuranko ja useat hait ja rauskut, jotka uivat vierellämme. Sinivalaankin luuranko oli ihan hyvän kokoinen. Aluksi kiertelimme evoluutio-osuutta. Siellä oli mm. fossiileita, luurankoja, meteoriitti ja hauska yksityiskohta, pala kuuta. Seuraavaksi jatkoimme Afrikka-puolelle, jossa oli täytettyjä eläimiä. Siellä oli myös iloinen piristys, pingviineitä. (Opin vasta tämän ikäisenä, että niitä on myös Afrikassa :) ). Sieltä jatkoimme aivan upealle akvaariokierrokselle. Siellä oli tuttuun tapaan kaiken maailman kaloja, meduusoita ja matelijoita. Pian pääsimmekin nauttimaan planetaarion näytöksestä, joka kertoi maanjäristyksistä, niiden historiasta ja synnystä sekä nykytilanteesta. Näyttelyssä oli erikseen oikein maanjäristysaluekin. Siellä pääsi myös kokemaan sekä 1906 että 1989 vuosien maanjäristykset oikean oloisessa ympäristössä. Näistä siis tuo ensimmäinen oli huomattavasti isompi järistys. Siinä me seisoimme huoneessa (jossa oli kirjahyllyt, taulu, astiakaappi, lamppu yms.) ja joka alkoi täristä juuri saman verran kuin muinaisissa järistyksissä. Asian teki toki turhan helpoksi se, että mitään ei tietenkään kaatunut tai tippunut päälle. Yksi hienoimmista alueista oli sademetsäalue. Lämpötila oli toki sen mukainen. Alueella oli vapaana todella kauniita perhosia, papukaijoja ja kolibreja. Matkamuistokaupasta tarttui mukaan mm. skorppioonitikkareita. Ne voi kuulemma oikeasti syödä kokonaan. Otamme niitä muutaman mukaan Suomenkin kulinaristeille :)

Kuukivi.

"Leikkiviä ystäviä pingviinit on vaan..."

Täytettyjä eläimiä.

Sademetsän tunnelmaa. Harmi, ettei niitä perhosia saanut oikein kuvattua.

Krokotiilikin oli meitä viihdyttämässä.

Scorppionitikkareita. Maiskis!