Perunamuusia ja lihapullia

Sini tajusi jo eilen kauppareissumme jälkeen, että olimme kyllä ostaneet kaiken varsinaisia Suomi-teemaisia ruokiamme verten mutta kaikki terveelisempi oli jäänyt kaupan hyllylle. Niinpä, heti aamuisen Rauma-skypettelyn ja parin tunnin työnteon jälkeen (siis jos altaan reunalla ilman paitaa sähköpostien ja lisenssisopimusten kirjoittelu katsotaan työnteoksi) suuntasimme kohti kauppaa. Koska ostettavaa olisi aika vähän, päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hölkytellä itse lasten pyöräillessä.

Kävin jo eilen lasten kanssa katsastamassa läheisen 280-tien yli menevän pyörätiesillan ja nyt Sinikin pääsi näpsimään muutaman valokuvan sieltä. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan katsoa kartasta, niin se on muutama sata metriä linnuntietä taloltamme itään päin. Erityisesti lapsia kiinnosti sillalta lähtevä pyörätuolikaista, joka mutkittelee mäkeä alas kohti Homestead-katua. Mikä mahtava rata pyöräillä!

Komea on pyöräilysilta.

Tässä sillalta kuva jossa näkyy kotikatumme Pocatello Avenue.

Keskeltä siltaa otos, jossa näkyy kotimme ja tien välissä olevaa muuria.  Täsmällinen kohta lienee  suunnilleen siinä mihin keltaisen neliöliikennemerkin yläkulma osoittaa.

 

Juoksulenkkimaisemia. Joku raukka joutuu asumaan tuollaistenkin puskien ja palmujen keskellä.

 Takaisin kotona minä ja Sini otimme pikaiset pulahdukset altaassa, että saimme enimmät hiet irti, ja sitten ryhdyimme ruuanlaittoon. Naudan jauhelihaa oli ehkä kilon verran ja siitä pyöräytimme pari "pellillistä" pyöryköitä. Pelti siksi heittomerkeissä, että täkäläiset eivät ilmeisesti tunne uunipeltiä, joten käytimme ritilän päälle laitettavia alumiinialustoja - hiukan vastaavia kuin Suomen grillialustat. Muusia tuli myös iso kattilallinen. Ruskea kastike meinasi tulla turhan tönköksi ja suolaiseksi ja oli kiikun kaakun, että laitetaanko sitä pöytään ollenkaan. Sini väsäsi vielä jälkkäriksi syksy-spesiaalinsa kauraomenapaistoksen vanilijakastikkeella, ja olimme valmiita juuri kuin vieraat naapurista saapuivat.

Lassi aloittelemassa merunamuusin tekoa. Taidetaan syödä ensi viikko kuudesta perunasta saatua muusia.

 Perinteinen suomalainen särvin näytti uppoavan joten kuten japanilaiseen makuunkin. Kysyttäessä, että onko muusi ja lihapullat tuttu juttu, niin he vakuuttivat maistaneensa lihapullaa ennenkin - joskin se oli litteä ja hampurilaisen välissä. Selitimme, että tämä on katsokaas ihan eri juttu, koska tämä on Suomessa sitä äitien tekemää ruokaa. Porkkanaraasteesta kysyivät onko se keitettyä.

Kyllä tuntui hassulta kauhoa kauraomenapaistosta tähän aikaan vuodesta jälkkäriksi. Hiukan meinasi koti-ikäväkin yllättää.

Naapurukset heti kuin ylimmät ystävykset.

Lasten jumppatuokio.

Olin laittanut pikkualtaan lapsia varten lämpimäksi, ja kyllä he siellä viihtyivätkin. Minä ja naapurin isäntä pulikoimme myös tovin, jonka jälkeen tarjosimme vielä Suomiteeman mukaisesti salmiakkia halukkaille. Ei niin sanotusti oikein uponnut ;) He alkoivat jo hautoa suunnitelmaa millä lyödä tämä kokemus laudalta kun saavumme visiitille heidän luokseen Japani-teemalla.

Suomalaisen herkun salmiakin nauttimista japanilaiseen tapaan, osa 1.

Suomalaisen herkun salmiakin nauttimista japanilaiseen tapaan, osa 2.