Juhlajärjestelyjä

Tämä päivä ja eilinen ovat menneet juhlajärjestelyissä melkein kokonaan. Leipomista ja kaupassakäyntiä, siivoamista, koristelua, leipomista ja kaupassa käyntiä taas vähän lisää. Huomenna on kovasti odotetut suomiporukan tuparit ja Eveliinan synttärit. Myöhemmin, lähempänä oikeaa ajankohtaa, Eveliina pitää vielä perinteiset kaverikutsut. Mielenkiintoista, kun huomiselle on luvattu lämpöä siinä kolmen kympin paikkelle, samanlaista on toki ollut tässä vähän joka päivä. Yritän keksiä tarjottavia, jotka eivät olisi ainakaan kaikkein herkimmin pilaantuvasta päästä. 

Pahvileikkimökkipaikka kasvoi kokonaiseksi kyläksi naapurin lasten avustamina, koska uusista puutarhakalusteista tuli vielä jokunen pahvilaatikko lisää.

Tässä ne nyt komeilevat. Hartaasti valitut puutarhakalusteet :) Vielä päivänä muutamana (ehkä kun saamme isomman auton), haemme vielä päivänvarjon ja pikkupuutarhatuoleja lisäjakkaroiksi.

Kun sain vietyä lapset kouluihinsa, suuntasin heti Palo Altoon hakemaan muutamia erilaisia koepiilareita. Niitä tässä testailen seuraavaan silmälääkärikeikkaan asti. Ensin ajoin puoli tuntia toiseen suuntaan, hain piilarit ja muutaman minuutin päästä taas puoli tuntia takaisin. Paikka, jossa silmälääkäri on, on aivan mielettömän hieno. Se on niin kaunis ja tunnelmallinen. Sielu ja ruumis lepää pelkästään sillä matkalla, kun kävelen parkkipaikalta liikkeeseen. Kauniin tunnelmamusiikin soidessa taustalla saa ihastella ihania kukka-asetelmia ja kauniita huonekaluja. Ajomatkalla muuten meinasi ihan ruveta hymyilyttämään eräässä risteyksessä. Ostoskeskukseen mentäessä vasemman puoleinen kaista vaihtuu kaistaksi, josta on pakko kääntyä vasemmalle. Kaistan asfalttiin on maalattu useampaan kertaan tyyliin "vain vasemmalle kääntyminen mahdollista", tien vieressä on kylttejä, joissa lukee vuorotellen "vain vasemmalle kääntyminen mahdollista","jos jatkat suoraan, ryhmity oikealle", "vain vasemmalle kääntyminen mahdollista"...No, mietin aluksi, että kenellekköhän idiootille tarvii olla parin metrin välein uusi kyltti...eiköhän asia tulisi selväksi vähemmilläkin varoituksilla. Sitten palasikin mieleeni viime kerta (ensimmäinen kerta), kun eräs allekirjoittanut oli hätää kärsimässä väärällä kaistalla juuri tuossa risteyksessä, koska tarkoitus oli jatkaa vielä suoraan. Huomaa, että vähänkin kun tottuu ajamaan täällä, niin aika lailla enemmän silmät avautuvat kaiken maailman kylteille, joita tien pengermät ovat pullollaan ;)

Tästä alkaa ihana tunnelmakäytävä :)

Minulla on jonkin asteinen lääkityksen puute varmaan, koska minulla on pakkomielle näpertää aina kaikkea pientä koristetta kakkujen yms. päälle. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät minun joka jouluisen piparkakkutalotehtaan (koristelen niitä ehkä parisenkymmentä aina kerrallaan). Samoin rakastan pipertää kaikkia muita koristelujuttuja. Puhumattakaan legendaarisista kakuista, joita laatujoukko kätilöitä ja gynekologeja on maistellut :D Tänään ja eilen olen pipertänyt kaiken maailman kakunkoristeita ja cupcaken koristeita. Barbiekakkuun olen tehnyt valmiiksi mm. kukkasia (sokerimassasta tai mitä se nyt on nimeltään), suklaa-cupcakeihin pieniä kruunuja, porkkana-cupcakeihin pienen porkkanan, sitruuna-cupcakeihin pienen sitruunalohkon (mantelimassasta). Vanilja-cupcakeihin laitan myös niitä kukkasia, joita laitan Barbien mekon helmaankin. Se on sitten ihan eri asia, tuleeko niistä lopulta sellaisia kuin näen silmissäni. No, yritystä ainakin on!!! Välillä jouduin käydä lisäostoksilla Cupertinon kaupassa, koska marsipaania en ole löytänyt muualta. Piti ostaa myös sekakukkakimppu ja 20 tulppaania, ostin vahingossa 40. On ainakin, mistä jakaa eri pöydille.

Kaizun tultua töistä lapset menivät naapuriin leikkimään ja me lähdimme kauppaan sinne tukku-tyyliseen Costcoon. Perille päästyämme ihmettelimme, miten parkkipaikat olivat melkein tyhjät, vaikka oli perjantai-ilta. Jätimme auton tietysti parhaalle paikalle ja kävelimme vain huomataksemme, että ovet olivat kiinni. Eräs työntekijä tuli kertomaan, että koko kaupassa on sähkökatko, kestää noin 5-10 minuuttia, että he voivat avata uudelleen ovet. Ja ihme tapahtui, siihen meni oikeasti vain 5 min. Jouduimme pysähtymään vielä lähikaupassa hakemassa muutamia tarvikkeita. Samalla Kz kävi hakemassa (ensimmäistä kertaa muuton jälkeen) Taco Bellistä vähän kotiin tuomiseksi murua rinnan alle. Kun hain lapset naapurista 19.30 maissa, sieltä perheen isäntäkin juuri palasi työpäivänsä päätteeksi kotiin. Udeltuani asiaa, hän sanoi japanilaisille olevan hyvinkin tyypillistä tehdä klo 8-20 työpäiviä. Ihmettelivät silmät ymmyrkäisinä, kun sanoin meidän tottuneen pitämään klo 8-16 työpäivää lähinnä tyypillisenä.