Puolille päivin peiton alla

Äitienpäivä alkoi mukavissa merkeissä onnittelulaululla ja aamiaisella sänkyyn. Samalla sain ihailla lasten tekemiä lahjoja ja kortteja! Mitä sitä sitten suotta nousta sängystä, koska suunnitelmissa oli varata hotellit Las Vegasin reissua varten. (Peiton alla läppäri sylissä oli hyvä vertailla hotelleja.) Matkaan lähdemme omalla autolla ja sekä meno että paluumatkalla yövymme Bakersfieldissä, jottei yhdelle päivälle tulisi kohtuuton ajomatka. Meiltä Las Vegasiin ajaa kai noin yhdeksässä tunnissa, mutta pysähdyksistä riippuen saattaa mennä kaksikintoista tuntia. Reissusta saatte toki kuulla ja nähdä kuvia sitten myöhemmin.

Samalla tutkimme myös Suomen lentoja. Tarkoitus on varata lennot San Francisco-Helsinki, Helsinki-Miami, Orlando-San Francisco. No, jos vaikka maanantaina tai tiistaina saisi vihdoin painettua sitä "varaa"-painiketta. On niitä tässä jo pyöritelty pitkään.

Kolmen maissa päätimme lähteä vähän reippailulenkille ja lapset päättivät lähteä potkulaudoilla. Menimme Memorial Parkiin, jossa olimme reilu viikko sitten. Nyt hoksasimme, että se on jopa ihan kävelymatkan päässä meiltä. Autoteitä matka tuntuu jotenkin pidemmälle. Kyllä nytkin yhteiskävelymatkaa koko lenkistä kertyi jopa 7-8 kilometriä.

Matkan varrelta löytyi hassun hauskoja "pullotiskiharjakukkasia".

Memorial Parkissa oli ihan sattumalta jotkut kovin Aasialaispainotteiset markkinat.

Menimme äitienpäiväajelulle lasten kanssa puistossa kiertäneeseen pikkujunaan.

Siellä me menemme...

Ilta meni herkuttelun ohessa lasten (tällä kertaa Eveliinan) läksyjen parissa. Suomessa Eveliina oli päiväkodissa (onneksi oli oppinut itsekseen jo lukemaan suomeksi), koska täällä eskarissa (Kindergartenissa) on jo aika paljon puuhaa ja pitäisi osata vaikka mitä - englanniksi. Tänään mm. tahkottiin pientä kirjaa läpi, jonka Eveliinan pitää lukea viidelle henkilölle. (Aikaa kuluu runsaasti, koska tuo englannin lukeminen on vielä vähän hakusessa).  Sitten piti piirtää viikonlopun tapahtumista kuva ja kirjoittaa niistä muutama lause. Itse yrittää venyttää pinnaa, kun sanoo kirjain kirjaimelta miten mikäkin sana englanniksi kirjoitetaan ja yrittää olla hermostumatta jos kaikki kirjaimet eivät ole saman korkuisia, tai jos vaikka O:n aloittaa alhaalta tai W:n tekee monesta eri viivasta. Täytyy todella muistaa, että tälle 5-vuotiaalle prisessalle ei ole koskaan kukaan opettanut kirjaimien oikeaa tekotapaa. Siksi varsinkin tekstatessa ei saisi hermostua, jos vaikka t, l, h yms. pysyvät yhtä matalina kuin muut kirjaimet. Mistä pieni voisi tietää, että ne kuuluu tulla korkeammalle? Sitten vanhempien piti lukea kirja, josta lapsi joko piirtää kuvan ja kirjoittaa lauseen lempisivultaan tai kirjoittaa viisi samalla (haluamallaan) kirjaimella alkavaa sanaa. Sitten piti etsiä jotain meren aaltoihin liittyvää, joka piilotetaan pussiin ja mukaan laitetaan kolme vinkkiä tavarasta. Näistä tehtävistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Ne ovat samalla kertaa ihanan herttaisia, mutta aikaavieviä ja haastavia kirjoittaa ja lukea kaikki englanniksi, koska suomeksikin se sujuu vasta hatarasti. Näitä tehtäviä voisi jakaa osittain pisin viikkoa, mutta toisaalta arkisin on jo itse koulupäivä, jolloin pitää jaksaa skarpata täysillä. Arki-illat menevät myös paljon Lassin tehtävien parissa. Tehtävät sinänsä ovat Lassille suht helppoja, mutta vaikeinta on ymmärtää tietysti matematiikan sanalliset tehtävät (joita tulee aina läksyksi kaksi paperiarkkia päivässä). Kaikki kohdat pitää käydä yhdessä läpi ja suomentaa ne. No, varmasti koulunkäyntikin helpottuu, kun englanti tulee tutummaksi. Molemmat lapset aloittavat syksyllä "kielikylpyryhmässä" (jossa Lassi jo onkin). Silloin esim. käytetään enemmän selkokieltä, käsiä yms. oppimisen tukena. Opiskeluun kuuluu lisäksi englannin tunteja.