lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kierrokset punapuumetsän ja IKEA:n siimeksissä

Tänään vietimme taas retkeilypäivän. Päätimme lopulta käydä patikoimassa ihka oikeassa punapuumetsässä - muttei aiemmin suunnitelmissa olleessa Muir Woodsissa vaan huomattavasti lähempää löytyneessä (kiitti vinkistä Sami!) Big Basinissa. Tätä ennen Sini oli sopinut lähtevänsä erään FB-Suominaisen seuraksi manikyyriin Sunnyvalen keskustaan. Suuntasimme siis aamiaisen jälkeen kylille, jätimme Sinin kauneussalonkiin ja menimme lasten kanssa haistelemaan Murphy-kadun lauantaimarkkinahumua. Lämpötila alkoi jo kymmenen aikoihin hipoa 25 celsiusastetta, joten ihan kyllä tarkeni.

Kun Sini oli saanut ranskalaisen manikyyrinsä, niin suuntasimme De Anza -katua Cupertinon ja Saratogan läpi kohti etelää ja vuoria. Cupertinossa tosin haukkasimme pikalounaan tutussa KFC:ssä. Tällä kertaa vuorenrinnettä kiemurteleva tie (numero 9) oli huomattavasti nopeakulkuisempi kuin viimekertainen ja pääsimmekin Skyline-tielle ehkä jo vartin kiemurtelun jälkeen. Hiukan kävi sääliksi pyöräilijöitä, joita puuskutti kohti huippua useampi kymmenen. Toisaalta, palumatkalla riittäisi pelkkä jarruttelu.
Hiukan lämpöisempää kuin viime kerralla maaliskuun alussa lauantaitorilla.
Eveliina ja kedon yrtit.

"Onko noi valkosipuleita?" Öö.. tavallaan.
Käytännössä Saratogasta eteenpäin meidän ei tarvinut kääntyä kertaakaan (siis risteyksistä, mutkista kylläkin) että pääsimme Big Basinin portille. Sisääpääsy maksoi 10 taalaa per auto. Parkkipaikkoja oli varsin rajoitetusti ja jouduimmekin ajelemaan melkein kilometrin porttien sisällä kulkevaa tietä, että saimme auton parkkiin lailliselle paikalle. Mutta mihinkäänhän meillä ei ollut kiire. Lähdimme talsimaan kohti varsinaisia patikointireittejä ja napsimme kuvia melkein joka puusta, sillä niin valtavia ne olivat. Metsässä oli selvästi ollut joskus taannoin tulipalo, sillä jotkin ontot rungot olivat sisäpuolelta edelleen hiiltyneitä. Tässä metsässä ei ollut autolla läpi ajettavia puita niin kuin jossain mutta ihan vaikuttava kokemus oli astua puun sisälle koloon, johon olisi hyvin mahtunut makaamaankin miten päin vain.

Big Basinin vetonauloja ovat puut nimeltä "The Father of the Forest" ja "The Mother of the Forest". Ne ovat tämän metsikön jättiläiset ja noin 2000 vuotta vanhat. Halkaisija on 4-5 metrin luokkaa ja äitipuulla on mittaa noin 100 metriä. Aiemmin ilmeisesti enemmänkin mutta myrsky on vienyt palan latvasta.

Tänne täytyy palata vielä paremmalla ajalla (ja vähempien "ei jaksa kävellä"-huutelijoiden kanssa...). Alla muutamia otoksia reissulta.



Tämä puu lienee ottanut permanentin.

Tämä puu oli aikojen saatossa katkennut. Se oli sisältä täysin ontto niin, että ylöspäin katsoessa huipulla näkyi taivas pyöreästä reiästä.


Hobitit.


Lapset isipuun edessä.

Isipuu tietoja.
Kaikkien puiden äiti.

Amerikkalainen postilaatikkoviidakko vuoren rinteellä. Taloja ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä näköalapaikalle vuorenrinteelle ja kävimme pikku kävelyllä. Ilma ja maisemat oli yhtä komeat.

Aloimme paluumatkalla laskeskella, että päivää oli vielä pitkälti jäljellä ja ehtisimme hoitaa huomiseksi suunnitellun IKEA-keikan vielä tänäänkin. Niinpä suuntasimme hotlalle, hoidimme ripeän murua rinnan alle -operaation ja lähdimme kahdella autolla peräkkäin kohti Palo Alton IKEA:a. Varustauduimme viettämään ensimmäisen yömme (ke-to) vuokratalossamme ilman konttitavaroitamme, joten mukaan tarttui mm. lapsille kerrossänky, neljä patjaa, tyynyt, peitot, lakanat, tyynynliinat ja muutamat pyyhteet. Huomasimme, että täältä on turha etsiä saman kokoisia patjoja, peittoja ja pussilakanoita kuin Suomesta. Pienin patjan leveys on nimeltään twin, joka on metrin verran. Samoin yhden hengen peiton leveys on luokkaa 160 cm. Kyllä mahtuu hiukan tukevampikin jenkki köllöttelemään näillä mitoilla.

Sini ajeli täyteen lastatun vuokra-Mazdan hotellille ja me muut huristeltiin edellä mersulla. Menomatkalla muuten tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa auton omaa Bluetooth-handsfreetä, kun se tunnisti puhelimeni tulleen lähietäisyydelle. Soittelin takana ajelevalle Sinille ja kuului kuulemma niin hyvin, ettei olisi huomannut mitään eroa tavalliseen puheluun ellen olisi maininnut.
Ja hän otti vuoteensa ja kävi.

3 kommenttia:

  1. No voi hitsi noita puita kyllä siellä on ihmeellistä ja Eveliina tietty keräsi kauniita kukkia tyttöjen tapaan.t. Riittamamma

    VastaaPoista
  2. Wau mitä kuvia!! Maisemia taas pidellyt ..? T:Suvi

    VastaaPoista
  3. Kyllä oikeasti meinaa aina leukaluu loksahtaa paikoiltaan ja silmät melkein tippua, kun katselee näitä maisemia :D Ja nämä kuvat ("vuorikuvat")on ihan suhteellisen läheltä, n.30 km meidän tulevalta talolta. Sinne siis saa varata matkatoiveen, kun kukakin tulee käymään :)

    VastaaPoista