Kaikki alkaa olla raiteillaan

Jopas on hektinen kolmepäiväinen takana. Töissä oli mielenkiintoinen tapahtuma samoina päivinä jonka aikana tuli luotua uusia tärkeitä kontakteja, mutta aika tavalla joutui sukkuloimaan uuden kodin ja Sunnyvalen keskustan väliä. Tänään kävi AT&T:n kaveri asentelemassa telkkarit ja nettiyhteydet, joten blogittelukin voi taas jatkua kuin ennenkin. Mutta palatkaamme muutama päivä taaksepäin.

Keskiviikkona siis sanouduimme irti hotellista ja minä ajelin talolle mersu täynnä kamaa. Sini ja lapset saapuivat myöhemmin käytyään ensin säästämässä Costcossa. Tyhjennettyäni auton sutaisin lasten kerrossängyn osiin vielä toisen kerroksen maalia päälle. Sitten saapuivat molemmat omistajat käymään. Mies (John) vaihtoi makuuhuoneiden lukittavat kahvat tavallisiin koska sanoimme ettemme moisia tarvi ja avainnippu oli jo muutenkin riittävän painava (joka ovessa on 1-2 lukkoa eikä sama avain tietysti käy kuin yhteen lukkoon). He olivat ihmeissään kun sanoin, että Suomessa meidän kodissa on tasan yhdenlainen avain jolla pääsee joka paikkaan.

Sitten kävimme läpi miten talo toimii. Jos taloa lämmittää tai viilentää, niin kaapillinen pömpeleitä huolehtii viileän/lämpimän ilman kierrättämisestä ympäri kämppää. Ja lämmitys tapahtuu tietysti kaasulla (jotenkin tulee mieleen polttarireissu Pietariin, jossa suihkussa ollessa konkreettisesti näki miten liekit kuumensivat vettä...). Säädin on toki seinässä ja se on oikein kosketusnäytöllinen.

Uima-altaan pumppu- ja lämmitysmekanismi olikin sitten vähintään yhtä mielenkiintoinen. Koska altaassa on pienempi "poreallaspuoli" ja iso allas erotettuina väliseinällä, voi vettä kierrättää (ja samalla suodattaa) vivuista kääntelemällä altaiden välillä erinäisin kombinaatioin. Sen lisäksi altaan pohjalle voi laittaa pyörimään vehkeen nimeltä "booster", joka seilaa sen läpi pumpattavan veden voimasta sattumanvaraista reittiä altaan pohjaa pitkin ja samalla puhdistaa sitä. Toisin sanoen, jos pikkualtaan lämmittää, niin lämmitettyä vettä ei kannata pumpata ison altaan puolelle eikä pitää boosteria päällä lämmityksen aikana. Ja jos vettä imee suhteessa enemmän pikkualtaasta kuin mitä sinne palaa, niin se osa allasta on pian tyhjä. Hiukan kun vipuja käänteli niin kyllähän tuon logiikan aika äkkiä ymmärsi. Muuten, booster pystyy putsaamaan allasta varsin korkeallekin, sillä altaan pohja ei ole kulmikas vaan kuin kulho. Alin kohta on arviolta kolme metriä syvä, joten ponnahduslautaakin uskaltaa hyvin käyttää.

Altaan pumppu- ja lämmityshässäkkä.

Suodattimen ja boosterin ajastimet. Ilmeisesti osittain mallia "tein itse ja säästin".

Illalla kasasimme ensimmäisen huonekalumme - lasten kerrossängyn.

Ensimmäinen yö talossa ja uudessa kerrossängyssä.

Costco-ostoksia; himpun verran on voirasialla kokoa.

Lattialla (tai siis patjalla) nukutun yön jälkeen aloitin päiväni puhelinkokouksella, jonka aikana Sini ja Lassi lähtivät viemään Eveliinaa kindergarteniin. Repussa oli eväiden lisäksi myös vaadittu maanjäristysmuonapakkaus. Sitten saapuikin jo muuttokamat kontissa ja pari latinomiestä niitä purkamaan. Aluksi kaverit nostelivat laatikkoja etupihalle minun itseni ruksitellessa lapusta perille päässeiden laatikkojen numeroita. Koska taivas alkoi synketä ja vettäkin hiukan vihmoa, niin avasin autotallin oven ja kamat roudattiinkin suoraan sinne. Lopulta saldona oli yksi kirjanpidon ohi livahtanut laatikko ja kaksi samalle numerolla merkittyä. Mutta kaikki kamat siis näyttävät saapuneen.

Eveliinan ensimmäinen kouluaamu.

Muuttomiehet työssä

Sini ja Lassi jäivät West Valleyn koululle pariksi tunniksi katsomaan miten Eveliina sopeutuu joukkoon mutta heidän palattuaan minä puolestani hurautin konttorille. Myönnän, että Sini pääsi sanelemaan kaapin paikan (mutta minä sentään sohvan).

Kindergarten loppui kahdelta, eikä muuttomiehiä oikein viitsinyt jättää keskenään, joten hurautin ennen sitä koululle hakemaan Eveliinaa. Oli kuulemma ollut kivaa, vaikka sanaakaan ei ollut ymmärtänyt. Meidän vanhempien piti odotella oven takana kunnes ovi armollisesti aukeaa ja lapset päästetään lähtemään jos vastassa on noutaja. Kävi ilmi, että Eveliinan opettaja asuu ihan tuossa muutaman sadan metrin päässä. Oikein kivan oloinen täti tämä "misis Retki" (Redky). Viereisen luokan opettaja mainitsi tietävänsä koulusta pari suomalaista perhettä ja lupasi kaivella heidän nimensä jostain. Ihmettelimme Eveliinan kanssa miksi tämä opettaja kantoi sylissään isoa nippua jonkun lehtipuun oksia ja naureskelin, että tekeekö hän kenties vihtaa saunomista varten (kuittailuni ei tainnut mennä oikein jakeluun) mutta hän tuli näyttämään koolia (sori, tuo on eteläpohjalainen sana enkä taida tiedä sille muuta sanaa - olisiko pesusoikko?) joka oli täynnä toukkia, joille hän oli viemässä lisää syötävää. Näistä katepillareista ei kuulemma tulisi perhosia vaan jotain mitkä lentävät öisin (en tunnistanut sanaa). Kävimme samalla reissulla koulutoimistossa, josta sain Lassille koulubussilapun. Koska molemmat pääsevät joka päivä melkein samaan aikaan, niin Lassin on käytännössä parasta tulla iltapäivällä koulubussilla Nimizistä West Valleyhin, jossa Sini ja Eveliina ovat vastassa. Bussittelu alkaa maanantaina.

Heitin Eveliinan kämpille ja riensin taas toimistolle, jossa kekkerit jatkuivat ja jätin muut raivaamaan kotia kuntoon. Illemmalla päästiinkin tekemään Eveliinan ensimmäisiä läksyjä, kun mietittiin k-kirjaimella alkavia englanninkielisiä sanoja. Tyttö pääsi myös allekirjoittamaan monta paperia, joissa lupaa mm. käyttäytyä kunnolla välitunneilla. Täällä sitten törmää järjestyssääntöihin vähän joka käänteessä...

Mutta kyllä oli mukava köllähtää illalla omalle sängylle kunnon peiton alle. Hiukan koitimme illalla lämmittää kämppää mutta aika viileää täällä kyllä yöllä tulee vaikka päivät ovatkin ulkona lämpimiä.

Pakkohan sitä allastakin oli päästä kokeilemaan vielä iltamyöhällä. Vain minä ja Eveliina uskallettiin. kun oli hiukan vilpakkaa.

Ja sitten päästäänkin tähän päivään ja Lassin ensimmäiseen kouluaamuun. Ajelimme hyvissä ajoin kahdella autolla Nimizin koululle ja ehdimme hiukan kierrellä paikkoja ennen kuin toimiston täti vei meidät oikean parakin eteen. Muu luokka oli juuri päässyt jonossa sisälle ja Mrs Dix otti meidän vastaan ovella. Lassilla oli paikka takarivissä (luokkahuone oli pikemminkin leveä kuin pitkä, joten ei kaukana opettajasta kuitenkaan). Kun hän sanoi luokalle, että paikalle saapui uusi oppilas, niin puolet luokasta kiljaisi "jee!" Jätimme pojan melkein aika pian kököttämään sinne muiden joukkoon. Piirtoheittimellä oli jo matematiikan mallitehtävä "9 cents = 9/100 = 0.09 dollars".

Lassin eka koulupäivä kolmasluokkalaisena.

Sini heitti Eveliinan West Valleyhin kymmeneksi. Tänään tiesimme olevan vuorossa altaan kunnostusta (omistaja halusi asentaa pikkualtaan pohjassa olevan imuritilän paikalle turvallisemman - sellaisen johon lapset eivät vahingossakaan juutu kiinni jos menevät istumaan päälle) sekä netin ja TV:n asennusta. AT&T:n asentaja soitteli puoli kahden aikoihin, joka oli tietysti juuri sama hetki kun molempia lapsia pitäisi olla hakemassa koulusta. Sini kuitenkin soitti talon omistajan tulleen fiksaamaan allasta joten pyysin häntä puhelimessa katsomaan hiukan asentajan perään sillä aikaa kun olimme poissa.

Minä siis ajelin töistä päin Lassia hakemaan (Nimiz on ihan työmatkan varrella) ja Sini hoiti Eveliinan. Istahdin odottamaan luokan eteen ja hiukan tietysti jännitti miten Lassilla oli mennyt. Oppilaita alkoi tulla yksi kerrallaan ulos. Yksi poika tuli suoraan luokseni ja sanoi "Lassi on viihtynyt tosi hyvin ja me kaikki pidämme hänestä paljon." Kyllä meinasi isille tulla tippa linssiin ennen kuin sain sanaa suustani. Vielä kun poika itse tuli hymyillen luokasta, niin tiesin että kaikki järjestyy. Selvitimme vielä opettajalta mistä ja miten maanantainen bussikyyti lähtisi. Kotimatkalla Lassi selitti koulupäivän ohjelman ja että oli saanut uusia kavereita. Pojat olivat ottaneet Lassin mukaan porukkaan ja he olivat kuulemma jutelleet kaikenlaista. Kun ihmettelin asiaa, niin kuulemma Lassi vain oli vain jotenkin ymmärtänyt mitä he olivat sanoneet - vaikkei tietysti kaikkia englannin sanoja sinänsä.

Sini lähti lasten kanssa kuudeksi West Valleyn koululle elokuvailtaan ja itse suuntasin Palo Altoon, jossa yksi työkaveri järjesti varpajaiset suomalaisella porukalla. Kotiin tulin kuitenkin ihan säädylliseen aikaan (ja autolla...) vaikka muut ovatkin nyt jo nukkumassa. Pysähdyin matkalla vilkaisemaan minkälaisia pirssejä myyvät McLaren ja Fisker autokaupoissaan... Ihan räyheitä ovat. F1-autokin oli McLarenin liikkeessä esillä.

Nämäkin kaunokaiset ovat Suomesta.

McLarenin mallistoa.

Alla vielä muutama otos kalustetusta asunnostamme.