Arjen aloitus ja visaisia yhtälöitä

Aamulla Kz lähti uransa ensimmäiseen viralliseen työpäivään tällä komennuksella. Se tarkoitti sitä, että me jäätiin keskenämme (ilman autoa) hotellille päiväksi. Minä olen nykyään kotiopettajatar, joten ohjelma oli jo laadittu lähes koko päivälle. Aamupalan jälkeen reippaana 7.30. Lassi alkoi laskea matematiikkaa, seuraavaksi siirryttiin äidinkieleen ja energiaoppien jälkeen viimeisenä vielä uskontoa. Eveliina teki ohessa englanninkielistä tehtäväkirjaa. Saatiin virallinen osuus valmiiksi hyvin nopeasti ja siirryimme "liikuntatuntiin". Lapset pääsivät siis taas potkulautailemaan. Molemmat ovat tulleet pienessä ajassa jo tosi taitaviksi.

Hotellin takaparkkipaikka on kovassa käytössä.

   

Tänään oli täälläoloajan ehdottomasti kuumin päivä (toisin kuin Suomessa FB:n mukaan, liikenne sekaisin lumen vuoksi).  Mentiin heti hyvissä ajoin altaalle ja otettiin evääksi mm. erilaisia melooneja, tuoretta ananasta ja viinirypäleitä. Lapset saivat pian kavereikseen polskimaan kolme korealaista tyttöä ja pojan. Olimme vuoranneet itsemme täyteen aurinkorasvaa, mutta ei tainnut 30 suojakerroin olla riittävä. Vaikka sitä lisäiltiin usein ja yritettiin olla välillä varjossa, kaikki kolme muistuttaa todella paljon keitettyä rapua tällä hetkellä. Käytiin äsken ostamassa 50 suojakerrointa ja molemmille hatut, jotka varjostavat edes vähän naamaa ja korvanlehtiä. On muuten n.17 vuotta aina opiskelujen ohella töissä olleelle (ja muutenkin kovin...no, puuhakkaalle ja energiselle) ihmiselle hassu tunne, kun itse on altaalla, kuulee kun muut leikkaavat nurmikkoa, kun tulet sisälle, niin siivoja on siivonnut kodin tip top kuntoon.

Meidän lasten omat pool partyt, kunnes allas täyttyi uusista kavereista.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... Meidän lapset tunnistaa hyvin hiusten väristä ;)

Kun Kz pääsi töistä, alkoi taas asuntojenetsintätalkoot. Lassin matematiikan laskut jäivät kyllä toiseksi tässä yhtälössä: miksi täällä on pakko olla niin, että saat joko upean asunnon "ei niin arvostetulta" koulualueelta tai sitten keskikämäsen kämpän (tai jotain huonoja puolia ainakin) hyvin arvostetulta koulualueelta. Tai sitten ongelma on meidän budjetti...Esim. 5000-8000 dollaria kuussa olevia asuntoja/taloja voisi ruveta löytymäänkin. No tänään kävi jo mielessä, että onko se koulun priimataso nyt oikeasti niin tärkeä, vai onko se vain mielipidejuttu. Jotkut haluavat lapsilleen viisivuotiaasta alkaen todella akateemista ja huipputason koulutusta, toiset osaavat ottaa rennommin. En ole varma, kumpaan kuulumme...En osaa millään päättää, että tinkiikö asunnosta vai kouluista. Molempia ei oikein voi saada priimatasoisena. Ainakaan me ei olla löydetty. Ja "apartemento" vai omakotitalo? Ensimmäisissä on oikeastaan aina lämmitetyt altaat, punttisalit ja kaiken maailman muut viihdykkeet, omakotitaloissa enemmän omaa rauhaa hyvässä ja pahassa. Niissä ei tietenkään tule niin helposti tutustuttua yhteisöön. Toisaalta ärsyynnyn pelkästä ajatuksesta, että ollaan jossain yhteisaltailla ja leikkikentillä lasten kanssa ja kun yhdellä tulee pissahätä, niin kerätään kaikki kamat ja lähdetään koko sakki sisälle vessaan. Olisi aika paljon helpompaa, kun saisi vaan tulla ja mennä sisään ja ulos. Eikä tarvisi roudailla kauppakasseja pitkiä matkoja. Alle $ 4000 omakotitaloissa vaan harvoin on omaa allasta, paitsi siinä yhdessä lempparissa, joka on puolestaan isojen ramppien/moottoriteiden vieressä. Käytiin taas tänään siellä ja hyvältä edelleen vaikutti. Vaikka tämä asuntoasia tuntuu tällä hetkellä vaikealta yhtälöltä, pitää miettiä, että kaksi vuotta (oletettu vuokra-aika) tässä elämässä on kuitenkin niin lyhyt, että ei kannata nyt ihan hirveää stressiä siitä vetää. Kaikkeen tottuu ja varmasti ratkaisu tuntuu oikealta, kunhan saadaan meille uusi koti.
  

Asuntoa mä metsästän, tahdon saada suuren...tai edes oikeastaan keskikokoisen.

Pikku ravut illalla uudet hatut päässä.