Lenkkeilyä ja laiskottelua

Tämä viikko on ollut hyvin liikunta- ja ystäväpainotteinen. Maanantai alkoi Eveliinan luokassa avustelemalla ja siitä suoraan salille vähän humppailemaan ja pumppailemaan. Vietimme ihanaa laatuaikaa ystävän kanssa altaalla ja nautimme auringosta. Ajallisesti emme olleet kauaa, mutta niin vaan nenä ja otsa punoitti illalla. Tiistaina nähtiin taas kavereiden kanssa eri altaalla ja tällä kertaa laitoin 50 suojakertoimista aurinkorasvaa koko naaman täydeltä.

Maanantai-maisemia.

Me peukutamme tälle fiilikselle.

Keskiviikkona meillä oli kaverin kanssa shoppailupäivä (eli uusiin kauppatuttavuuksiin tutustumista), vaikka periaate on, että tämä on "ei osteta mitään"-viikko. Pari ihan tärkeää asiaa tarttui matkaan. Löysin muuten Daimeja, Tobleroneja ja After Eightejä yhdestä kaupasta. Perjantaina koittaa viikon kohokohta (ja tietysti se ostamattomuus koski vain alkuviikkoa) ja lähdemme Gilroyn Outleteja kiertämään kaverin kanssa. (Täältä ajaa sinne n. 45 min. Siellä on 145 kauppaa, jotka huutavat meidän nimeä kilpaa!!!) Voi olla, että tulen tyhjin käsin pois, koska vaikka ne merkkituotteet olisivat kuinka Outleteissa, niin toki niille hintaa jää. Mutta jos löytyy Alen Aleja, niin saatanpa sortuakin (lue hullaantua).

Jotkut puut kukkivat, toiset ovat ruskan vuoksi kellertäviä tai punaisia. Suurin osa taitaa olla vihreitä.

Tämä aamu alkoi reippaasti erään ystävän kannustamana juoksulenkillä! Olen niin täpinässä! Menimme toki suht hidasta vauhtia, mutta minä jaksoin juosta ja jopa puhua pälpätin taukoamatta. Niin hyvä fiilis! Olemme muuten Kz:n kanssa edelleen tehneet ne 100 vatsalihasta joka päivä. Ja edelleen jatketaan. Itseasiassa tiistai-iltana olin niin täpinöissäni, kun kuulin, että saatetaan saada Suomesta vieraita, etten oikein malttanut nukkua. Nousin lopulta joskus ennen puoltayötä sängystä -jumppaamaan olkkariin. Ajattelin, että aamulla olen ihan kuitti (4h unien jälkeen), mutta kun Kz:lla soi 5.45. aamulla kello aamupalaveria varten, niin tokihan minäkin sitten nousin jo ennen omaa herätyskelloani, olihan uusi ihana aamu koittanut. No, tämä selittynee sillä, että yleensä menen todella aikaisin nukkumaan ja nukun pitkiä yöunia.

Lapset pötkivät koulussa ihan normaaliin tapaan. Oikeastaan oli aika herttaista, kun Eveliina selitti eilen, että kun opettaja oli kysynyt, että kuka teidän perheessä lukee teille, niin hän oli vastannut :" My mom read me. And my brother read mom, I listen". Toki paljon virheitä, mutta jotenkin niin söpöä, kun he uskaltavat yrittää jo puhua ja selittää asioita englanniksi. Tosiaan lasten täytyy vuorotellen lukea joka päivä aina minulle kirja ja sitten minä luen vuorostani kirjan, pari heille. Eveliinan pitää palauttaa aina perjantaisin lista luetuista kirjoista kouluun. Siinä menee aina oma aikansa, kun hän kirjoittelee kirjojen nimiä listaan. Pian ne osaa kieltä paremmin kuin minä. Itseasiassa molemmilta lapsilta tulee aina joskus minulle pieniä ääntämisvihjeitä. Hyvä niin. Ja joka ikinen kerta kun olen Eveliinan luokassa "hommissa", niin opin jotain uutta tästä kielestä!!!

Pienenä jatkotarinana vielä mainittakoon, että meillä on "lemmikkinä" (ehkä asia pitäisi olla monikossa) pieni lisko. Tai liskoja. Niitä on ollut koko tämä aika ihan tulvillaan etupihalla ja teiden pensaissa, mutta nyt olen huomannut niitä takapihalla. Voi olla, että kyseessä on eri kaveri joka kerta, mutta usein kun olen takapihalla, pieni lisko ottaa minun kanssa aurinkoa takaportailla. Se ei säiky yhtään, vaikka olen ihan vieressä tai sitten se on niin kauhusta kankea, ettei se uskalla liikkua. Oikeastaan näen sen (jonkun niistä) joka päivä. Yhtenä päivänä se oli jopa mennyt lasten huoneeseen. Lassi oli innoissaan kun hänen rakentamansa lego-Golden Gate ympäristöineen sai ihan oikean asukkaan. No, toki palautettiin lisko takaisin pihalle.

Lucky-lisko takapihan portailla.

Sisäseikkailuja

Taas yhtenä päivänä takapihalla.

Tässä Eveliinan käsi, jotta hoksaa kuinka älyttömän pieni se on.