Postia Piilaaksosta: Kekkereitä piisaa

Kirjoittelenpa minäkin nyt vaihteeksi, kun viikonloppuna on tullut tehtyä muutakin kuin töitä. Pari viimeistä viikkoa on kyllä olleet aika kovasti työpainotteista, kun kolmena päivänä viikosta on ensimmäiset palaverit alkaneet kuuden aikoihin, niiden jälkeen pyörällä töihin ja kotiin olen ehtinyt suunnilleen iltaseitsemän aikoihin. Jossain välissä täytyy ehkä sitten hiukan koittaa himmaillakin.

Vielä ennen viikonlopun aktiviteetteja kerrottakoon, että sain jostain kipinän paikata hiukan yleissivistystäni paikallisen historian suhteen ja pienellä googlauksella alkoikin palaset loksahdella kohdilleen. Tiesin entuudestaan, että Kalifornia on ennen kuulunut Meksikolle mutta sitä en tiennyt, että samana vuonna 1848 kun Yhdysvallat nappasi sen haltuunsa löysi muuan herra Marshall sattumalta Colomasta (täältä muutama sata kilometriä länteen) muutamia kultakimpaleita, joka laukaisikin sitten maailmaa mullistaneen kultakuumeen. Tätä ennen San Francisco (aiemmin nimeltään Yerba Buena) oli ollut muutaman sadan hengen tuppukylä mutta parissa vuodessa väkeä oli tullut kymmeniä tuhansia lisää. Golden Gate -sillan nimikin paljastui olevan perua rannoista, joihin se kiinnittyy: mereltä katsottuna reitti kaupunkiin näyttää kulkevan vuorten reunustaman portin kautta, ja sitä kautta suuri osa kullan kiilto silmissä saapuneista matkaajista saapui. Tämä selittää myös miksi niin suuri osa täkäläisestä väestä on kiinalaistaustaisia. Lainasinkin kirjastosta H.W. Brandsin kirjoittaman The Age of Gold -opuksen, joka kuvaa upeasti tuota aikakautta ja kullankaivajien ponnisteluita. Suosittelen lämpimästi.

Lauantaina siis meille saapui pari tuttavaperhettä sadonkorjuujuhliin, joita naisväki olikin innolla järjestellyt jo muutaman päivän. Niitä odotellessa päätimme käydä lounasaikaan reippailemassa jalka- ja scooter-patikalla Subwayssa. Päivä oli "viileän" viikon jälkeen vaihteeksi ihan helteinen (yli 30C), joten sääliksi kävi lukea Facebookista miten Suomessa oli ollut sateinen ja kolea päivä.

(Sinin lisäämät kuvat ja kuvatekstit) Eveliina odottelemassa vieraita saapuvaksi.

Kolmen aikoihin alkoikin talo sitten täyttyä ja pääsimme kippistelemään sekä nauttimaan paahtoleivistä valkosipulivoilla ja ravun palasilla, karjalanpiirakoilla ja munavoilla, kotitekoisella pizzalla, lohirullilla, jne. Vetäistiinpä pari reipasta juomalauluakin Rauman ja Suomen kielillä. Illalla laitettiin luonnollisesti allas lämpimäksi ja nautittiin tähdistä, kynttilän valosta ja hyvästä seurasta.

Pakko oli käydä välillä viilentymässä altaalla, edes vähän.

Mun mussukat <3 Ja kaikki (vahingossa) Suomi-väreissä.

Eveliina halusi olla tarjoilija. Sen ilon sallin vain varoiksi yksi skumppalasi kerrallaan pikkutarjottimella.

Iltasella tähtiä ihastelemassa ja maailmaa parantamassa.

Tänään olikin suurimmaksi osaksi ihan vain lötköttelypäivä. Aamun aloitimme yhteisellä piha-aamiaisella syöden eiliseltä jääneitä herkkuja. Lämpöä oli samaan tapaa kuin eilenkin, joten oli jopa miellyttävämpää pysytellä päiväsaikaan sisätiloissa. Olimme saaneet kutsun neljäksi paikallisten tuttujen luo "pizza factoryyn", jossa värkkäsimme kullekin oman pienen pizzan ja laitoimme ne (valtavaan) uuniin paistumaan. Idea oli hiukan sama kuin tortillakesteillä mutta eipä ole ennen tullut mieleen personoida pizzoja noin. Mukava ilta oli ja huomenna pääsevät lapsetkin taas koulun penkille - perjantai kun oli heille lomapäivä.