Juhannuksen viettoa

Tämä viikon arkipäivät sujuivat ilman sen kummempia häppeninkejä, mitä nyt Sini ja lapset tapailivat kavereitaan ja sen sellaista. Itse koitin vältellä aurinkoa, sillä isäinpäivän ansaitut uimapatjalla lekottelut ilman aurinkorasvaa kostautuivat todenteolla... Nyt viikon jälkeen reisieni voi sanoa olevan jo ennemminkin ruskehtavat kuin tulipunaiset. Ehkä tuli opittua jotain?

Sinin kuvakommentit: Oli pakko oikein laittaa kuva, kun löysin edullisesti ihania kukkia (jotka oli jo Suomessa minun yksiä lempikukkiani). Täällä ne oli ihan puoli-ilmaisia: 12 oksaa maksoi alle 5e!!! Niistä sai jakaa jo useampaan maljakkoonkin!

Haikara istui aidallemme tuomaan iloisia lähipiiirin vauvauutisia!

Juhannuskuvia ja -toivotuksia alkoi ilmestyä Facebookkiin perjantaiaamusta lähtien. Hiukan haikeana pyöräilin itse kuitenkin töihin, sillä juhannus on kuitenkin ollut puolet elämästäni yksi vuoden ehdottomia kohokohtia. Onneksi sentään täkäläinen sää olisi suomalaisittain "upea juhannusilma", vaikka meille se olikin "hiukan viileämpi päivä" - vain hiukan yli 20 celsiusta.

Perjantai-illalla saimme ensimmäiset eteläpohjalaiset vieraamme kahdeksan aikoihin, joten tietenkin laitoimme grillin tulille ja altaan lämpenemään. Kyllä olikin mukava turista vanhan skeittikaverin kanssa monen vuoden jälkeen! Viikonlopun aikatauluja ja sääolisuhteita pohtiessamme päädyimme lopputulemaan, että pojat koluaisivat lauantaina San Franciscon, jolloin meillä olisi joka tapauksessa juhannuskekkerit Suomi-perheiden kesken Cupertinossa. Sunnuntaina suuntaisimme koko porukalla Santa Cruziin, sillä nyt olisi aika menettää surffauspoikuus! Kaverini oli jo jonkinmoinen alan harrastaja ja halusi ehdottomasti päästä liukumaan Isoon Tyyneen.

Saimme tuliaisena mielenkiintoisen uuden tuttavuuden, nimittäin skimboard-nimisen vanerista tehdyn laudan, jolla on tarkoitus liukua rantavedessä. Alan taitajat tosin näyttävät pystyvän jopa hiukan surffaamaan niillä ranta-aallokossa (katso esim. tämä video). Ja täytyihän sitä lautaa päästä hiukan testaamaan heti omassa uima-altaassa (lapset, älkää yrittäkö tätä kotona). Seurauksena luonnollisesti vekki leuassa ja turvonnut nilkka mutta kyllä kannatti - öö, kai?

Kz:n skimboard-kokeilu osa 1, nimeltään mahaliuku.

Juhannusjuhlien logistiikka ratkesi lopulta näppärästi: meidän perhe ajeli Mersulla kekkereihin jossa minä ja Sini saimme molemmat nautiskella hieman temppujuomia, sillä San Francisco -rastinsa läpäistyään vieraamme saapuivat myös juhannusjuhlille, saivat murua rinnan alle, ja toimivat molempien autojen kuskeina!

Hyvää jussia. Tässä kippistellään ihan muilla, mutta kiitos emännälle ihanista mansikkamargaritoista, njamiiii.

Kun olimme vielä poikien kanssa parantaneet maailmaa yli puolen yön, pääsimme nukkumaan. Eveliina kuitenkin oli nähnyt yöllä pahaa unta ja pitänyt Siniäkin hereillä (kuten kuulemma myös meikäläisen kuorsaus, jota en tunnusta (Sinin lisäys: ehkä toinen kerta viiteentoista vuoteen, mutta JUURI tänä yönä...)). Niinpä Lassi taisi olla porukan virkein kun vääntäydyimme sunnuntaiaamuna ylös. Hoidimme kuitenkin tehokkaasti aamupalat ym. samalla kun asiantuntijamme selvitteli potentiaalisimpia välinevuokraamoita Santa Cruzista. Ensimmäinen vuokraamo osoittautui olevaksi vanha tutun biitsimme vierellä mutta valitettavasti lähirannan aallot eivät olleet otolliset ja kauempana näkyvällä mestalla oli amatööreille hiukan turhan paljon väkeä. Niinpä karautimme toisen mahdollisen vuokrapaikkaan nimeltä Santa Cruz Surf Shop (753 41st Avenue). Se osoittautuikin hyväksi paikaksi, josta oli kävelymatka 38st Avenuen päässä oleville rannalle laskeutuville portaille. Märkäpuvun ja laudan päivävuokra oli kohtuullinen $30, joten ihan konkurssiin tämä harrastus ei johda (vaikka tosiharrastajalla on tietenkin omat välineet). Me miehet siis ahdoimme itsemme kuin Batmanin haarniskoihin, nappasimme laudat kainaloihin ja marssimme rannalle. Sini ja lapset ottivat vielä mukaan skimboardimme jota testasimme sen verran, että totesimme tarvittavan vielä muutaman harjoituskerran ennen kuin kukaan meistä voi osallistua maailmanmestaruuskisoihin.

Meri on täynnä surffaajia.

Viimehetken vinkit ennen tositoimia.

Lautamiehet.

Eveliinan skimboard-harjoitukset.

Pienen perehdytyksen jälkeen meloimme ulapalle ja aloimme kytätä sopivia aaltoja. Ja niitä todella saikin kytätä, sillä ehkä vartin välein tuli muutama sellainen mukavan kokoinen, jonka mukaan voisi kuvitella pääsevänsä. Hätäisenä koitin yleensä päästä sen ensimmäisen vauhtiin, jonka jälkeen huomasin niiden seuraavien olevan vieläkin isompia mutta olevani itse jo liian lähellä rantaa pääseväni niiden kyytiin ja lopulta päädyin haukkaamaan merivettä ja nykimään lautaani lähemmäksi nilkassa kiinni olevasta turvanarusta. Pari vanhempaa herrasmiestä näytti pääsevän järjestään jokaisen haluamansa aallon kyytiin mutta itse en vaan saanut lautaa riittävään vauhtiin. Yksi surffaaja onnistui siinä jopa koiran kanssa. Puolitoista tuntia kauhomista riittivät amatöörille ensimmäiseksi kerraksi mutta kyllä tätä voisi vielä toistekin kokeilla. Hiukan lohdutti kuulla, ettei meistä kokeneinkaan onnistunut kuin kerran saamaan itsensä aallon mukana loppuun asti. Surffareiden seassa kuulemma kellui myös yksi hylje selällään ja rapsutteli mahaansa, mutta itse en onnistunut sitä näkemään. Muistui vain mieleen erään täkäläisen maininta, että hait viihtyvät parhaiten sellaisten rantojen läheisyydessä joissa on hylkeitä... Kuulemma laihat surffarit maistuvat niille kuitenkin huonommin kuin mehukkaat hylkeet.

Surffaajia odottelemassa ja tositoimissa.

Vähän fiilistelyä ja ensikosketus lautaan.

Pelikaaneja tai jotain sen näköisiä lintuja.

Vieraamme suuntasivat hyvissä ajoin lentokentälle ennen kahdeksalta lähtevää lentoaan, ja me vietimme loppupäivän rauhallisesti kotona. Lapset viihtyivät taas naapurin kavereiden kanssa pari tuntia.

 USA:n baseballin tulevaisuuden lupaukset.