Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Emme ole nyt hetkeen kirjoitelleet, koska ei tässä ole oikein ihmeitä tapahtunut. Laitan tähän nyt vähän yleisiä asioita ja kuulumisia. Kaiken maailman asioita täällä ihmettelen. Täällä esimerkiksi on aivan älyttömän paljon sisiliskoja. Jonain päivänä ennen kymmentä olen saattanut nähdä jo kymmenen sisiliskoa Eveliinan koulumatkalla. (Samaisilla koulumatkoilla hymyilen aina, kun näen täkäläisittäin heitetyn sanomalehtirullan ihmisten pihoissa.) Koulusta tuli mieleen, että Lassilta irtosi tänään koulussa hammas (ja ilmoitti vaativansa siitä hyvästä "kaksi dollaria plus verot"). Tällä viikolla oli muuten Lassin koulussa opettajienkunnioitusviikko, mutta hieman erilaisesti toteutettuna kuin Eveliinalla. Sinne vietiin vain yhtenä päivänä per luokka joko herkkuja tai kukkia yms. Ne vietiin toimistolle ja ne jaetaan sitten koko henkilökunnan kesken. Tänään vietiin kiitoskortti omalle opettajalle.

Eveliina sai uuden leppäkerttupyöräilykypärän ja suojat.  Hän hoiti koko illan leppäkerttua, pissatti, vaihtoi vaipan, pesi hampaat, nukutti nukensänkyyn silitellen ja otti lopulta viereensä nukkumaan (leppäkertun tahdosta :) ). Tässä Eveliina on luokkansa oven edessä ennen koulun alkua.

Joka ikinen aamu noin klo 9-10 maissa on tämä sama ruuhka. Autot vain seisovat tai matelevat. Toiseen suuntaan sentään liikenne vetää. Onneksi ei tarvitse itse moisissa ruuhkissa madella, ainakaan päivittäin.

Yksi jatkuvista ihmettelyni aiheista on kierrätys. Se kyllä omalla laillaan ihastuttaa minua, mutta samalla tekee elämästä asteen verran hankalaa. Olen kyllä valmis näkemään sen vaivan maapallon eteen :) Täällä ruoantähteet laitetaan jätemyllyyn, joka on keittiön lavuaarissa. Itseasiassa kun siihen on tottunut ja sitä uskaltanut jo jopa käyttää, niin siitä alkaa tulla riippuvaiseksi. Saatan siis jäädä kaipaamaan sitä Suomessa. Sitten varsinaiset puutarhajätteet (esim leikattu nurmikko) kerätään yhteen isoon roska-astiaan. Kysymys kuuluu, että saakohan sinne laittaa myös banaaninkuoret yms. isommat biojätteet, joita en ole uskaltanut jätemyllyyn laittaa? Otan selvää. Sitten yhteen astiaan tulee paperit ja pahvit, vähän kuten Suomessa, mutta ne siis saa laittaa samaan. Sitten tulee "suosikkini": astia, johon laitetaan kaikki lasi, metalli (eli siis kaikki pullot, tölkit), kierrätyskelpoinen muovi yms. Täällä kun melkein kaikki (monet marjat, hedelmät, salaatit, porkkanat...) myydään muovirasioissa, niin tälle roskikselle on kyllä tarvetta. Samoin vaikka täkäläistä hanavettä voi juoda, silti jotenkin täällä on tapana juoda pullovettä. Itselläkin kuluu sitä todella paljon. Mutta pullot siis saa laittaa tähän kierrätykseen. (Ja vesi on todella halpaa!). Samoin jäätävän kokoiset (n. 4 l) muoviset maitopönikät sopivat kierrätettäviksi, joskin meillä on usein pienempiä ja pahvisia. No, kuitenkin hassua (ja siis varmasti hyödyllistäkin) kun joka ruokailun jälkeen joka ikinen jugurttipurkki, suojamuovi yms. pitää tarkistaa erilaisten merkkien varalta, että ovatko kierrätyskelpoisia vai päätyvätkö siihen yhteen vaihtoehtoon eli ihan tavalliseen roskikseen, johon siis lopulta päätyy hyvin harva asia. 

Maitopönikästä tuli mieleen luomu-ruoka. Tuntuu, että Suomessa se on paljon harvinaisempaa ja kalliimpaa kuin täällä. (En kyllä yhtään tiedä onko luomu-kriteerit samat). Täällä ihan taviskaupassakin tulee ostettua vähän vahingossakin luomua. Täällä on lisäksi ihan lähes pelkästään luomu-kauppojakin. Viimeksi kun tulin kaupasta ja purin kasseja, niin huomasin, että lähes kaikki marjat, vihannekset ja hedelmät olivat luomuja vaikka en niitä mitenkään erityisesti etsinyt. Samoin esim. luomu-maito on täällä hyvin yleistä. 

Tässä tämänpäiväisiä kuvia takapihamme puista: luvassa on kai omenoita, nektariineja ja persikoita. Taas muuten yksi hassu kommentti: Naapurin isäntä virkkoi, että heillä on vain omenapuu takapihallaan. "Olisi se niin eri olla vaikka appelsiinipuu tai sitruunapuu, joita voi oikeasti syödä!" Ööööö...onkohan nuo lajikkeet jotain erilaisia kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Kyllä itse ainakin syön mieluummin omenaa kuin sitruunaa :)

Tässä yksi ihmetyksen aihe! Täkäläinen imuri!!!  Kyllähän sillä on aivan mielettömät tehot kun se mylvii kokolattiamattoja pitkin, mutta jotenkin vaan niin epäkäytännöllinen liikuttaa (edestakaisin imuroidessa) tämän mallista imuria. Ja tuo johto!!! Kun olen tottunut imuroimaan keskuspölynimurilla, niin tuntuu, että johto on koko ajan imurin alla tai sitten se on toisaalta niin lyhyt, että sen paikkaa täytyy vaihtaa koko ajan. Kun ensimmäistä kertaa imuroin, niin johto irtosi seinästä ehkä viisi kertaa. Nyt ei enää ollenkaan. Ja varmaan ei tällaisella kuulu vedellä edestakaisin vaan ehkä isompia ja suorempia linjoja. Ehkä opin ja totun vielä.

Tässä maisema meidän sängyltä otettuna. Katsoin vain pari päivää sitten ulos sängyllä istuessani ja päätin ottaa kuvan. Tuo aita nyt on toki ärsyttävä (joskin sitäkin tarpeellisempi), mutta muuten kyllä nautin makkarimaisemista :)

Biitsiä ja japaniteemaa

Vietimme sunnuntaiaamupäivän opiskellen englannin sanastoa pelikorteista, jotka naapurimme olivat antaneet lainaan. Varsinkin Lassi alkaa jo päästä hyvin jyvälle useimmista helpommista sanoista.

Grillasimme nopean lounaan ja sen jälkeen suuntasimme kohti Santa Cruzia ja sen hiekkarantaa. Matka rannalle kestää aika tarkalleen tunnin ja sisältää alkumatkasta suhteellisen nopeaa monikaistaista tietä mutta yli puolet matkasta on kurvailua vuoren rinteellä. Tietä on kuitenkin kaksi kaistaa kumpaakin suuntaan ja vauhtiakin saa pitää 55mph jos uskaltaa.

Perillä tiputin Sinin ja lapset rannalla olevan tivolin portaille ja lähdin metsästämään parkkipaikkaa, joka onkin aika tavalla kortilla - ja maksulliset parkkipaikat tuovat varmaan puolet kaupungin tuloista... Onneksi joku lähti juuri ruudustaan kun satuin kohdalle ja näytti jättäneen vieläpä 52 minuuttia parkkiaikaa meidän käyttöömme.

Tässä on linkki jos joku haluaa käydä vilkaisemassa miltä Santa Cruzin rannalle vievä katu näyttää. Laitan sen siksi tähän, että jotenkin sitä ajellessa tulee sellainen rento latinofiilis - siis surffilauta kainaloon ja ei murehdita huomista nyt. Vaikka eihän se tunnelma ihan Google Mapsista välity. Huvipuisto on suoraan tämän kadun päässä ja ranta sen takana.

Huvipuistossa törsäsimme ihan yhteen laitteeseenkin, vaijereilla puiston yli kulkevaan Sky Glide -ajeluun. Lippuihin kului $3 per nenä. Ajelun jälkeen suuntasimme biitsille.

Näkymä tivolikadulta.

Ja muutama näkymä tivolikadun yltä. Tässä Sini ja Eveliina edessä matkaavassa korissa.

Minä ja Lassi tulemme perässä.

Rohkenin itsekin pulahtaa ensimmäisen kerran uimaan Isoon Tyyneen koska allot olivat niin houkuttelevat. Nyt kun olisi ollut edes jonkinlainen laudanpalanen mukana, niin olisi saanut liu'uttua ainakin parikymmentä metriä nättien aaltojen harjalla ihan rantaan asti. Hyvä oli yritys toki ilmankin, kuten kuvasta näkyy. Aika kylmäähän se vesi oli mutta yllättävän hyvin sitä tarkenee, kun vaan painaa menemään.

Poseerauksia rannalta.

Kokovartalouimapuvut taas lapsilla niskassa.

Surffausta ilman lautaa.

Olimme saaneet viideksi kutsun naapuriin dinnerille, joten paluumatkalla Sini kävi nappaamassa kaupasta kukkapuskan tuliaisiksi. Kotona ehdimme huuhdella enimmät suolat ja hiekat pois pulahtamalla pooliin ja sitten säntäsimmekin jo naapuriin. Pöytään oli katettu vermeet sushia varten ja hyvät oli kyllä valikoimat: raakaa kalaa oli 4-6 sorttia (kahdesta ei oikein päästy selvyyteen, että mitä ne olivat), sushiriisiä, lohen mätiä, friteerattuja kanan palasia, merilevän palasia, perinteistä japanilaista misokeittoa, wasabia, sekä erilaisia tahnoja ja tököttejä, joita annokseen sai mättää. Kyllä oli nannaa. Sen sijaan kun pääsimme jälkiruokaan, täytyi todeta, että heidän kostoiskunsa meidän taannoiselle salmiakkitarjoilulle oli vähintäänkin yhtä onnistunut. Saimme nimittäin tutustua japanilaiseen "herkkuun" nimeltä natto, joka koostuu mädätetyistä pavuista. Ei siinä mitään, että natton maku ei ollut varsinaisesti makuaisteja hivelevä mutta sitä kuului aluksi pyöritellä syömätikuilla kupissa niin kauan, että siihen alkoi muodostua keltaista limaa. Lopputuloksena aikaansaatu klöntti toi mieleen Gremlins-elokuvan pikku riiviöt sen jälkeen kun niitä oli ruokittu puolen yön jälkeen. Sitten kun limaklöntin ryynejä alkoi nostella suuhun niin puikkojen, suun ja kupin väliin venyi erehdyttävästi hämähäkinseitiltä tuntuva rihmasto. Suosittelen lämpimästi todellisille kulinaristeille!

Lasten ruokapöytä. Tämän ääressä istuttiin japanilaiseen tapaan polvillaan.

Japsiherkkuja aikuisten pöydässä.

Hetki ennen natto-elämystä.

Tässä nautitaan snow juicea, eli jäähilettä johon on sekoitettu mehusiirappia. 

Ennen kotiinlähtöä grillailimme vielä naapureiden tämänpäiväistä kalasaalista, jonka he olivat saaneet jostain vuorilla olevasta kalaistuttamosta, ja lapset pelailivat keskenään.

Ps. Kuulemma tänään olisi jossain välissä voinut nähdä auringonpimennyksenkin mutta huomasimme uutisen vasta nyt, kun aurinko on jo pimentynyt lopullisesti.

Kenkiä metsästämässä

Tänään ei oikeastaan ollut mitään ihmeempää suunnitteilla. Mietimme eilen, että voisimme joku päivä käväistä taas Santa Cruzin rantaa katsomassa mutta aamupalaverissa päätimmekin suunnata pre-visiitiltä tuttuun Great Mall -ostoskeskukseen Milpitakseen. Nimittäin Eveliinalla alkoi olla kenkäpula ja Sini oli vakuuttunut, että tämä Piilaakson Ideapark on oikea paikka sellaisia metsästää.

Ja kyllähän siellä kenkiä olikin vähintään joka toisessa liikkeessä. Viime käynnillämme paikasta jäi vähän tympeä maku mutta tällä kertaa fiilis oli parempi kun tiesimme mitä etsiä ja myös löysimme hyvät valikoimat. Siinä sivussa testasimme myös pari käytävällä ollutta laitetta, ja aterioimme taas tutulla ruokapaikkojen ympäröimällä aukiolla.

Elämämme ensimmäinen hurrikaani koettuna - simulaattorissa tosin.

Lapset pääsivät kokemaan vauhdin hurmaa ;)

Korealaisesta ruokapaikasta ostettu mikälie-rulla. Sisällä nuudelia, salaattia ja jättikatkarapuja. Kuori on riisipaperia (jonka siis voi syödä). Tätä dippailtiin hiukan pähkinälle maistuvaan ruskeaan töhnään. Ihan oli mukiinmenevää.

Great Mallista lähdettyämme Sini äkkäsi reittimme varrella Party City -kaupan, joka on yksi "täältä kaikki mihin tahansa juhlaan"-kaupoista. Lapset saivat käyttää osan omista rahoistaan erinäisten rekvisiittojen hankintaan, ja alla olevassa kuvassa on nähtävissä lopputulos.

Hermannin Pelle ja Potterin Hartsa.

Ajelimme kotiin Sunnyvalen keskustan kautta ja piipahdimme myöskin pre-visiitiltämme tutussa Las Palmas -puistossa. Pari kuukautta sitten altaissa ei vielä ollut vettä mutta nyt maisema oli aika tavalla toisenlainen. Leikkipaikkoja ympäröi laajat altaat, joiden vesi oli ilmeisesti värjätty hiukan turkoosin sävyiseksi (tai siltä se ainakin näytti) tuomaan enemmän merellistä tunnelmaa saarille.

"Oo Las Palmas, oo Las Palmas..." lauleli  jo Irwinkin.

Molempien lasten uudet läpsyt, eli flip-flopit täkäläisittäin

Kotiin palattuamme saimmekin taas naapurin lapset kylään ja samalla vierailukutsun huomenna japaniaiheiselle dinnerille. Saas nähdä onko rouva laittautunut ihan geishaksi ;)

Illan ratoksi kaivelin vielä maahan kukkasia jotka ovat tähän asti asuneet purkeissa pihalla. Tätä varten ostimme jo pari viikkoa sitten multapusseja ja lapion, jonka rautaisen kärjen jatkona on vain suora puinen varsi eikä kahvaa laisinkaan. Viiden pienen kuopan jälkeen sanoisin, että Fiskarsille voisi olla markkinoita täällä päin.

Summer's almost here!

Näillä houkuttelevilla sanoilla aloitti eräs lehtimainostaja. Mietin pari päivää sitten, että mitä nämä ihmiset kesästä odottavat, koska nyt on jo ihan kesä minun mielestäni. Ainoastaan siitepölyn määrästä huomaa, että nyt on kai sitten kevät. Sitä on riittämiin, minä ja Lassi (jolla ei ole ollut koskaan mitään allergioita) pärskimme pahiten. Eiköhän se siitä jo ala pian helpottamaan.

Luin lahjaksi saamaamme viinikirjaa, jossa oli mielestäni kovin ihana pätkä Kaliforniasta: "Upeat maisemat, hedelmälliset laaksot ja auringon hemmottelema ilmasto jättävät jälkensä asukkaisiin. Ne ilmenevät luonnollisena hyväntuulisuutena, joka on leimallista suvaitsevaiselle, monikulttuuriselle ja avoimelle yhteiskunnalle." Olemme kyllä saaneet nauttia aivan ihanista ihmisistä ympärillämme. Hymyilen joka kerta kun vien Lassin kouluun ja yksi hänen parhaista kavereistaan ottaa häntä aina selästä/hartioista kiinni merkkinä ystävyydestä. Niin he lähtevät kävelemän yhdessä kohti reppujonoa, johon reput jätetään välitunnin ajaksi. Tänään olin silmälääkärissä ja ihana silmälääkärini kyseli ummet ja lammet kaikkea  meidän elämästä, kertoi omastaan ja kehui niin kovasti taas kaikkea mahdollista, täällä ihan perussettiä. Oi, näytätpä upealta, hienot vaatteet, hyvä iho...ööö... Siinä sitten itse ihan punastuneena yritän sanoa, että itsekin näytät todella kauniilta. Ehkä jonain päivänä se tulee luonnostaan. Varsinkin, koska hän ON todella kaunis. Illalla taas kun menimme Eveliinan koulun avoimien ovien päivään, niin eräs Eveliinan luokan tytöistä tuli heti halaamaan häntä. Ja näistä esimerkeistä yksikään ei ole paikallinen, kaikki ovat maahanmuuttajia. Ihana esimerkki oli myös pari päivää sitten, kun kävelin aamulla Eveliinaa viemään kouluun. Noin 16-17-vuotias poika käveli vastaan ja kohdallamme katsoi silmiin ja toivotti iloisesti hyvät huomenet! Ihanan esimerkillistä teinarimeininkiä!

Pakko lisätä vielä äkkiä yksi juttu, kun luin juuri sähköpostit. Eveliina antoi kavereilleen kutsukortit synttäreilleen. Yksi ystävällinen äiti ilmoitti tyttärensä kemuihin ja lisäsi vielä, että ilmoita, jos hän voi olla mitenkään avuksi juhlajärjestelyissä :) Ihanan herttaista! Kyllähän minä tietysti oikeasti pärjään, mutta tekisi mieli vastata vitsillä, että tule sinä imuroimaan, jos minä pesen vaikka sillä välin ikkunat :D Toivottavasti lapset eivät odota mitään mieletöntä jenkkispektaakkelisynttäreitä. Täällä on kuulemma joskus ainakin kaiken maailman taikureita ja muita esiintyviä tyyppejä vieraita ilahduttamassa. Ajattelin, että jospa tuo allas ilahduttaisi lapsia, varsinkin jos on kuuma päivä.

Silmälääkärireissumaisemia. Ostoskeskus on kyllä aivan ihanan tunnelmallinen paikka! Joskin tänään piti jäädä pariksi tunniksi odottelemaan, että silmiini laitettujen lääketippojen vaikutus alkaa hälvetä. Siinä ajassa (kun ei oikein nähnyt selvästi ja sandaalitkin alkoivat hiertää) alkoi aika jopa käydä vähän pitkäksi. Mutta onhan se laatuaikaa olla itseksensä liikenteessä ja nauttia ympäristöstä. 

Tällä penkillä nautiskelin Starbucks coffeesta ostamani lounaan.

Illalla leikkasin perheen miehille kesätukat. Summer's almost here :D

(Kz:n kuva töistä) Omenapojilla ei ole mitään asiaa tämän pylvään vasemmalle puolelle.

Tuulahdus 80-luvulta a.k.a USA:n pankit

Lomailkaa te vain siellä Suomessa, niin. Me täällä ahkeroidaan läpi helatorstainkin.

Ja asiaan... Olen sopinut vuokraisäntiemme kanssa, että voisin siirtää vuokramaksumme suoraan heidän tililleen - täkäläiset kun tuppaavat räpläämään shekkivihkoaan tällaisissakin tapauksissa ja ajatteli olevan kaikille helpompaa kun shekkiä ei tarvi kirjoitella eikä lunastaa.

Koska muutimme taloon kesken kuuta ja vuokrasopimuksen mukaisesti maksoimme ensimmäisen ja viimeisen kuun vuokran etukäteen, siirrämme maksupäivän kuun vaihteeseen maksamalla tässä kuussa erikseen viikon edestä vuokraa. Tein tuon maksun hyvissä ajoin ja pyysin ilmoittamaan jos rahaa ei ala näkyä, sillä olen jo oppinut ettei pankkihommat suju tässä maassa ihan totuttuun malliin. Varmistin tänään, että kyllä, maksu on menestyksekkäästi kilahtanut heidän tililleen mutta huomasin samalla, että omalta tililtäni oli maksupäivänä lähtenyt pankille joku ylimääräinen $30. No ei muuta kuin meiliä HSBC-pankin Alfredille, että mikäs tämä tällainen maksu on. Alfred vahvisti aavistukseni oikeaksi, että tästä "wire transferista" peritään tuollainen maksu. Mutta minun kannattaisi sen sijaan käyttää verkkopankin "payment"-toimintoa, koska siitä ei tulisi kuluja. Kuulosti hyvältä, mutta ihmettelin miksi saman asian hoitamiseen pitää olla kaksi eri tapaa, joista toinen maksaa yli pari kymppiä euroina. Alfred kertoi vieläpä, että paymentilla voisin tehdä automaattisia kuukausittaisia maksuja mutta niiden maksupäivä kannattaisi laittaa olevaksi noin 5 päivää ennen eräpäivää, että pankki ehtisi kirjoittaa ja lähettää vastaanottajalle shekin. Shekin?! Siis meikäläinen voi tehdä oikein sähköisesti Internetissä automaattisen maksun jolloin joku pankin työntekijä pääsee lähettelemään shekkejä vuokranantajalleni. Ei oo tätä päivää! Taidan lähetellä shekkini itse...

Illalla teimme taas uuden ison investoinnin: varasimme lennot kesälomareissuamme varten, joka suuntautuu... jännitys tiivistyy... SUOMEEN! Paluumatkalla olisi tarkoitus piipahtaa vielä Floridassakin Harry Potter -maailmaa ja Disney Worldia vilkaisemassa.

Täältä tähän.

Exploration day ja baseballia

Tänään on ollut oikein kävelytäyteinen päivä. Kz oli katsomassa työporukalla Palo Altossa baseballia, joten tarvitsi auton käyttöönsä. Samalla Eveliinalla oli koulussa Exploration day, jonka vuoksi kaikki menivät jo kahdeksaksi kouluun. Kz vei Lassin, minä kävelin Eveliinan kanssa ja hölkyttelin takaisin. Exploration dayssa ryhmät kiersivät eri pisteissä puuhaamassa kaiken näköistä. Eveliina kokeili mm. zumbaa ja joogaa ja tutustui pupun hoidon saloihin. Koulu myös loppui jo aikaisemmin klo11.40. jolloin kävelin taas koululle. Siellä odottelimme eväitä popsien ja kirjaa lueskellen Lassin bussia, joka saapui 13.40. Onneksi koulun pihalla on myös useampia kiipeilytelineitä, niin aika kului nopeasti. Aamupäivällä oli vielä suht viileää (eli siis uskoisin, että alle 20C), mutta kiipeilytelineillä alkoi tulla tuskan hiki. Otin mustat lenkkarit pois jalasta ja yritin olla paljain varpain, mutta maa oli polttavan kuuma. Sitten taas lenkkarit jalkaan, jotka olivat myös polttavan kuumat. Seuraava vaihtoehto oli jättää telineet ja mennä kokonaan varjoon. Minä idiootti en laittanut aurinkorasvaa aamulla (ja se oli jopa repussa mukana) ja nyt on taas naama ja kädet saaneet pikkuisen liikaa aurinkoa...

Koulussa syödään lounasta ulkopöydissä.

Meidän oli tarkoitus mennä suoraan koulun jälkeen lasten kanssa kävellen/potkutellen johonkin ruokapaikkaan syömään (suht läheltä löytyy yhdessä läjässä McDonald's, Subway, Taco Bell, KFC, Starbucks ja kasa kaiken maailman intialais-, kiinalais- yms. ravintoloita, joita harmikseni ei olla vielä testattu.)  Ajattelin, että kun jaksetaan reippailla sinne asti, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla mässäillä. Eveliinan hartaasta toiveesta menimme Mäkkiin käkkiin, mutta ei se taida olla vasta kuin kolmas kerta muuton jälkeen, joten sallittakoot se meille.  Koulun pihalla oli myös naapurin rouva hakemassa tytärtään ja sain huippuajatuksen. Annoin lasten reput hänen autoonsa, niin lasten oli helpompi potkutella meidän seikkailureissullamme. Katsoin muuten kartasta, että tänään olen "lenkkeillyt" 9,5km. Toki suuren osan kävellen, mutta hyvin reippaasti kävellen, koska lapset menivät tästä 6km potkulaudoilla aika haipakkaa vauhtia.

Eilen löysimme aika herkun synttäritarvikekaupan.

Tästä saa valita kaikkea tilpehööriä mm. pussukoihin, joita sitten jaetaan synttäreinä luokkakavereille ja lisäksi jotain synttärijuhlissa annettavaksi. 

Mäkin edessä ihan hauska kukkaporttihärpäke.

Kotona läksyjen jälkeen naapurin lapset tulivat vielä leikkimään. Kaikki ovat sanoneet, että tulemme yllättymään kuinka nopeasti lapset oppivat englannin ja pian he osaavat paremmin kuin me. Eivät he vielä sitä varsinaisesti puhu höpöttämällä, mutta huomaa, että Lassi ymmärtää jo yllättävän hyvin ja päivän mittaan tänäänkin on tullut sellaisia sanoja vastaan, joita Lassi tietää englanniksi ja opettaa sitten minulle.

Stanfordin baseball-stadion.

Baseball-peliä aitiopaikalta nähtynä. Frank Drebin mustissa etualalla ;)

Tässä vielä bonuksena yksi kuva eiliseltä. Tuossa lähikadulla on talo ollut huputettuna pari päivää ja oletus on, että siellä myrkytellään joitain tuholaisia. Vastaavia on näkynyt muutama jo aiemminkin. 

Puolille päivin peiton alla

Äitienpäivä alkoi mukavissa merkeissä onnittelulaululla ja aamiaisella sänkyyn. Samalla sain ihailla lasten tekemiä lahjoja ja kortteja! Mitä sitä sitten suotta nousta sängystä, koska suunnitelmissa oli varata hotellit Las Vegasin reissua varten. (Peiton alla läppäri sylissä oli hyvä vertailla hotelleja.) Matkaan lähdemme omalla autolla ja sekä meno että paluumatkalla yövymme Bakersfieldissä, jottei yhdelle päivälle tulisi kohtuuton ajomatka. Meiltä Las Vegasiin ajaa kai noin yhdeksässä tunnissa, mutta pysähdyksistä riippuen saattaa mennä kaksikintoista tuntia. Reissusta saatte toki kuulla ja nähdä kuvia sitten myöhemmin.

Samalla tutkimme myös Suomen lentoja. Tarkoitus on varata lennot San Francisco-Helsinki, Helsinki-Miami, Orlando-San Francisco. No, jos vaikka maanantaina tai tiistaina saisi vihdoin painettua sitä "varaa"-painiketta. On niitä tässä jo pyöritelty pitkään.

Kolmen maissa päätimme lähteä vähän reippailulenkille ja lapset päättivät lähteä potkulaudoilla. Menimme Memorial Parkiin, jossa olimme reilu viikko sitten. Nyt hoksasimme, että se on jopa ihan kävelymatkan päässä meiltä. Autoteitä matka tuntuu jotenkin pidemmälle. Kyllä nytkin yhteiskävelymatkaa koko lenkistä kertyi jopa 7-8 kilometriä.

Matkan varrelta löytyi hassun hauskoja "pullotiskiharjakukkasia".

Memorial Parkissa oli ihan sattumalta jotkut kovin Aasialaispainotteiset markkinat.

Menimme äitienpäiväajelulle lasten kanssa puistossa kiertäneeseen pikkujunaan.

Siellä me menemme...

Ilta meni herkuttelun ohessa lasten (tällä kertaa Eveliinan) läksyjen parissa. Suomessa Eveliina oli päiväkodissa (onneksi oli oppinut itsekseen jo lukemaan suomeksi), koska täällä eskarissa (Kindergartenissa) on jo aika paljon puuhaa ja pitäisi osata vaikka mitä - englanniksi. Tänään mm. tahkottiin pientä kirjaa läpi, jonka Eveliinan pitää lukea viidelle henkilölle. (Aikaa kuluu runsaasti, koska tuo englannin lukeminen on vielä vähän hakusessa).  Sitten piti piirtää viikonlopun tapahtumista kuva ja kirjoittaa niistä muutama lause. Itse yrittää venyttää pinnaa, kun sanoo kirjain kirjaimelta miten mikäkin sana englanniksi kirjoitetaan ja yrittää olla hermostumatta jos kaikki kirjaimet eivät ole saman korkuisia, tai jos vaikka O:n aloittaa alhaalta tai W:n tekee monesta eri viivasta. Täytyy todella muistaa, että tälle 5-vuotiaalle prisessalle ei ole koskaan kukaan opettanut kirjaimien oikeaa tekotapaa. Siksi varsinkin tekstatessa ei saisi hermostua, jos vaikka t, l, h yms. pysyvät yhtä matalina kuin muut kirjaimet. Mistä pieni voisi tietää, että ne kuuluu tulla korkeammalle? Sitten vanhempien piti lukea kirja, josta lapsi joko piirtää kuvan ja kirjoittaa lauseen lempisivultaan tai kirjoittaa viisi samalla (haluamallaan) kirjaimella alkavaa sanaa. Sitten piti etsiä jotain meren aaltoihin liittyvää, joka piilotetaan pussiin ja mukaan laitetaan kolme vinkkiä tavarasta. Näistä tehtävistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Ne ovat samalla kertaa ihanan herttaisia, mutta aikaavieviä ja haastavia kirjoittaa ja lukea kaikki englanniksi, koska suomeksikin se sujuu vasta hatarasti. Näitä tehtäviä voisi jakaa osittain pisin viikkoa, mutta toisaalta arkisin on jo itse koulupäivä, jolloin pitää jaksaa skarpata täysillä. Arki-illat menevät myös paljon Lassin tehtävien parissa. Tehtävät sinänsä ovat Lassille suht helppoja, mutta vaikeinta on ymmärtää tietysti matematiikan sanalliset tehtävät (joita tulee aina läksyksi kaksi paperiarkkia päivässä). Kaikki kohdat pitää käydä yhdessä läpi ja suomentaa ne. No, varmasti koulunkäyntikin helpottuu, kun englanti tulee tutummaksi. Molemmat lapset aloittavat syksyllä "kielikylpyryhmässä" (jossa Lassi jo onkin). Silloin esim. käytetään enemmän selkokieltä, käsiä yms. oppimisen tukena. Opiskeluun kuuluu lisäksi englannin tunteja.