Last day of school

Tänään oli se suuri päivä, jota oli odotettu jo huhtikuun lopulta eli viimeinen koulupäivä ja kesäloma alkakoon. Tähän voisi heti laittaa ihanan kesäfiilistelylaulun sanat:

Nyt huolet joutaa hukkaan,

kun kurkkaan joka kukkaan,

saa reikä kasvaa sukkaan

ja takku tulla tukkaan.

Teen kuperkeikan villin,

saan soimaan kevätpillin,

kun ruohonkorren taitan,

sen soittimeksi laitan.

Ja tuohon lopuksi pitkä vihellys Truuuuuuuuuuuuuuuuut! (Terveiset kotikonnuille <3)

Valitettavasti tämäkin laulu on paljon tunnelmallisempi Suomessa, kun kukat alkavat vihdoin kukkia ja ruoho vihertää kun kesäloma koittaa. Täällä olisi voinut kurkata jo kukkiin monta kuukautta, mutta nyt on sitten se LOMA!

Hassua tässä on se, että lapsilla ei ollut mitään varsinaista kevätjuhlaa tms. Lassilla oli jopa ihan tavallinen koulupäivä, vain vähän lyhyempi. Aamulla kuulemma laskettiin matikkaa ja sitten sai piirtää ja tyhjennettiin pulpetit ja sitten vain toivoteltiin "hyvää kesälomaa". Eveliinan koululla oli mielettömät tsembalot Hawaiji-teemalla. Siellä oli kasvomaalausta, kookoskeilausta, paitojen värjäystä, kaulakorujen tekemistä värikkäistä muroista yms. Kaiken kruunasi jätskibuffet.  Kyllä siinä oli niin opettajalla kuin oppilaillakin itkussa pidättelemistä kun koulu loppui eikä enää näe kavereita välttämättä päivittäin. Kaikille eskareille jaettiin pienet pussit, jotka opettaja oli tehnyt. Pussin päällä oli liikuttava runo:

In this bag you will find some things

that hold the key to what your future brings.

It is with great sadness

that I watch you depart

Because you have 

a special place in my heart.

Sisällä oli erilaisia tavaroita, kuten lyijykynä muistuttamaan, että on paljon vielä opittavaa, suklaakonvehteja muistuttamaan, että olet rakastettu, tussi muistuttamaan, että jätä hyvä "merkki" mihin ikinä menetkin, pyyhekumi muistuttamaan, että on hyväksyttävää tehdä virheitä. Lisäksi oli mm. kolikko ja viivotin, joilla oli myös merkityksensä.

Kookospallolla keilattiin ananaksia.

Fruit Loop- muroista tehtiin koruja.

Välillä jätskitauko ystävien kanssa.

Limboamista hyvän musiikin tahdissa.

Rakkaat luokkakaverit. Meidän blondi kyllä erottuu täällä hyvin joukosta :)

Ihanat mussukkaiset!

Mietin, että mikä voisi olla kiva juttu kesäloman kunniaksi. Mietin uimista, pizzaa, jätskiä ja hyvää seuraa. Hassua, että ne kaikki toteutuvat, vaikka vielä yhden maissa meillä ei ollut siitä aavistustakaan. Ensin saimme seuraksi suomalaiskaverin, joka tuli lapsensa kanssa polskuttelemaan (lähinnä lapset) ja he toivat mukanaan jäätelöä. Njamiiiii. Illalla vielä naapurin lapset tulivat leikkimään. Kz toi tuliaisiksi baseball-räpylät ja uimapatjan ja lapsethan innostuivat tietysti taas uimaan. Pyysimme myös naapurin äidin ja siellä me lilluimme aivan iltaan asti. Kahdeksan maissa tytöt alkoivat laulaa pizza-laulua ja keksimme, että meillähän on pizzaa pakkasessa. Naapurin isäntäkin ehti mukaan ja söimmekin koko porukka meillä lopulta iltapalan. Kyllä oli oikein kelpo aloitus kesälomalle!!! 

Tässä testataan baseball-räpylöitä.

Illan hämärtyessä keijut nousivat koloistaan tanssimaan Pähkinänsärkijä-musiikin tahdissa (mm. Sokerihaltiattaren tanssi).

Pojatkin halusivat "tanssimaan".

Hymyssä suin

Tekee mieli laittaa pari sanaa tästäkin päivästä, on vain ollut niin hauska päivä kokonaisuudessaan. Aamulla oli heti hauska tapaus, kun vein Eveliinaa kouluun. Takaisintulomatkalla kävelin erään kuljetusfirman auton ohi. Mies tuli iloisena sieltä ja sanoi: "Hey, I Know you!". Tyyppi oli sama, joka toi joskus ajat sitten meille grillin (ja hän itse muisti tämänkin). Ihmettelen vain, koska minulla oli nyt lippis ja aurinkolasit, että tunnisti. Aamupäivällä kun lapset olivat harmi kyllä koulussa, vietimme Suomi-äitien ja heidän alle kouluikäisten lastensa kanssa ihanaa aikaa läheisessä puistossa rupatellen ja herkutellen. Oli kyllä aivan ihana puisto ja ehdoton vetonaula oli alue, jossa oli pieniä vesisuihkuja, jonka alla sai juosta. Alue oli todella tarpeen koska lämpöä oli taas siinä 35C paikkeilla ja ylikin.

Pari lasta oli tullut vilvoittelemaan vesisuihkujen alle.

Puiston jälkeen kävin kaupassa. Siellä ja parkkipaikalla vastaantulevat ihmiset hymyilivät oikein toden teolla. Teki mieli jo tarkistaa peilistä, että roikkuuko minulla joku iso salaatinlehti hampaiden välistä :) Edelliskerralla kassaneiti kyllä totesi, että aina kun minä tulen, niin tulee päivän ihanin hymy :D

Tässä taas kuvaa siitä samanlaisesta puusta/kukasta josta oli jo aiemmin nuppukuvat. Puu on kaiketi vinkin mukaan Magnolia. Sormet ovat kuvassa, jotta osaa hahmottaa kukan kokoa. Aikas upeita ovat.

Tässä vielä vähän eri perspektiivistä.

Koulun jälkeen oli ns. playdatet Eveliinan koulukaverilla. Nyt alan jo oppia, että täällä sovitaan aina playdatet jos haluaa leikkiä toisen kotona. No, nyt oli kutsuttu kaikki luokan tytöt yhtä aikaa. Lassikin pääsi osalliseksi hauskoihin puuhiin. Minä ja yksi toinen äiti jäimme siihen juttelemaan koko ajaksi. Hauskaa riitti mm. vesi-ilmapallojen kanssa leikkiessä takapihalla ja huipuinta taisi olla cupcakejen koristelu. Niitä oli leivottu valmiiksi ja jokainen sai koristella omansa. Hauska yhteensattuma oli kun lapset pyöräilivät ja minä kävelin sieltä kotiinpäin, niin yht' äkkiä Kaizu tuli meidän taaksemme. Se oli täyttä sattumaa, koska Kz ei tiennyt missä ystävä asuu ja tuli itse ensimmäistä kertaa töistä juuri kyseistä reittiä. Kellokin taisi olla jo 17.30, joten ajattelin Kz:n olevan jo kotona. Siinä sujuikin matkanteko entistä rattoisammin!

Kaikille jaettiin pikkulautasille erivärisiä päällysteitä ja lisäksi oli varmaan 30 erilaista nonparellia ja muuta koristetta. 

Uusia ystäviä ja patikointia

Eilinen oli taas uusien ihanien ihmisten täyttämä. Ensin päivällä kävimme harjoittelemassa taas tennistä. Perheen pojat kyllä pelasivat enemmän, mutta me tytöt kävelimme kentälle ja takaisin (yhteensä reilu 4km). Reippailun jälkeen koitti odotettu hetki, erään Suomi-ystävän 4-vuotissynttärit ja sen jälkeinen naisten ilta.

Lassi pukeutui odotetusti Harry Potteriksi. Eveliina yritti keksiä jotain vähän pojille sopivaa ja oli lopulta tietenkin Hermione. Juhlat olivat oikein rattoisat ja herkkuja riitti toiseen tyyliin. Lopuksi kaikki halukkaat pääsivät polskimaan.

Harry Potter ja Hermione (kevyemmilläkin kuteilla olisi saattanut tarjeta :))

Kuuden maissa naiset valtasivat takapihan pöydän (miehet ja lapset kotiutuivat) ja sangrian voimalla paransimme maailmaa oikein urakalla. Oli AIVAN huippua taas tutustua uusiin ihaniin ihmisiin!!!! En ymmärrä, miten ihminen voi tutustua kolmen päivän aikana (to-la) niin moneen aivan super-huippuun tyyppiin :D (ilman että esim. joku uusi harrastus alkaisi). Kiva ilta kerrassaan, olin ihan täpinöissäni illalla kun tulin kotiin! Jee, lisää näitä!

Tänään päätimme lähteä pikku patikoinnille läheisille kukkuloille. Katsoimme kartalta erään järvi-/lampialueen (Stevens Creek reservoir), ajoimme sinne, jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään. Kukaan ei oikein tiennyt mitä edessä odotti, mutta päätimme vain mennä seikkailemaan uusiin maisemiin. Siinä sitten tarvoimme välillä oikein vehreän metsän siimeksessä, välillä karummissa olosuhteissa oikein kunnon reitin. Meidän molempien Sport Trackerit näyttivät eri matkaa ja Google maps vielä eri, mutta uskoisin kompromissina, että jotain 7 km sitä tuli talsittua. Ensimmäisien kilometrien matkan jälkeen lapset meinasivat alkaa rutista, mutta sitten keksin heidän voivan leikkiä (eilen katsomaansa elokuvaa) Narniaa, koska seikkailimmehan juuri siihen soveltuvassa taikametsässä. Siitä lapset saivatkin intoa ja seuraavat 5km meni Narniaa ja intiaaneja leikkien ja leikkijousipyssyillä "ampuen". Ja lämmintähän oli tietenkin parhaimmillaan 35C. Kyllä tarkeni :)

Järven/lammikon kierros alkoi näistä maisemista.

Saalita näkösällä

Välillä vähän erämaatunnelmaa.

Piti pieni jokikin ylittää.

Nälkäiset intiaanit palkittiin lopulta In-N-Out Burgerin hampurilaisilla ja pirtelöillä Sunnyvalen keskustassa. Se oli ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa ja oikein hyvää oli. Heillä on manoksenaan ”Quality you can taste”. Esim. pihvilihoja ei ole pakastettu ja ranskisten perunat kuoritaan, pilkotaan ja paistetaan asiakkaiden nähden. Tässä on vasta nyt päivä kääntymäisillään iltaan. Uimassa tietysti käytiin tällaisella helteellä ja nautitaan toki muutenkin elosta. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Veljeni kanssa (joka asuu Dubaissa) chattailimme aamulla ja naureskelimme, että meillä on tasan 12h aikaeroa. Siellä hän siis alkoi valmistautua nukkumaanmenoon, kun minä vasta heräilin. Hän sanoi, että hyvä päivä tästä sunnuntaista tulee, hän voi kertoa sen varmuudella, koska on elänyt jo sen sunnuntain :) - Ja niiin oikeassa oli :D

Burgereiden jälkeen kävimme vielä ihastelemassa lähellä olleita suihkulähteitä, joiden vesi on jopa häiritsevän sinistä. Täytyy jostain selvittää mitä ne näihin altaisiin oikein ruiskuttavat.

Palmula Guest House

Laitetaanpas sitten taas parin päivän edestä päivityksiä.

Torstaiaamuni alkoi parilla puhelulla seitsemästä eteenpäin kotikonttorilla. Yllättäen puhelimeeni kilahti Facebook-viesti kaverilta tyyliin "Oletteko illalla kotona jos poikkeamme kahville?" Olin täysin unohtanut, että he olivat tulossa häämatkalle näille kulmille, ja kaveri oli jo unohtanut, että olin kutsunut heidät kylään (tästä on siis jo puolisen vuotta ja molemminpuolinen huonomuistisuus liittynee olotilaan, jonka aikana asiasta sovittiin). Kysyin oliko heillä jo yöpaikka katsottuna, ja kun ei ollut niin totesin, että nyt on.

Sini shoppaili päivän mittaan riittävät tarjoilut vieraita varten ja minä paiskoin kunnon työpäivän. Päätin olla perjantain kotikonttorilla kun on kerran vieraitakin.

Päivällä oli tullut postitse Lassin tokaluokan todistus, jossa oli kaikki ruksit parhaimmassa mahdollisissa ruuduissa. Kyllä olemme ylpeitä! Nauroimme vielä kirjekuoressa lukenutta kunnan slogania "Lempäälä on lähellä". No ei kovin ;)

Toinen torstain merkittävä uutinen oli, että Audimme on jo maassa ja kulkeutunee vähitellen kohti lähintä autokauppaa josta voimme sen sitten noutaa. Ja kolmas oli se, että Sini löysi vihdoin kadoksissa olleet piilarinsa jostain vaatehuoneesta. Ihan kiva, vaikka nyt täällä onkin jo sen takia käyty pari kertaa silmälääkärillä ja ostettu muutaman kuukauden linssit. Ajoitus vain oli mainio, sillä ne (jo maksetut) uudet piilarit eivät ole vielä saapuneet ja Sinillä oli menossa viimeistä päivää viimeiset piilarinsa.

Vieraat saapuivat seitsemän aikoihin. Ei muuta kuin grilli tulille, sightseeing ympäri taloa ja pikkuallas lämpenemään. Kun saimme lapset yöpuulle niin posautimme skumpan auki ja lilluimme tähtitaivaan alla porekulvyssä varmaan tunnin. Olihan mukavaa! Vieraamme saivat myös kunnian olla ensimmäiset suomalaiset yövieraamme Havula Guest Housen haarakonttorissa, jonka Lassi risti osuvasti Palmula Guest Houseksi.

Perjantaiaamuna panostimme hiukan tavallista enemmän tarjottaviin. Pöydässä oli mm. tuoreita croissantteja, mansikka-vadelma -smoothieta ja vohveleita vaahterasiirapilla, kermavaahdolla sekä tuoreilla marjoilla. Molemmat lapset saivat aamulla kyydin kouluihinsa vieraiden vuokra-avoautolla ennen kuin he jatkoivat road trippiään.

Tässä Lassi lähdössä kouluun saattueineen.

Työpäiväni jälkeen lähdimme katsastamaan Sterlingin ja Homesteadin kulmassa olevan kirkon ylläpitämät tenniskentät. Valtasimme viimeisen vapaana olleen kentän ja tutustuimme tunnin verran vaihtelevin kokoonpanoin tenniksen saloihin. Viiden jälkeen palasimme kotiin, pulahdimme altaaseen (Sinikin uskalsi kokeilla ensimmäistä kertaa ponnahduslautaamme - ja vieläpä pää edellä) ja valmistauduimme illan viimeiseen koetukseen, elokuvailtaan.

Harjoitus tekee mestarin.

Nimittäin, Lassin koululla Nimizillä esitettiin Rio-animaatioelokuva ja kutsuimme naapurin lapsetkin mukaan sitä katsomaan, koska kutsussa mainittiin kavereidenkin olevan tervetulleita. Perheen äitikin tuli lopulta mukaan, joten menimme kahdella autolla. Elokuviin sai ottaa oman peiton/alustan, tyynyn, pehmolelun yms. mukaan. Siinä sitä sitten sai pötkötellä ystävien kesken ja heitellä samalla popcornia poskeen. Ihan jees elokuva mutta jatkuvasti teki mieli ärähtää salissa oleville VANHEMMILLE että pitäisivät suunsa tukossa niin lapsensa voisivat nauttia elokuvasta. Jäätävä pölinä teki melkein mahdottomaksi kuulla mitä leffassa puhuttiin. Onneksi lopulta lapset eivät olleet kovasti häiriintyneet turkkilaisen torin tunnelmasta.

Jumppakärpäsen puraisemana arjessa eteenpäin

Laitetaan nyt välillä taas muutama sana, vaikka usein varmaan viikonloppuisin tapahtuu enemmän. Arkipäivät pyörivät paljon koulun, läksyjen ja työn keskellä. Täällä alkaa kesäloma 12.6. eli ensi viikon tiistaina. Koulu taas alkaa vastaavasti myöhemmin syksyllä kuin Suomessa. Lauloin muuten iltalauluksi lapsille Suvivirren. Ihana se oli, mutta ei nyt ihan saanut sitä perinteistä kesänaloitusfiilistä, koska linnut ovat laulaneet, kukat kukkineet ja puut vihertäneet täällä jo tovin...

Täällä on ollut nyt alkuviikko hieman viileämpää ja maanantaina oli harvinainen sääilmiö - sade. Viimeksi muistan sataneen 26.4. Ja seuraavaan kertaan voi olla hyvin pitkä aika. Lupasin sunnuntaisesta lenkistä intoutuneena itselleni, että lähden maanantainakin lenkille. (Myös kännykkään asennettu Sports tracker houkuttaa liikkumaan, kun näkee koko ajan kulutetut kalorit, liikutun ajan ja matkat yms.) No, Eveliina halusi kävellen kouluun. Matkalla oli kevyttä tihkua. Siitä jatkoin suoraan lenkkiäni. Noin 3 km:n jälkeen alkoi sataa jo ihan kunnon tihkua ja sitten jo ihan kunnolla. Lopulta olin ihan litimärkä kun pääsin kotiin 7 km:n lenkin päätteeksi. Tämä kuuluu osioon hulluja on monenlaisia.

Vaikka ei edes vielä kunnolla satanut, niin oli pakko laittaa kouluun sadevermeet kerrankin kun oli mahdollisuus :)

Kokeilussa palomiessadetakki kaupassa. (Päädyimme merirosvosadetakkiin kyllä.)

Tiistaina tuli pakollinen juoskulenkki, kun muistin kesken kävelymatkan, että Eveliinan koulu alkoikin jo 9.30. eikä klo 10, kuten muina aamuina. Siinä sitten juostiin kauheaa kyytiä koululle ja jatkoin samaa vauhtia takaisin kotiin. Eilisen päivän kohokohta taisi olla se, kun todella hartaasti odotettu Harry Potter -puku saapui vihdoin kotiin. Niitä on etsitty eri kaupoista ja yritetty tilailla netistä, mutta nyt tilaus oli onnistunut ja paketti odotti kuin odottikin vihdoin pientä Harry Potteria. Joku saattaa muistaakin, että lasit ja kravatin Lassi osti jo hieman aikaisemmin. Eveliinalle ostettiin söpö leppäkerttupaita.

Leppäkerttu ja Harry Potter

Tämäkin päivä on mennyt reippailun merkeissä. Tein vielä maanantaitakin pidemmän lenkin (8km), kun sovin treffit erään Suomi-kaverin kanssa taas sinne sunnuntaiseen puistoon, jonne menin suoraan Eveliinan koululta. Tällä kertaa lenkki sujui huomattavasti paremmassa säässä kuin maanantaina. Oikeastaan ainoa ongelma taisi olla se, etten ottanut mitään hattua ja aurinkolaseja reissuun mukaan. Olin siis puitossa osan aikaa paita pääni suojana ja silti oli ihan jakaus punaisena. Olen kyllä turhautunut siihen, kuinka hitaasti kalorit kuluvat. Esim kyllä 150 kCal:n kuluttamiseksi saa jo vähän käyttää aikaa (helpommin ja nopeammin pääsisi autolla) ja sitten jos juo kotona lasin appelsiinimehua, niin se nollautuukin sitten siinä!!! Turhauttavaa! Onneksi liikunnasta saa muuten iloa, kunto kasvaa ja saa raitista ilmaa :) (Yritän jaksaa tsempata näin itseäni) Ja Kaizu vaan tekee itselleen uusia reikiä vyöhön ettei housut tippuisi.

Iltapäivällä Eveliinan luokkakaveri oli leikkimässä meillä äitinsä ja siskonsa kanssa. Oikein kivaa oli ja opin taas (jo aamupäivän aikana puistossakin) monta uutta sanaa ja käytännön vinkkiä :) Illalla Kaizu intoutui lähtemään vielä lasten kanssa tennistä pelaamaan, ihan vain kokeeksi. Huomenna taidetaan mennä vähän eri kentälle ja paremmalla ajalla.

Ehkä tämä on sitten sitä laatuaikaa...

Aamu alkoi ihanasti. Aurinko paistoi jo kirkkaalta taivaalta, kun puoli kymmenen aikaan alettiin siristellä silmiämme ja miettiä, että jokohan sitä olisi aika kääntää kylkeä. Lapset odottivat innolla, että päästään testaamaan kaikkia Eveliinan lahjaksi saamia pelejä. Aamupalan jälkeen tartuimme heti Junior Party Monopolyyn. Siinä oli tarkoitus kerätä erilaisia juhlia itselleen ja merkiksi omasta ostoksesta laitettiin lahjapaketti aina ruutuun. Pelinappuloina oli tietenkin eriväriset cupcaket. Pelasimme vielä uutta tuttavuutta Picturekaa, vaikka Lassi kyllä muisteli Suomi-koulullaan olevan ainakin joku sen tapainen peli. Seuraavaksi teimme ihmeellisen led-valotaulun. Taulun päälle asetetun paperin läpi tökittiin erivärisiä muovikiiloja merkittyihin paikkoihin. Sitten vain power-nappulasta päälle ja tadaa - edessä siintää loistavan värikäs taulu! Muita ihmeellisyyksiä oli myös hologrammi-palapeli, jollaista en ole ennen koonnut. Oli erikoinen fiilis, kun otti palasen käteen ja yhtäkkiä palassa oli eri kuva kuin pöydällä ollessa. Yksi erikoisimmista lahjoista taisi kuitenkin olla pallurantekomasiina. Ensin laitettiin vettä astiaan ja sekaan erivärisiä nuppineulan päätä hieman pienempiä rakeita. Sitten sekoteltiin niitä ja annettiin olla useamman tunnin hautumassa. Lopulta illalla kaadettiin ylimääräinen vesi pois ja lisättiin valikoimasta haluamaamme hajustetta. Niistä rakeista oli kasvanut hauskoja liukkaita pomppivia palluroita, halkaisijaltaan ehkä sentin verran. Siinä on taas ollut jollain keksimistä! Niitä voi laittaa nyt kukkamaljakkoon, kynttilöiden alustalle koristeeksi, niillä voi pelata erilaisia kuula- tai pomppupelejä tai vaikka askarrella jotain. Niitä on yhteensä paketissa 1500 kpl joten ei muuta kuin mielikuvitus valloilleen. Naapurin tyttö varoitteli eilen, että "Älkää sitten syökö niitä tai kuolette. Niillä voi vain leikkiä." Hyvä, että hän pitää huolta meistä :)

Tässä loistava kakkutaulu...

...ja ihmeelliset tuoksupallurat :) 

Tässä yksi aika hellyyttävä lahja. Erään ystävän äiti oli ommellut nimikkotyynyn <3

Iltapäivällä lähdimme lenkille erääseen puistoon, jossa olin muinoin käynyt nopeasti Suomi-treffeillä, mutta omat lapset olivat silloin koulussa. Eveliina sai testata uutta pyöräänsä, Lassi toki veti kuin vanha tekijä. Yhteensä reilu kuuden kilometrin lenkki, mutta hyvin jaksoivat polkea. Hauska yksityiskohta puistossa oli jäätelöauton saapuminen. Se veti eri tunnarilla kuin Suomessa, mutta oli oikein letkeää musiikkia :) Ei muuta kuin Spiderman-jätskiä ja Dora-jätskiä valikoimaan! Mietittiin siinä puiston penkillä istuskellessa, että Suomessa meillä ei ollut koskaan tällaista koko perheen yhtestä aikaa. Minä olin käytännössä katsoen melkein aina viikonloput töissä tai yötöiden jälkeen nukkumassa. Kaizu oli tietenkin arkisin töissä ja Lassi koulussa vaikka minä ja Eveliina saatoimme olla vapaalla. Tai jompi kumpi opiskeli koko ajan. Tai rakennettiin koko ajan taloa ja laitettiin pihaa valmiiksi. Aina jos sattui olemaan vapaa viikonloppu, niin oli ihan mielettömästi ohjelmaa, koska ne olivat niin harvinaisia hetkiä. Ei tullut mieleen kaivaa lautapelejä esiin tai lähteä perheen kanssa puistoon. Mutta nautin siis siitä, että nyt on aikaa olla koko perheen kanssa yhdessä!!!

Jäätelöautolla.

Hauska merirosvolaiva-kiipeilyteline, joka oli puistossa.

Täällä kukkii joku puu, jossa on aivan valtavat kukat! Nämä nyt vasta ovat nupullaan, mutta avautuessaan ovat  varmaan pään kokoisia. Tai no ainakin sormet haralleen levitetyn kämmenen kokoisia.

Lenkin päätteeksi menimme vielä koko perheellä polskimaan. Lapset harjoittelivat pää edellä hyppyjä. Illalla katsoimme vielä Goofy-elokuvan. Hauskaa, että siinä Hessu ja kumppanit seikkailivat vähän niin kuin näissä "tutuissa" jenkkimaisemissa. Pitäisi varmaan katsoa jotain jenkkisarjoja nyt täällä asumisen jälkeen. Näyttäisiköhän kaikki jotenkin hassun tutulle?

Synttärikemut

Tänään olikin sitten vuorossa Eveliinan kaverisynttärit. Pariin otteeseen näitä kemuja onkin jo tullut juhlistettua mutta nyt oli siis vuorossa kinderkarten-kaverit naapureilla höystettynä. Synttäriteema oli, luonnollisesti, prinsessa.

Ennen kekkereiden alkamista kolmelta viimeistelimme (minä siis tarjosin tärkeää henkistä tukea) kakun ym. tarjoiltavat sekä lämmitimme altaita sillä kutsussa oli mainittuna, että uimaan voisi myös mennä ja Sini halusi ehdottomasti ison altaankin olevan yli 24-asteista. Mielenkiintoista nähdä mitä seuraava kaasulasku näyttää...

Sekä sipsipussilla että karkkipussilla on kokoa kerrakseen.

Lasten koristelemia leivonnaisia.

Piha oli koristeltu ilmapalloilla sekä kruunuilla ja muilla prinsassarekvisiitoilla.

Vieraita saapui lopulta 8 lasta ja 7 aikuista. Kaikki vanhemmat jäivät myös paikalle koko kemujen ajaksi. Ensin Eveliina suoritti pullonpyörityksen koristellulla prinsessapullolla, jolla valittiin pakettien avausjärjestys. Sitten hoidimme murkinoinnin alta pois ja siirryimme leikkeihin: prinsessan kruunun asetus (tyyliin aasinhännän kiinnitys sokkona) sekä onginta. Vieraat olivat haltioissaan onginnasta Magic lakella - se ei siis ilmeisesti ole tunnettu leikki täällä päin.

Lopulta hyppäsimme altaaseen, joka tuntui olevan bileiden kohokohta. Vain kolme aikuista taisi olla pulikoimatta ja viimeinen lapsi saatiin altaasta pois vain lupaamalla, että hän saisi tulla joskus uudestaan meille leikkimään. Varsin onnistuneet juhlat siis.

Naapurit lupautuivat ottamaan Lassin ja Eveliinan kylään siksi aikaa kun siivoaisimme talon bileiden jäljiltä. Hetken kuluttua kuitenkin soi puhelin ja naapurin isäntä ehdotti, että menisimme heille nauttimaan japanilaistyylisen dinnerin. Lupasin tulevamme sillä ehdolla, että ruokalaji ei sisällä nattoa. Hän vakuutti näin olevan ja painotti, että meidän ei myöskään tarvisi tuoda tullessamme yhtään salmiakkia ;)

Päädyimme siis pyörittelemään takoyaki-palleroita, joita valmistettiin valurautapannulla kaasuliekillä ja jotka sisälsivät mustekalaa, hiukan lättytaikinan tapaista taikinaa, kaalisilppua, juustoraastetta, sekä riisimuron näköisiä (ja makuisia) rasva-jauhorakeita. Mekin saimme pyöritellä toisen setin näitä, kun olimme ensin nähneet miten homma hoituu. Pallurat nautittiin erityisen takoyaki-kastikkeen ja majoneesin kera. Oikein olivat kyllä hyviä.

Takoyakia nassuun. Oli oiken hyvää!!!

Meidän vuoro valmistaa tämä satsi.

Tässä vielä vähän keskeneräisiä palluroita. Kun niitä kääntää pikku hiljaa, ne tiivistyvät palloksi.