Kolmas Losin reissu toden sanoo

Nyt on ollutkin pieni väli kirjoittelussa, koska elämä on ollut niin haipakkaa menoa. Olemme odottaneet rakkaita ystäviämme Suomesta kuin kuuta nousevaa, laskettu kuukausia, viikkoja, päiviä ja tunteja. Kun vihdoin oli enää kaksi yötä jäljellä odotusta, niin Eveliinalle nousi kova kuume. Se huiteli jo yli 39C ilman muita oireita. No, vihdoin tuli se ilta, että KOVASTI odotettu perhe saapui. Lapset eivät ole muusta osanneet puhuakaan moneen viikkoon. Heidän ensimmäinen Kalifornian aamunsa alkoikin sitten lääkärireissulla meidän lasten kanssa, myös Lassilla oli noussut kova kuume. Mitään erityistä ei lääkärissä löytynyt, mutta pikkuisen pisti jännittämään, koska maanantaina alkaisi meidän koko jengin (paitsi Kaizun joka jäi töihin) Losin reissu, joka piti sisällään Disneylandin, Legolandin ja Universal Studiot.

Lapset halusivat sängystään metsämäisen. Ostimme Potterybarn Kidsistä verhot, Michaelsista lehdet, kukat, linnut ja perhoset ja hetken päästä lapsilla oli metsän ymäröimä sänky -ainakin melkein ;)

Tytöt toistensa mekoissaan tervetuliasprinsessamaljaa maistelemassa.

Pojille valmistimme Harry Potterista tuttua kermakaljaa kippisteltäväksi. Meillä oli viime vuoden Floridan Universal Studio -reissulta "Butterbeer"-tuopit jo valmiina. Juoma muodostuu mm. Cream sodasta, kermavaahdosta ja vaahtokarkkivaahdosta.

Lääkärireissulta molemmat lapset saivat hengityssuojat, etteivät tartuttaisi ymärillä olevia ihmisiä.

Lassi tuli välillä seuraksi pihalle katsomaan kun muut uivat. Hän makaili varjossa pyyhkeiden ympäröimänä.

Viikonloppu meni enemmän ja vähemmän (lähinnä enemmän) shoppaillessa. Kaikki neljä lasta saivat levätä, leikkiä ja rentoutua kotona Kaizun kanssa ja minä viiletin perheen vanhempien kanssa tukka putkella kaupasta toiseen. Ja kyllähän tulikin hyviä löytöjä :)

Maanantaina Eveliinalla alkoi olla jo kuume ohitettuna, Lassillakin enää vähän reilu 37C. Enää piti jännittää, että miten käy ystäväperheemme lasten Jannen ja Leilan. Ja kaikkien onneksi tauti ei tarttunut muihin!!! Matka sujui vuokraamallamme seitsemän hengen autolla Losiin varsin mukavasti. Arvasihan sen, koska molemmilla lapsilla oli parhaat ystävät seuranaan. Illalla huoneeseen majoittumisen jälkeen kävimme viereisessä italialaisessa ravintolassa syömässä ja illan päätteeksi viereisessä pöydässä istunut mies tuli erikseen kiittämään kuinka hyväkäytöksisiä lapsia meillä oli ravintolassa mukana :)

Matkalla kohti Losia.

LA:n pilvenpiirtäjiä.

Hotellimme sisäaulaa. Alhalla näkyy ravintola-aluetta, jossa oli aamuisin aamupala tarjolla ja iltaisin  ilmaiseksi pieniä naposteltavia juomien kera.

Hotellihuoneen ikkunasta oli ihan kivat maisemat :)

Kun tiistaiaamu valkeni, niin koko katras oli kuumeettomia. HUH! Meillä oli tarkoitus olla Disneylandissa vain yksi päivä, joten jakaannuimme niin, että perheen isä meni Lassin ja Jannen kanssa Disney Adventure Parkkiin ja me tytöt menimme Disneylandin puolelle. Ajattelimme, että poikia kiinnostaisi enemmän seikkailuradat ja maailmanpyörät kuin prinsessojen jutut taianomaisessa maailmassaan. Ja varmaan aika nappiin meni jako. Hotelli oli niin lähellä Disneylandiä, että matka taittui aamulla kävellen puistoihin. Olin koko ajan ajatellutkin, että Floridan Disneyworld on isompi (toki myös siksi että alueella oli kahden puiston sijaan yhteensä neljä puistoa), ja olen edelleen sitä mieltä, että Floridan versio tuntui monipuoleisemmalta. Ehkä sekin vaikuttaa, että kun kaiken kokee ensimmäistä kertaa, niin kokemus on järjen räjäyttävä. Nyt jo vähän tiesi mitä odottaa. Päivä oli kokonaisuudessaan toki todella ihana ja varsinkin Leilan suurin toive toteutui kun hän pääsi yhteiskuviin prinsessojen kanssa.

Disneylandin perusmaisemaa pääkadulta.

Pikkusen oli pienempi prinsessalinna kuin Disneyworldissä (alakuva), mutta ihan oli kelpo paikka muuuten. 

Tähkäpää

Tuhkimo

Aurora

Ariel

Tianan show (Oli siinä vuorotellen paljon muitakin hahmoja.)

Tyttöjen tekisi mieli isoja tikkareita.

Poikien seikkailuita Disney Adventure Parkissa.

Cars-maailma

Kivaa oli, peukku sille :)

Keskiviikkona olin kuskina (perheen isän jäädessä hotellin altaalle nautiskelemaan auringosta) koko jengille Los Angelesista Legolandiin (noin tunnin matka etelään kohti San Diegoa). Alla oli seitsemän hengen vieras auto, mutta niin se vain sujui, eipä sitä ollut paljon kummempi ajaa kuin meidän omiakaan autoja. Legolandissa kävimme ensimmäistä kertaa tasan vuosi sitten ja nyt varsinkin Janne odotti päivää kovasti. Onhan se ihmeellistä mitä kaikkea ne on osanneet Legoista tehdä. Tämä oli selvästi tiistaihin verrattuna pieni hengähdyspäivä. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän, iltasella laitteisiin pääsi tunnin jonottamisen sijaan vartin jonottamisella ja ruuan sai suht inhimillisessä ajassa. Kaikin puolin mukava ja leppoisa päivä.

Lego Friends ja Eveliina 

Las Vegasin New York New York -hotelli  Legoista tehtynä.

Nämä kaikki taisivat olla Lego New Yorkia.

Tässä taas Lego San Francisco

Vesiläträyspaikka.

Torstai olikin sitten Universal Studio-päivä. Olimme siellä viimeksi marraskuussa ja saimme sieltä samaan hintaan passit koko täksi vuodeksi. Näin ollen sisäänpääsy oli ilmaista meidän perheelle, mutta päädyimme ostamaan lopulta lapsille "Jonon ohi"-passit, koska porukkaa oli aivan pilvin pimein ja muuten olisi ehtinyt nähdä vain muutaman kohteen. Ystäväperheellämmekin oli samanlaiset (jonon ohi) liput, joten meidän lapset menivät heidän kanssaan kaikkiin laitteisiin ja menimme koko porukalla kaikkiin näytöksiin. Oli kyllä niin huikea päivä, että aika harvoin tulee vastaavaa vastaan.

Waterworld-lavasteet ennen näytöstä.

Tulevaisuuden lupaukset punaisella matolla Universal Studioiden portilla.

To-pe yön olimme eri hotellilla, koska Losissa on niin valtavat välimatkat ja ruuhkat, niin päädyimme ottamaan hotellin jo vähän pohjoisempaa (Disneyland on Anaheimissa aika etelässä), koska kaikki torstain ja perjantain tapahtumat olisivat jo Losin pohjoispuolella. Pe aamulla ysätäväpariskunta lähti Hollywoodiin seikkailemaan ja minä jäin lasten kanssa hotellin altaalle rentoutumaan. Lämpötila huiteli takaisinajomatkalla yli 42C, joten voi sanoa, että tarkeni :D Tämä oli nyt siis kolmas Losin reissumme. Parina edellisenä kertana olen saanut kaupungista jotenkin rähjäisen ja turvattoman fiiliksen, melkein ei tehnyt mieli palata, mutta tällä kertaa onnistuimme kiertämään kaikki rähjäiset alueet ja kierrellä vain kauniissa maisemissa, joten yleisvaikutelmakin jäi varsin kivaksi.

Viikonlopun olemme ottaneet suht rennosti ihan kotialtaalla ja lähipuistoissa (tai oikeasti ne taisi mennä enemmän kasseja purkaessa ja pyykkiä pesten). Lauantaina iltapäivällä olimme pienellä shoppailureissulla  ja illalla meillä oli pöytävaraus tunnelmallisen kävelykadun Santana Rown ranskalaisessa ravintolassa. Sunnuntain shoppailujen jälkeen menimme lähipuistoon vesiläträilemään ja pelaamaan mm. baseballia (vähän toki omilla säännöillä). Miehet kävivät hakemassa puiston piknikille Pandasta kiinalaista ja H-O-T wingsejä Smoke Eatersilta ja kaikki jotka niitä siipiä maistoivat tunnustivat, että oli tulisinta mitä olivat koskaan elämässä syöneet. Onneksi siipiä oli myös ihan taviskastikkeella (joka vastaa suurin piirtein suomen hottia). Iltasella kävimme vielä pyörähtämässä lasten koulun kiipeilytelineillä ja nurmikentällä pelailemassa.

Santana Rowlla dinnerin jälkeen.

Pienet ystävät...

...ja isotkin ystävät!

Eveliinan koulukaveri ja hänen ystävänsä tulivat vielä peliin mukaan ulkomaalaisvahvistuksina. Joka päivä on huidellut reilusti kolmenkympin yläpuolella lämpötila, joten oikeastaan vasta iltasella on inhimillistä olla pihalla. 

Tänään onkin sitten taas vähän edes arki koittanut (kaukana toki siitä talven aherruksesta ja koulumaailmasta), mutta Kaizu on tavalliseen tapaan töissä ja ystäväperheen vanhemmat Las Vegasissa. Minä pidän neljän lapsen kanssa taloa pystyssä muutaman päivän ja valmistaudun taas uusiin seikkailuhin :D :D Mainittakoon muuten loppuun vielä, että rakas ja tärkeä Suomi-ystäväperheemme muutti tänään takaisin Suomeen. Vielä sitä ei tajua, koska itsellä on kova hulina päällä ja vieraita riittää pitkälle syksyyn, mutta varmaan jossain vaiheessa hoksaa, että jotain todella tärkeää puuttuu ympäriltä. Ensi kesäksi on jo sovittu meidän Suomi-kotiin sauna- ja grillibileet Barbie-altaalla (pitää vain hommata se allas ensin :) ).