Road tripin alkupuolisko

Laskeuduimme Washingtoniin jotakuinkin ajoissa puoli yhdentoista aikoihin sunnuntai-iltana. Saimme vielä vieraisiimme chatti-yhteyden ja kuulimme, että heidän koneensa kohti NYC:tä kyllä lähtisi San Franciscon kentältä, mutta muutamia tunteja myöhässä. Kentällä ei kuulemma enää ollut ollut samanlaista ruuhkaa kuin meidän siellä jonotellessamme.

Etsimme Dollar-autovuokraamolle vievän shuttlen ja perillä saimme allemme harmaan Fordin. Puhelimen navigaattoriin hotellin osoite (Arlingtonissa), ja runsaan vartin kuluttua olimmekin perillä. Pimeässä ei kovasti maisemia nähnyt, mutta erään kyltin mukaan ajoimme myös Pentagonin ohi. Hotelillla oli pientä setvimistä, kun nähtävästi Hotels.com oli peruuttanut myös sen uuden varauksen, jonka olin eilen renklannut pelkästään meidän perhettä varten. Eivät olleet näemmä lähettäneet meillekään sähköpostivahvistusta tästä varauksesta mutta rahat kyllä näyttivät lähteneen luottokortilta. Noh, hotelli lupasi ettei meidän tarvi huolehtia asiasta sen enempää, joten ei muuta kuin huoneeseen ja nakit silmille.

Aamulla kävimme hakemassa hotellin vaatimattoman omppu-muffinssi-omenamehu -aamiaisen ja etsimme Washingtonin keskustasta riittävän keskeisen parkkihallin osoitteen. Vaikka olimme kuulleet, että liikenne keskustassa on ruuhkaista, niin sen verran tässä on itsevarmuutta kertynyt, että uskalsin lähteä sohlaamaan sinne itsekin. Osoittautui, ettei liikenne varsinaisesti ollut ollenkaan paha. Keskustassa on mukavan väljää, korttelit kuin viivottimella piirrettyjä ja kadut loogisesti nimettyjä, joten helppohan siellä oli sompailla. Valkkaamani parkkihalli G-kadulla otti $22 per 12 tuntia joka ei ole kovin paha jos ottaa huomioon, että se sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä White Housesta. Talsimme siis sinne, otimme muutaman "Täällä Aarne Tanninen"-kuvan ja saimme jo matkalla ihailla paikallista arkkitehtuuria sekä huomata miten paljon virkavaltaa oli näkösällä - ja varmaan saman verran jossain naamioutuneena. Pytingiltä lähdimme kohti Washington Monument -obeliskia, jolle oli ehkä kilometrin kävely puiston toiselle puolelle. Se oli valitettavasti rakennustelineiden vuoraama, sillä muutama vuosi sitten ollut maanjäristys oli saanut sen marmorit ja rakenteet halkeilemaan. Lounasaika alkoi olla lähellä joten nuori neiti osoittautuikin vähitellen retkikuntamme heikoimmaksi lenkiksi. Myös reilun kolmenkympin lämpö ja Kaliforniaa selvästi kosteampi ilma vaikuttivat asiaan.

Valkoinen pytinki.

Tämä oli White Housen vieressä ja ilmeisesti virkamiesarmeija hoitelee hommiaan sen uumenissa.

Sini käsittelee tottuneesti pitkää ja kovaa paalua.

Löysimme food courtin läheltä seuraavaa kohdettamme National History Museumia ja nautimme yllättävänkin edullisen lounaan, vaikka paikka oli ihan paraatipaikalla ja tarjolla oli myös livemusiikkia. Museo osoittautui jotakuinkin samanlaiseksi kuin taannoin Lontoossa poikkemani. Muistaakseni sekin oli ilmainen, kuten tämäkin. Pari tuntia kierreltyämme olimme vielä vilkaisemassa matkamuistoputiikkia, kun silmiini osui kirja joka kertoi toisesta Smithsonian-museosta ihan lähellä: National Air and Space Museum... Se oli vieläpä matkan varrella kohti Capitolia kulkiessamme, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä kävisisimmekö siellä (ja sekin oli ilmainen). Ehkä suurimman vaikutuksen teki Apollo 11:n komentomoduuli Columbia - siis se, jolla Armstrong, Aldrin ja Collins syöksyivät ilmakehän läpi Tyyneen Valtamereen valloitettuaan ensimmäisenä kuun. Capitolille emme enää jaksaneet talsia mutta napsimme muutamat hyvät kuvat sen eteen avautuvan puiston poikki, jonka reunalla ilmailu- ja avaruusmuseokin on. Kaikenkaikkiaan Washington yllätti meidät positiivisesti siisteydellään ja upeilla rakennuksillaan.

Capitol

Columbus-modulin lähietäisyydellä.

FBI:n päämajankin (J. Edgar Hoover Building) ohi sattumalta kuljettiin.

Tiistaiaamuna pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Philadephiaa. Sen enempiä emme kaupunkia ihailleet (eikä siellä paljon ihailtavaa olekaan) mutta kävimme/kävin fiilistelemässä taidemuseon portaita, jolle Rocky Balboakin leffassa kipusi. Paikalliset tuntuvat ottaneet asian omakseen, sillä portaiden huipulla oli valettuna Rockyn kengänjäljet, museon edessä oli Rockyn patsas ja tummahipiäisiä miehiä kauppaamassa kylmiä vesipulloja, Rocky-paitoja ja valokuvausta patsaan edessä.

Juoksemassa portaita kuin Rocky konsanaan (lämpöä ja kosteutta oli ilmassa riittämään mutta täytyi silti virittäytyä tunnelmaan huppari päällä).

Samat portaat alhaalta.

Olin nostanut ennen automatkan alkua varoiksi neljäkymppiä käteistä mahdollisia tietulleja varten. Mikä olikin enemmän kuin viisaasti tehty, sillä matkalla New Yorkiin ajoimme neljän-viiden osavaltion läpi ja jokainen tuntui haluavan oman osansa tietulleista, suunnilleen neljän ja kahdeksan taalan välillä. Suurin yllätys oli New Jerseyssä Hudson-joen rannalla jonottaessamme Lincoln-tunneliin. Käteistä oli jäljellä joitain seteleitä juuri maksetun Turnipike-tietullin jäljiltä ja yllättäen tunnelista vaadittiin vielä pöyristyttävä $13 maksu! Takaisin ei ollut mitään mahdollisuutta kääntyä mutta onneksi pikainen inventaario osoitti meille jäävän vielä kokonaista $2 jäljelle, huh! Navigaattori näytti hotellille ajoaikaa olevan seitsemisen minuuttia mutta sopivasti ilapäiväruuhkaan osuttuamme käytimme siihen puolitoista tuntia.

Hotellilla annoimme auton valet parkingin huomaan ja tapasimme jälleen ystävämme, jotka olivatkin jo ehtineet tutustua ympäristöön. Hotelli oli 41st ja 42nd katujen välissä kivenheiton päässä Times Squarelta. Sijainti oli toki huikea, joskin niin oli hintakin. Mutta kerran sitä vain eletään! Tiistainen dinner meni mukavasti Times Squaren Bubba Gump -ravintolassa, johon olin ihastunut jo taannoin työmatkalla.

Näkymä huoneestamme Hilton Times Squarelta, kerros 33.

Times Squarella. Kuvasta ei oikein välity se väen määrä ja hulina...

Forrest Gumpin saappaissa.

Manhattanin yö huoneestamme nähtynä.

Keskiviikkona kävimme miesten kesken ostamassa jokaiselle 7 päivän metroliput ja sitten suuntasimme Central Parkiin aamulenkille. Ja olihan siellä polku ja lätäkkö poikineen ja luontoa mukavana vastapainona kaupungin vilinälle. Päivä meni kierrellessä Etelä-Manhattania (mm. Ground Zero, Wall Street) sekä käydessä Staten Islandin puolella lautalla. Se on ilmainen ja kulkee kai puolen tunnin välein Vapaudenpatsaan edestä. Ei tosin ihan läheltä mutta pitkällä putkella sai ihan hyvät kuvat. Aamupäivällä tuli sen verran vettä, että kovin paljoa ei viitsitty kaduilla vain hengailla mutta ihan hyvän tuntuman näistä nurkista jo varmaan sai. Illalla hankimme naisille ja lapsille liput Spider-man -musikaaliin ja me miehet lähdimme pimeän tullen Queensin puolelle kuvaamaan öistä Manhattania (ja testaamaan matkalla olleen paikallisen pubin...). Perhe R sai myös vaihdettua huoneensa meidän huoneen viereen siten, että pystyimme avaamaan niiden väliset ovet ja yhdistämään valtakuntamme. Näin lapset saivat nukahtaa keskenään toiseen huoneeseen ja aikuiset rupatella rauhassa.

World Trade Centerin raunioilla, eli Ground Zero. Taustalla nousee One World Trade Center, entinen Freedom Tower, nykyään Manhattanin korkein rakennus.

Staten Islandin lautalla Vapaudenpatsas taustalla.

Lähikuva leidistä.

Manhattan etelästä.

Musikaaliin lähdössä. 

Manhattan by night Queensista päin kuvattuna.

Torstain aamulenkki (miesten kesken) suuntautui Brooklyn Bridgelle. Metroilimme Brooklynin puolelle, ylitimme sillan, vajosimme taas maan alle ja juoksimme vielä läpi länsirannalla kulkevan High Line -reitin, joka on nerokkaasti vanhan katujen yllä kulkevan ratikkalinjan jäänteille tehty vehreä "puisto". Paikoitellen tuntui kuin olisi kirmaillut suomalaisessa koivumetsässä. Tämän jälkeen lähdimme koko porukalla Central Parkiin kiertelemään polkuja ja laskemaan kilpikonnia lammessa nimeltä The Lake. Löysimme myös nätin pikku linnan, jonka tornista oli mukavat maisemat pohjoisen Manhattanin suuntaan. Seuraavaksi ajelimme Rockefeller Centeriin. Pojat viihtyivät sen vieressä olevassa Lego-kaupassa ja tytöt kävivät ihailemassa jotain American Girl -nukkekauppaa. Jälkimmäisestä en ollut ikinä kuullutkaan mutta jos 5th Avenuella on varaa pitää neljän kerroksen verran yhdelle nukelle omistettua kauppaa, niin kaippa se on kova juttu. Kävelimme vielä pääkirjastolle asti (vaikuttava pytinki), josta suurin osa väestä poikkesi vielä viereiselle keskusrautatieasemalle ennen hotellille metroilua.

Koko jengi

Central Parkissa.

[Tähän mikä tahansa New Yorkissa kuvattu TV-sarja]-tyylinen miljöö.

Kirjasto

Rautatieasema. Tsekkasimme Lassin kanssa kohdan missä käytiin teattereissa parhaillaan olevan Teräsmies-leffan loppukohtaus. Samoin Lassi muisti nähneensä hallin keskellä olevan kellon Madagasgar-animaatiossa.

Perjantai oli viimeinen yhteinen päivämme Nykissä. Annoimme lasten puuhailla rauhassa omia juttujaan mutta kävimme Sinin ja toisen isännän kanssa napsimassa muutaman kuvan Empire State Buildingin juurelta. Halusin näyttää Sinillekin vielä High Linen, joten kävelimme sen kautta takaisin hotellille. Tein meille dinneriä varten varauksen Little Italyssä olevaan Puglia-nimiseen ravintolaan, sillä kyllähän pikku-Italiassa täytyy pizzat käydä vetäisemässä. Valitettavasti vettä roimi sen verran, ettei laajemmille Chinatownin ja Little Italyn katukierroksille tarvinnut lähteä. Muiden Pizzat olivat ilmeisesti ihan onnistuneita mutta päätin itse tilata jonkin ihme vodka pizzan, jota ei oltu sen kummemmin ruokalistassakaan kuin sanalla "delicious!" Ilmeisesti vehnätuotteet hierovat italialaisia makunystyröitä erityisen hyvin, sillä tämä pizza oli päällystetty penne pastalla... Arvoitukseksi jäi mistä sen vodka-nimi tuli.

Tänään lauantaina keräilimme kamppeemme ja luovutimme huoneemme puolilta päivin. Tässä kohtaa olikin sitten vuorossa haikeat hyvästelyt. Automme saapui ehjänä hotellin eteen (maksettuani $40 per päivä sen kadottamistempusta). Suuntasimme kohti luodetta kaupunkiin nimeltä Binghampton, jonka läheltä olimme varanneet motellista huoneen. Maisemat olivat mahtavan vehreät, monta kertaa tuli Suomi mieleen. Toisaalta kumpuileva maasto, lämpö ja ilmankosteus muistuttivat Hawaijia. Viikon vaatteet kävivät pyörimässä pesukoneessa ja kuivausrummussa, jonka jälkeen kävimme kaupungin keskustassa pikaruokailemassa ja tsekkaamassa kohdan missä kaksi kaupungin laidoilla kulkevaa jokea yhtyvät idyllisesti. Keskustan kadulla sattui olemaan jonkin sortin heinäkuumarkkinat (jotenkin tuli mieleen Alavuden Ryskööt tai Rauman Pitsiviikot). Huomenna matka jatkuu kohti Niagaraa!

Maisemia ajomatkalta.

Binghamptonissa jokien risteyksessä.