Columbus, Indianapolis ja Chicago

Perjantai alkoi samalla kaavalla kuin viime päivinä on ollut tapana: continental breakfast ja lastautuminen autoon. Ehdimme kuitenkin ennen lähtöä ottaa pikku Skypettelyt Suomeen. Käänsimme nokan kohti Ohion pääkaupunkia Columbusta, josta emme oikeastaan tienneet muuta kuin että se on nimetty Kristoffer Kolumbuksen mukaan ja että keskustassa on Santa Maria -laivan oikean kokoinen kopio. Kun yritimme päästä laivan luo, olivat monet keskustan kaduista harmiksemme suljettuina minkälie tapahtuman takia ja jouduimme kiertelemään jonkin aikaa ennen kuin päädyimme kurvaamaan parkkihalliin ja maksamaan törkeän parkkimaksun.

Käppäilimme Santa Marialle ja yllätyimme miten pieni se on, ehkä noin 25 metriä pitkä. Wikipedian mukaan alkuperäisestä aluksesta ei ole piirustuksia ja maailmalla on useitakin replikoita siitä, joista mikään ei välttämättä ole täysin autenttinen. Joskin esite väitti tämän olevan niistä lähinnä todellista. Tässä versiossa kannella peräpäässä on kapteenin hytti (kuin merirosvolaivassa konsanaan) ja ruuman perässä pieni varastohuone mutta muuten kansi ja ruuma olivat avointa tilaa. Kyllä se vaan aika meininkiä on ollut viettää viikkoja tuollaisella purkilla merellä.

Alus keulasta peräpäähän päin kuvattuna.

Lähdimme laivalta puoli yhden aikaan ja päätimme käppäillä tapahtuma-alueen läpi autolle ja napata jostain kojusta lounaan mukaan. Kävi ilmi, että musiikkiesitysten lisäksi kadun varteen oli laitettu riviin ehkä koko USA:n ribs-grillaajien parhaimmisto, joista kaikilla oli kojunsa edessä kymmenittäin pokaaleja eri tapahtumista ja vuosilta: parhaat ribsit, paras kastike, ym. Joten ihan hyvä lounassetti kyllä löydettiin :) Kaikin puolin Columbuksesta jäi kaupunkina oikein mukava mielikuva.

Ribs-kojujen katveessa.

Kuin suoraan Richard Scarryn Iloisesta Autokirjasta: Wienermobile

Matka jatkui taas uuteen osavaltioon ja sen pääkaupunkiin: Indianaan ja Indianapolikseen. Ajomatka kesti noin 2,5 tuntia lähes suoraa tietä. Jos Kaliforniassa on paljon viiniköynnöksiä ja manteli puita, niin näiltä lakeuksilta taitaa tulla valtaosa maan maisseista. Sen verran paljon sitä laatua matkalla näkyi. Indianapoliksen keskustaa koristi upea sotilaiden ja merimiesten muistomerkki mutta tyydyimme tällä kertaa vain ajelemaan keskustaa ympäri. Keskustasta suuntasimme katsastamaan amerikkalaisen moottoriurheilun Mekan, Indianapolis Motor Speedwayn, jossa ajetaan mm. Indy 500 -ajot. Iso oli rinkula. Neljän kieppeillä näpyttelimme navigaattoriin päivän viimeisen osoitteen, joka oli majapaikkamme Lafayette-nimisessä pitäjässä tunnin verran Indianapoliksesta Chicagoon päin.

Indianapoliksen keskustaa.

Indianapoliksen autoradan keskellä sijaitseva Hall of Fame.

Aamulla jatkoimme Lafayettestä kohti Illinoisin osavaltiota ja Chicagoa. Ensimmäistä kertaa sitten Kanadan rajasillan pääsimme makselemaan taas tietullejakin - sitä enemmän mitä lähemmän Chicagoa pääsimme. Kurvasimme taas keskustan parkkihalliin ($25 per neljä tuntia...) ja lähdimme patikoimaan. Matkalla tuli nähtyä Milleniun Parkissa oleva metka Cloud Gate ("Pilviportti") joka ymmärrettävästä syystä on saanut liikanimen Bean ("Papu"). Samoin kieppasimme Pohjois-Amerikan korkeimman rakennuksen Willis Towerin viereltä, sekä kadunkulkassa jossa on muinoin kuvattu Blues Brothersin kohtaus, jossa tehtiin maailmanennätys poliisiautojen ryttäämisessä. Viimeisenä kohteenamme kävelimme Navy Pier -laiturille, josta tuli mieleen San Franciscon Pier 39 tivoleineen, myyntikojuineen ja tungoksineen. Se sijaitsee Michigan-järven rannalla, joten samalla saimme neljännen, ja tällä erää viimeisen, ruksin ruutuun Isojen Järvien kierroksellamme (Lake Superior jäi näkemättä). Vielä ennen autolle paluuta kävimme vilvoittelemassa Navy Pierin viereisellä pienellä biitsillä, jossa oli ruhtinaallisesti väkeä. Pari sataa metriä biitsin edessä oli satoja moottoriveneitä kiinni poijuissaan ja lähes jokaisella näytti olevan porukkaa kyydissä. Onhan tuokin tapa viettää lauantaipäivää vesillä.

Papu

Peilikuva Pavun pinnasta.

Millenium-puistossa.

Willis Tower, Pohjois-Amerikan korkein rakennus.

Chicagon keskustaa halkova joki.

Navy Pier

Komea purjepaatti Navy Pieriltä kuvattuna.

Otos Navy Pieriltä kaupunkiin päin.

Biitsillä huljuttelemassa varpaita Michigan-järvessä.

Lopulta suuntasimme kohti lentokenttähotelliamme ja matkalla huomasimme, että puhelinten kellot ovat siirtyneet tunnilla taaksepäin kun saavuimme Illinoisin puolelle. Onneksi hotelliin pystyi kirjautumaan sisään jo kolmen jälkeen. Kun sain respasta hotellin avaimen kävin tankkaamassa auton täyteen ja luovuttamassa sen vuokraamoon. Alunperin varaus oli huomiseen asti mutta emme tarvinneet autoa enää, sillä hotellilta kulkee shuttle kentälle. Pääsin näppärästi autovuokraamon shuttlella ensin kentälle ja sieltä hotellin shuttlella hotellille. Loppupäivän otimme rennosti uimalla hotellin altaassa ja pelaten pingistä lasten kanssa. Dinnerillä hotellin ravintolassa meille sattui Romaniasta kotoisin oleva miestarjoilija, joka tunnustautui Janne Ahosen faniksi!

Loppukaneettina todettakoot, että "ristus mikä reissu!" Pohdimme tuossa, että vastaavan matkan toteuttaminen Suomesta käsin ei tulisi kovinkaan paljon kalliimmaksi, kuin mitä se meille oli (lähinnä lennot nostaisivat hintaa) mutta jotenkin tällainen road trip ei tullut ennen mieleenkään. Kaikin puolin hieno ja avartava kokemus tämä kuitenkin on ollut. Laskujemme mukaan 10 USA:n osavaltiota tuli kierrettyä plus Ontario Kanadan puolella ja Washington D.C. (joka ei kuulu mihinkään osavaltioon). Tässä linkki josta pitäisi päästä katsomaan miltä reittimme kartalla näyttää.

Nyt nukkumaan ja aamulla koneeseen.