Kesälomakuulumisia

Alkuviikko meni kaikkien neljän lapsen kanssa puuhatessa kotosalla, koska ystäväperheen vanhemmat olivat nautiskelemassa Vegasin loistosta ja lämmöstä (jota piisasi yli 40C). Ei Kaliforniakaan paljon sille hävinnyt, reilusti oltiin kolmenkympin yläpuolella joka päivä (eli käytännössä ihan liian kuuma olla ulkona tai pitää ovia auki). Ovet pitää sulkea viimeistään kympin maissa aamulla ja ne voi avata taas iltasella koko talon läpivetoa varten. Onneksi voi turvautua myös ilmastointiin, koska sisälämpötila oli joka tapauksessa ilman ilmastointia myös yli 30C. Hyvä puoli lämpimässä säässä on se, että altaan vesi lämpiää myös melkein kolmeenkymppiin joten kerrankin se on oikeasti todella, jopa omasta mielestäni, uintikelpoista. UV-indeksi päivisin täällä on 10 eli todella korkea (Keski-Afrikassa ja Pohjois-Australiassa taitaa olla jopa 11-12). Lapset uivat aina uimapaidat ja lahkeelliset uimapuvut/shortsit päällä. Mitään uimalaseja, uimapukuja yms. ei kannata jättää ulos lojumaan, koska aurinko haurastuttaa ja haalistaa kaiken. Eron näki jopa yhden kuivatuskerran jälkeen ystäväperheen lapsen uimapuvusta, mutta mm. Kz:n suht. uudet uikkarit on virttyneet puhki ja tämän keväiset molempien lasten uikkarit (bikinit ja shortsit) näyttävät joltain oman lapsuuteni aikaisilta perintövaatteilta. Paljas iho (esim. kasvoissa ja hiusten jakauksessa) suihkutetaan 50-110 kertoimisella aurinkorasvalla. No, toisaalta, pienen vaivan jälkeen kukaan ei ole juuri palanut auringossa. Iltasella UV-indeksi laskee kolmen luokkaan, joten sitten lapset saavat temmeltää ja pulikoida ihan vapaasti.

(Kaizun kirjoittamaa) Itsepäisyyspäivänä lähdimme jo puoli kymmenen aikoihin Cupertinon Memorial Parkiin, jossa Sini ja lapset olivat käyneet jo vuosi sitten tsekkaamassa lasten paraatin. Nyt suuntasimme koko porukalla Setä Samulia katsomaan ja marssimaan tähtilipun johdattamina puiston ympäri. Loppupäivä meni leppoisasti altaalla (mitä nyt jouduin tekemään tunnin-pari töitä siinä välissä) ja ennen nukkumaanmenoa kuulimme vielä ilotulituksen räiskeen mutta emme nähneet mitään. Pomolta kuulin seuraavana päivänä, että raketteja oli ammuttu Bayn rannalla ja ne olisi tietty nähnyt hienosti jos olisi ajanut vuorille. Itselläni oli kuitenkin sopimusneuvottelu seuraavana aamuna (perjantaina) heti mukavasti aamukuudesta eteenpäin, joten kovasti ei viitsinyt ylimääräisiä valvoa. Illalla vietimme myös kerralla kaikkien lasten synntärijuhlat, sillä seuraan kertaan meneekin näillä näkymin melkein vuosi.

Itsenäisyysparaatitunnelmia.

Pääsimme Setä-Samulin kanssa yhteiskuvaan.

Memorial Parkin maisemia. Tarviiko sitä lomalla enää Niagaralla käydäkään?

Tyttöjen jätskihetki altaalla.

(Sinin kirjoittamaa) Perjantaina Kaizun tehdessä vielä yhden työpäivän ennen kesälomaansa halusin näyttää vieraillemme meidän "lähibiitsin" ja näin ollen suuntasimme vuokra-automme nokan kohti Santa Cruzin hiekkarantoja. Tämä olikin vieraillemme vasta ensimmäinen kerta tällä reissulla kun olimme oikeastaan meren rannassa ihmettelemässä ettei Tyyni valtameri olekaan kovin tyyni. Ihan piti hupparit kaivaa auton takakontista, koska merituuli oli voimakas ja kylmä. Lapset juoksivat innoissaan aaltoja karkuun ja ihmettelivät kymmeniä pelikaaneja. Santa Cruzista jatkoimme matkaa punapuille Big Basiniin. Matkalla poikkesimme syömään oikein perinteiseen jenkkiläiseen ruokapaikkaan, jossa oli aivan kertakaikkisen pakko ottaa jälkiruuaksi pancakeja ja jättivohveleita ja laittaa päälle vaahterasiirappia ja marjoja. Oikeasti siihen settiin kuuluu mielestäni myös kermavaahto, mutta sitä ei ollut tällä kertaa saatavilla. Big Basiniin päästyämme oli pakko todeta, että taas kerran oli punapuilla kokoa. Tämä oli äkkiä laskettuna minulle seitsemäs kerta kun pääsin hämmästelemään näitä jättiläisiä, mutta en ihan vieläkään ole niihin turtunut. Isoja ne on!

Raitista meri-ilmaa Natural Bridgesillä.

Neljä urheaa Hobittia

(Kaizun kirjoittamaa) Lauantaina olin kierrättämässä aikuisia vieraitamme San Franciscossa, kun Sini soitteli ja kertoi SFO:n kentällä tapahtuneesta onnettomuudesta. Ajelimme 280-tietä takaisin kotiin päin noin tunnin päästä onnettomuudesta mutta kentän suunnalta ei enää näkynyt savua. Silti olimme varmoja, että omat sunnuntain matkasuunnitelmamme taitaisivat juuri heittää häränpyllyä - ja olimme oikeassa...

Molempien perheiden oli tarkoitus lentää sunnuntaina Washington D.C.:hen, olla pari yötä siellä ja ajaa sen jälkeen vuokra-autoilla New Yorkiin. Kotiin päästyämme tarkastimme heti lentojemme statukset, ja vieraidemme lento olikin peruttu välittömästi. Omamme säilyi kuitenkin sinnikkäästi aikataulussa. Kaikkien SFO:n kautta lentävien lentoyhtiöiden puhelinlinjat olivat luonnollisesti enemmän kuin tukossa mutta viiden tunnin ja useamman perhepalaverin jälkeen olivat vieraamme päätyneet lentämään sunnuntai-iltana suoraan New Yorkiin, varaamaan sieltä huoneen yhtä yötä suunniteltua aikaisemmin, perumaan vuokra-autonsa Washingtonista ja pidentämään SFO:n kentälle palautettavan vuokra-autonsa palautusaikaa. Meidän oli myös vaihdettava Washingtonin hotellivarausta, sillä olimme varanneet huoneet molemmille perheille. Emme myöskään tarvisi shuttlea aamulla lentokentälle jos saisimme sinne kyydin. Pohdimme hetken myös omien lentojemme siirtämistä suoraan Nykiin tms. mutta totesimme olevan yksinkertaisinta katsoa ensin josko oma lentomme kuitenkin kulkisi, ja ellei, niin lentää vaikka sitten keskiviikkona suoraan Nykiin. Maan pääkaupunki olisi kuitenkin mukava nähdä joten pidimme peukkuja ettei lennon status muuttuisi.

Ei ollut ihan tyynin päivä San Franciscossa. Onneksi sattui hupparit mukaan ja lätsä pysyi  päässä.

Tyttöjen  viimeisen yhteisen Kalifornia-illan shown jälkitunnelmia.

Aamulla tilanne oli ennallaan, joten varauduimme siirtymään kentälle ja opastimme vieraillemme miten pistää kotimme pakettiin ennen kuin itse häipyisivät myöhemmin. Jätin heille avaimet, jotka toivomme saavamme takaisin parin päivän päästä Nykissä... Olimme kentällä jo nelisen tuntia lennon lähtöaikaa aiemmin ja saimme checkattua sisään sulavasti (vaikka väkeä olikin todella paljon - useat varmasti metsästämässä korvaavia lentoja). Kirjoitan tätä pätkää nyt lentokoneessa, joka pääsi lähtemään tunnin myöhässä. Nousukiidon aikana näimme turmakoneen makaavan raatona kentän laidalla muutaman sadan metrin päässä. Taitaa mennä lunastukseen.