Kämppä valkattuna

Lähetin eilen hakemuksen siihen 280- ja 85-teiden risteyksen vieressä olevaan taloon. Aamulla meiliboxiin kolahtikin viesti välittäjältä, että hakemuksemme näytti olevan kaikin puolin uskottava vaikka meillä ei ole täällä kertynyt luottotietoja vielä minkään vertaa. Uskottavuuttamme auttoi se, että laitoin mukaan lausunnot Suomesta pankilta ja vakuutusyhtiöltä kuinka kunnollisia kansalaisia olemme. Hän kyseli, että olisimmeko valmiita toimittamaan hänelle $3000 shekin (Security Deposit), jolloin hän peruuttaisi loput näytöt ja talo olisi meidän. Löysimme kuitenkin vielä eilen illalla yhden todella mukavalta näyttävän 4 makkarin ja isolla uima-altaalla varustetun talon joka oli vielä isompi kuin Suomen-kotimme mutta vuokrakin alkoi olla jo aivan kipurajoilla, $3995 kuussa. Tuossa motarien varressa olevassa vuokra oli $3545, joka on sekin enemmän kuin millä firma asumistamme tukee mutta kuitenkin saman verran kuin joissain parhaissa apartmenteissa, joita olemme kierrelleet. Neliöitä on noin 140. Molemmissa vuokraan kuuluu puutarhanhoito ja allaspoika (toivottavasti ei liian komea ja lihaksikas).

Sain eilen käsiini shekin, jonka firma maksaa komennuksen alussa ja sillä summalla pystyisin periaatteessa kuittaamaan Security Depositin kämppään kuin kämppään mutta rahat piti vain ensin saada tilille. Ankaran Facebook-tsättäilyn jälkeen sovimme Sinin kanssa, että käymme katsastamassa molemmat mestat ja päätämme sitten miten menettelemme. Sainkin sovittua neljäksi treffit pankkiin, viideksi näytön siihen isoon taloon ja puoli seitsemäksi motarikämppään, johon olin luvannut tuoda shekin mukanani. Jos rakastuisimme päätä pahkaa viimeisimpään löydökseen, niin keksisimme motaritalon välittäjälle jonkun nasevan selityksen("koira söi shekkivihkomme", "talossa on huono Feng Shui" tms.) ja poistuisimme takavasemmalle. Pankissa hoidimme virkailija Alfredin kanssa kuntoon verkkopankkitunnukseni (saamani väliaikainen salasana kun ei vaan toiminut), talletin shekkini (rahat tilillä vasta ehkä perjantaina) ja sain muutamia tyhjiä shekkejä käyttööni (kun isoa nivaskaa ei tuntemattomasta syystä oltu vielä postitettu).

Sitten suuntasimmekin "musta hevonen"- kämpälle, joka oli sekin oikein mukavalla alueella ja puolet lähempänä konttoria kuin toinen. Kolusimme talon läpikotaisin, joka osoittautui olevaksi neljässä tasossa, siinä oli kaksi takkaa, suurin osa lattioista (kulunutta) parkettia, yksi makkari ja kaksi vessaa tapetoitu niin että silmiä kirveli ja siellä täällä erinäisiä ärsyttävästi kuluneita tai oudosti maalattuja valokatkaisijoita. Mutta muuten ihan jees. Koko matkan kohti toista taloa mietimme näitä epäkohtia (+ kallista hintaa ja ylenpalttista tilaa) ja pohdimme mitä toisessa kohteessa olikaan vikana. Emmekä keksineet muuta kuin sen vieressä olevan tien. Ennen näyttöä kävimme vielä pyörähtämässä lasten mahdollisessa tulevassa koulussa jos ottaisimme motaritalon, ja sehän vaikutti ihan mukavalta laajoine urheilukenttineen ja monine kiipeilytelineineen.

Kun välittäjä saapui paikalle niin tutkimme talon vielä kunnolla läpi ja kyllähän se vaikuttikin hyvältä. Itse en ollut ehtinyt sunnuntaisessa pikavisiitissämme juuri painaa mitään mieleen, joten tutkin tilannetta ihan avoimin mielin. Allas oli isompi kuin muistimme ja siinä oli selvä matala päätykin (vaikka ponnahduslauta toisessa päässä), kaikki tuntui pelaavan, huoneet oli siistejä, kodinkoneet olivat uusia jne. Lopulta Lassi työnsi meikäläisen välittäjän luo ja totesi, että allekirjoita jo se paperi. Niinpä paiskasimme kättä ja kirjoitin elämäni ensimmäisen shekin varoitellen välittäjää, että ihan heti ei kannattaisi käydä yrittämässä sen lunastusta... Kun kävin autolta hakemassa shekkinippua niin samaan aikaan kadun toiselta puolelta soitti avo-Audilla saapunut kaveri välittäjälle, joka joutui toteamaan, että meni jo (heppu kuulemma yritti vielä tarjota korkeampaa vuokraakin mutta nou kän duu). Muuttopäiväksi sovittiin alustavasti 25.4. eli sitten kun konttimme alkaa jo olla hiukan lähempänä.

Etupiha (huom. kahden auton talli)

Liukas lätsä

Olkkarista pääsee nurtsille. Sen ja allasalueen välissä on turvallisuussyistä aita.

Ja makkarista pääseekin näppärästi aamu-uinnille.

Olkkarinäkymä

Ai niin, sain tänään töistä täkäläisen AT&T:n kännykkäliittymän. Täytyypä laittaa käyntikortit tilaukseen.

ps. Sini ja lapset näkivät eilen altaalla ollessaan kolibrin (mikä unohtui eilisestä jutusta) ja tänään näimme ilmalaivan, joka lipui ohi suoraan yläpuoleltamme.

Lentävä suppo.

Arjen aloitus ja visaisia yhtälöitä

Aamulla Kz lähti uransa ensimmäiseen viralliseen työpäivään tällä komennuksella. Se tarkoitti sitä, että me jäätiin keskenämme (ilman autoa) hotellille päiväksi. Minä olen nykyään kotiopettajatar, joten ohjelma oli jo laadittu lähes koko päivälle. Aamupalan jälkeen reippaana 7.30. Lassi alkoi laskea matematiikkaa, seuraavaksi siirryttiin äidinkieleen ja energiaoppien jälkeen viimeisenä vielä uskontoa. Eveliina teki ohessa englanninkielistä tehtäväkirjaa. Saatiin virallinen osuus valmiiksi hyvin nopeasti ja siirryimme "liikuntatuntiin". Lapset pääsivät siis taas potkulautailemaan. Molemmat ovat tulleet pienessä ajassa jo tosi taitaviksi.

Hotellin takaparkkipaikka on kovassa käytössä.

   

Tänään oli täälläoloajan ehdottomasti kuumin päivä (toisin kuin Suomessa FB:n mukaan, liikenne sekaisin lumen vuoksi).  Mentiin heti hyvissä ajoin altaalle ja otettiin evääksi mm. erilaisia melooneja, tuoretta ananasta ja viinirypäleitä. Lapset saivat pian kavereikseen polskimaan kolme korealaista tyttöä ja pojan. Olimme vuoranneet itsemme täyteen aurinkorasvaa, mutta ei tainnut 30 suojakerroin olla riittävä. Vaikka sitä lisäiltiin usein ja yritettiin olla välillä varjossa, kaikki kolme muistuttaa todella paljon keitettyä rapua tällä hetkellä. Käytiin äsken ostamassa 50 suojakerrointa ja molemmille hatut, jotka varjostavat edes vähän naamaa ja korvanlehtiä. On muuten n.17 vuotta aina opiskelujen ohella töissä olleelle (ja muutenkin kovin...no, puuhakkaalle ja energiselle) ihmiselle hassu tunne, kun itse on altaalla, kuulee kun muut leikkaavat nurmikkoa, kun tulet sisälle, niin siivoja on siivonnut kodin tip top kuntoon.

Meidän lasten omat pool partyt, kunnes allas täyttyi uusista kavereista.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... Meidän lapset tunnistaa hyvin hiusten väristä ;)

Kun Kz pääsi töistä, alkoi taas asuntojenetsintätalkoot. Lassin matematiikan laskut jäivät kyllä toiseksi tässä yhtälössä: miksi täällä on pakko olla niin, että saat joko upean asunnon "ei niin arvostetulta" koulualueelta tai sitten keskikämäsen kämpän (tai jotain huonoja puolia ainakin) hyvin arvostetulta koulualueelta. Tai sitten ongelma on meidän budjetti...Esim. 5000-8000 dollaria kuussa olevia asuntoja/taloja voisi ruveta löytymäänkin. No tänään kävi jo mielessä, että onko se koulun priimataso nyt oikeasti niin tärkeä, vai onko se vain mielipidejuttu. Jotkut haluavat lapsilleen viisivuotiaasta alkaen todella akateemista ja huipputason koulutusta, toiset osaavat ottaa rennommin. En ole varma, kumpaan kuulumme...En osaa millään päättää, että tinkiikö asunnosta vai kouluista. Molempia ei oikein voi saada priimatasoisena. Ainakaan me ei olla löydetty. Ja "apartemento" vai omakotitalo? Ensimmäisissä on oikeastaan aina lämmitetyt altaat, punttisalit ja kaiken maailman muut viihdykkeet, omakotitaloissa enemmän omaa rauhaa hyvässä ja pahassa. Niissä ei tietenkään tule niin helposti tutustuttua yhteisöön. Toisaalta ärsyynnyn pelkästä ajatuksesta, että ollaan jossain yhteisaltailla ja leikkikentillä lasten kanssa ja kun yhdellä tulee pissahätä, niin kerätään kaikki kamat ja lähdetään koko sakki sisälle vessaan. Olisi aika paljon helpompaa, kun saisi vaan tulla ja mennä sisään ja ulos. Eikä tarvisi roudailla kauppakasseja pitkiä matkoja. Alle $ 4000 omakotitaloissa vaan harvoin on omaa allasta, paitsi siinä yhdessä lempparissa, joka on puolestaan isojen ramppien/moottoriteiden vieressä. Käytiin taas tänään siellä ja hyvältä edelleen vaikutti. Vaikka tämä asuntoasia tuntuu tällä hetkellä vaikealta yhtälöltä, pitää miettiä, että kaksi vuotta (oletettu vuokra-aika) tässä elämässä on kuitenkin niin lyhyt, että ei kannata nyt ihan hirveää stressiä siitä vetää. Kaikkeen tottuu ja varmasti ratkaisu tuntuu oikealta, kunhan saadaan meille uusi koti.
  

Asuntoa mä metsästän, tahdon saada suuren...tai edes oikeastaan keskikokoisen.

Pikku ravut illalla uudet hatut päässä.

Autot ajatuksissa

Tämä aamu alkoi jo suht oikeaan aikaan, noin seitsemän maissa. Eikä se ole ollenkaan huono aika herätä, koska huomenna alkaa "arki" ja Kz:n työt. Varmistettiin aamupalan jälkeen respasta, että kaupat ovat tänään auki, vaikka on palmusunnuntai. Tarkoitus oli siis kierrellä muutama asunto ja sitten alkaa etsiä meille uutta autoa. (Audi Q5:n tilasimme jo Suomesta käsin, mutta se tulee n. 2 kk:n päästä.) Nyt siis etsimme "kakkosautoa".

Heti aamupalan ja aamuskypettelyjen jälkeen lähdimme ensin katsomaan yhtä omakotitaloa. Muuten se vaikutti jo netin kautta oikein kivalta, mutta sen aivan rajanaapurina on isot moottoritiet. Lähdimme siis ihan vain ajelemaan ja kuuntelemaan, kuuluuko siinä liian kova melu. Parkkeerasimme talon eteen ja kuuntelimme . -No tasanen, mutta siedettävä humina. Samalla talosta tuli nainen ulos. Se olikin sattumalta välittäjä ja pääsimmekin heti katsomaan taloa. Se oli sisältä oikein kelpo. Todella siisti, sisältää 3mh, ison olohuoneen takalla, takapihalla uima-allas. No, jää siis täysin nähtäväksi, onko se meidän uusi kotimme vai ei. Yritimme tavoitella myös Seven Springsin alueella olevan yhden (ei eilisen) suosikkikohteen välittäjää, joka selvästi pyhitti pyhäpäivän. Samoin yhden "rivari-tyyppisen" asunnon office-henkilökunta oli pyhäpäivän vietossa. Ehdimme siis kiertää enemmän autokauppoja...Perheen miehet aloittivat heti testosteronimyrskyssään Mustangin koeajolla. Seuraavana BMW. Kz ihastui myös Nissanin urheiluautoon (Nissan Altima).

Tämä ei ollut oikeasti toivelistallamme. Vain kaksipaikkainen, eikä avo-malli taitaisi toimia Suomessa. Mutta hinta oli inhimillinen, n. 16 000 dollaria (n. 12 000 euroa).

Halusimme hyödyntää iltapäivän auringon ja tulimme jo hyvissä ajoin altaalle polskimaan. Lapset harjoittelivat erilaisia uimahyppyjä. Kz jäi sisälle hoitelemaan kaikkia käytännön asioita (kaiken maailman virallisia papereita ja tutkittavia/hoidettavia asioita yms. on lähes loputtomiin).

Alkuillasta lähdimme vielä uudelle kauppakierrokselle. Tarkoitus oli löytää uusi, parempi kamera, mutta haluamamme malli oli Fry's-kaupasta (paikallinen Verkkokauppa.com) loppu. Ja taas kiertämään autokauppoja... Tällä kertaa minun suosikikseni nousi samanlainen Mersu, jonka Kz bongasi jo pre-visiitillä. Hassua, että esim. ruoka ei täällä ole mitenkään ainakaan halvempaa kuin Suomessa, mutta taas autoissa mielestäni eron huomaa hyvin. Ja muuta hassua: Täältä en ole oikein vielä löytänyt jääkaappivalmisruokia. Pakasteita on ihan hirveästi ja tänään löysin säilykepurkkeja, joissa on valmisruokia lapsille. Oli ihan pakko ostaa vitsillä. Samoin juustomakaronia, vaikka lapset maistoivat sitä jo kerran, eivätkä muka tykänneet. Se on kai täällä sitä lasten perusherkkua. On meillä täällä hotellilla onneksi kattila ja paistinpannukin, jos halutaan ihan alusta asti jotain kokkailla. Maitopurkeilla on muuten kokoa tällä päin, kuten olin jo kuullutkin. Kuva todistusaineistona ;)

Gallona (n.3,8l) maitoa ja lasten valmisruokaihmetyksiä.

Lapset tulivat juuri Kz:n kanssa potkulautailemasta pihalta. Nyt vihdoin on tarkoitus järjestellä meidän tavarat kaappeihin. Samalla voidaan maistella paria uutta sipsituttavuutta, joita oli myös pakko testata (mm. lime-sipsejä, oli aika outoja, mutta ainakin raikkaita).

Terveyspäivä

Ensimmäinen kokonainen päivämme Piilaakson asukkaina alkoi hiukan turhan varhain. Lapset nimittäin heräsivät jo kolmen aikoihin, samoin Sini joka kuitenkin sai vielä myöhemmin unen päästä kiinni. Itse vetelin makeat 10 tunnin tirsat aamukuuteen asti.

Virittelin aamulla Skypen toimimaan, sillä yöllä oli kuulemma ollut puolivillainen yhteyskokeilu Alavudelta. Lopulta saimme aikaan molemminpuolisen näköyhteyden ja myöhemmin jopa konferenssipuhelun välillä Piilaakso-New York-Alavus.

Aamuaskareiden jälkeen päätin aloittaa terveellisemmän elämän ja lähteä pitkästä aikaa lenkille. Jonka puolessa välissä alkoi tietysti sataa vettä. Anyway, hyvää se teki. Hotellilla oli aamiainen kymmeneen asti, joten painelimme sinne joskus ysin maissa. Tarjolla oli sen verran monen moista (mm. sushia ja tortilloja), että ateria taisi olla meille lähinnä lounas. Tosin tarjolla oli myös pre-visiitiltämme tuttuja aamupalavohveleita, joita tällä kertaa nautimme vaaleanpunaisina(!).

Vaaleanpunaista vohvelia vetämässä.

Sitten suunnistimmekin kohti Cupertinon asuntotarjontaa ja kävimme Seven Springs -nimisen asuntoalueella taloesittelyssä. Mesta oli Sinin mieleen, itsestäni ehkä hiukan tympeä omakotitaloksi. Toisaalta sitä oltiinkin parhaillaan vasta siivoamassa edellisten vuokralaisten jäljiltä. Budjettiin se kyllä sopisi mutta kämppä tulisi joka tapauksessa menemään ihan lähipäivinä, joten tuskin saamme pankki- ja muita käytännön asioitamme riittävään kuntoon niin pian.

Puut alkavat olla nätisti kukassa täällä.

Seven Springsin alueelta yksi niistä springseistä.

Soitin näytön jälkeen Cupertinossa asuvalle tutullemme, jonka luokse olin ohjannut HSBC-pankin postit. Kaveri olikin kotosalla, joten kävimme hakemassa nipun kirjeitä. Sitten tarkastimme vielä pari apartment-tyyppistä paikkaa (toisessa ei ollut tarjolla 3 bedroom -tyyppistä ratkaisua, toiselle antaisin kouluarvosanan 7).

Kun nälkä alkoi kurnia, päätimme katsastaa Cupertinon Whole Foods Marketin, joka osoittautuikin varsin mainioksi kaupaksi jos haluaa luomuhedelmiä, -vihanneksia, -lihaa, -kalaa, tai -mitävaan. Ei mikään halvin mahdollinen ruokakauppa mutta valikoimaa riittää. Tankkasimmekin kyytiin muutaman kassillisen hedelmiä, jotain terveysmehuja (sisältäen mm. vehnänorasta ja aloe veraa) ja grillatun broilerin. Suuntasimme majapaikkaamme Toys 'R' Us:n kautta, josta haalimme lapsille potkulaudat sekä yllätys-yllätys Harry Potter Lego-paketin.

Whole Foods Market.

Terveys-päivällisen jälkeen pakotimme lapset pienille päikkäreille. Sitten vietimmekin illan opettelemalla potkulautailua, kuntosalilla, sekä uimassa.

Onnelliset potkulautojen omistajat.

Juoksuaika.

Eveliina ja amerikkalainen sauvakävely.

Muutto

Viimeinen yö ennen muuttoa sujui varsin alkeellisissa olosuhteissa. Kaksi nukkui sohvalla, kaksi lattialla patjalla (lainapatjoilla oltiin yövytty jo useampi viikko, mutta palautettiin nekin jo ennen lähtöä ja näin ollen käytössä oli enää ihan pieni osa tarvikkeista). Hommaa ei helpottanut se, että minulta muljahti olkapää sijoiltaan tiistaina. Haasteena oli siis kodin siivous, yöunet ja matkalaukkujen roudaaminen.

Näistä kinoksista lähdimme.

Havula jäi odottamaan paluutamme. Onneksi löysimme hyvän tuntuiset vuokralaiset pitämään majaa pystyssä.

To-aamulla saatiin kyyti (ja laukkujen roudausapu) juna-asemalle ihanaiselta naapurilta. Mietittiin, että taisi olla kyseessä lasten neljäs junamatka, olivat siis kovin innoissaan. Minä ja lapset jäimme Tikkurilaan, josta ystävällinen ystävä meidät ja matkalaukut nouti, Kz jatkoi Espooseen töihin.

Toijalan asemalla matkalla kohti Helsinkiä.

Illalla kävimme vielä moikkaamassa Eveliinan kummitätiä Helsingissä ja päädyimme yöksi taksikyydillä lentokentän vieressä olevaan hotelliin. Luksuspalvelua: meidän ei tarvinnut roudata kaikkia matkalaukkuja Helsinkiin ja Vantaalle, vaan ystävä toi ne illalla suoraan hotellille.

Aamulla nousin reippaana klo 3 (muut klo 4) ylös. Siitä sitten Amsterdamiin lähtevään koneeseen. Siellä meillä oli vain alle kahden tunnin vaihto, mutta se oli jotenkin mukavan oloinen ja sopivan kokoinen kenttä. Ehdittiin oikein hyvin vaihtaa. Koneeseen päästiin myöhässä noin puolituntia jonkun ylimääräisen (?) turvallisuustarkastuksen vuoksi - jännää.

Lento sujui onneksi mallikkaasti. Onhan se 11 tuntia putkeen koneessa istumista ihan liikaa, mutta taas tuli sama fiilis perille päästyämme, kuin viimeksi. Kyllä se on sen väärtti.

Saatiin vuokra-autoksi Mazda 5. Siinä on oikein tila-auton tuntua. Taitaa olla rekisteröitykin seitsemälle ja takaovet aukeavat liukuovina sivulle. Suunnittelin, että jos ekan viikon Kz ajaa, sitten minä ajan ja Kz on vieressä, ehkä sitten osaan jo ajaa sillä ja reitit alkavat olla niin tuttuja, että lähden itsekseni sillä seikkailemaan.

Auto.

Hotelliin olemme oikein tyytyväisiä. Tämä on vähän niin kuin rivi-/luhtitalotyyppinen ratkaisu. Meidän asuntoon mennään ulkokautta tokasta kerroksesta, mutta tässä on vielä yläkerta/parvi, jossa on lasten makkari ja kylppäri. Alakerrasa keittiö, makkari, kylppäri ja olkkari takalla. Aamupala ja ma-to myös iltapala kuuluu hintaan, samoin siivous. Toivottavasti ei totuta liian hyvään 1-2 kk:n aikana, jonka täällä asutaan.

Meidän terassilta kuvattuna samanlainen talo vastapäätä. Meidän ovea vastaa yläkerran oikeanpuoleinen ovi.

Olkkaria ja hiukan makkariakin.

Ihan heti hotellille päästyämme menimme uimaan. Vesi oli lämmitetty aivan unelmalämpöiseksi, reilusti yli 30C oman arvioni mukaan. Ei tarvinnut yhtään totutella, vaan se tuntui heti lämpöiseltä ja kutsuvalta. Ilma oli tänään reilut +20 C. Nyt pitäisi kai viiletä pariksi päiväksi.

Polskuttelemassa.

Kaikki oli ihan rättiväsyneitä reissun jälkeen. Käytiin äkkiä syömässä ja kaupassa. Lapset simahtivat estelyistä huolimatta klo 18.30. maissa. (Ei ihme, Suomessa kello olisi 4.30. aamuyöllä.) Itsekin ollaan ihan poikki. Äkkiä nukkumaan :)

Viimeisillä voimilla kirjoittamassa tätä blogia keittiön pöydän ääressä. Kamat saakoon odottaa huomista päästäkseen kaappeihin.

Ja hyvää iltaa. Suomessa ollaan vielä kolmisen viikkoa mutta ajattelin rustata muutaman sanan nyt kun kämppä alkaa olla sangen tyhjä. Telkkariakaan ei voi ajankuluksi katsoa - kun sitä ei ole. Laitoin äsken lapsia nukkumaan ja soittelin Sinille (joka oli matkalla yövuoroon), että olisiko jossain peittoja, kun lasten sängyillä olevat viltit on aika ohkaiset. Ei kuulemma ole, lisää vaatetta päälle. Että sellaista leirielämää.

Palasimme siis pre-visiitiltämme pe-la -yöllä ja maanantaiksi oli jo sovittu rahtausfirman urakka. Viikonloppu menikin sitten mukavasti lajitellessa loput kamat kolmeen luokkaan: 1) mukaan lähtevät, 2) varastoitavat ja 3) lahjoitettavat/myytävät. Sini oli jo hoitanut suurimman työn mutta osa oli vielä lajittelematta. Raakaa lihasvoimaakin toki tarvittiin varastoinnin saralla ja onneksi saimme nohevan talkoomiehen lauantaiksi paikalle (muuttoavustuksissa olemme nyt melkein sujut). Vaatevarastoa jätimme kullekin matkalaukullisen ja ruokailuvälineitäkin riittää melkein jokaiselle. Aika moni isoimmista huonekaluista jäi lopulta Suomeen koska mitä luultavimmin päädymme hiukan pienempään asuntoon perillä. Olemme katselleet lähinnä 3 bedroom -tyyppisiä kämppiä (sikäläisittäin asunnon kokoa ei ole tapana ilmoittaa "x huonetta ja keittiö" kuten Suomessa, vaan "x/y", jossa x on makuuhuoneiden ja y on vessojen määrä), jossa yksi huone olisi master bedroom, lapsilla olisi yhteinen huone ja yksi jäisi vieras-/työhuoneeksi. Neliöitä voisi olla about 100-140. Sohvat olimme joka tapauksessa ajatelleet päivittää, joten päätimme hankkia Ameriikasta uudet/uuden. Jos kamaa olisi liiaksi niin se olisi ongelma - lisää saa aina dollareilla.

Laatikkoleikkiä

Siinä näyttäisi menevän ainakin Eveliinan leluja ja mattoja.

Tänään yritin myös täytellä tullauskaavakkeita millä valtuutan Amerikan puolella toimivan rahtifirman hoitamaan tullauksen puolestamme, mutta eihän ne paperit ihan noin vain täyttyneetkään. Beweshipin täti lupasi soitella huomenna ja neuvoa kädestä pitäen mitä mihinkin kenttään pitää kirjoittaa. Eikä meillä ole tiedossa vielä millä lennolla menemme, se kun myöskin pitää laittaa papereihin. Mutta onhan tässä aikaa niitä täytellä ennen kuin kontti on heilahtanut rapakon taa.

Lopuksi: ostakaa joku hyvä auto, Fiat Stilo vm. 2002. Halpakin se on, 1500 euroa. Facebook-kuvagalleriastani löytyy lisätietoja ja kuvia. Anyone, please?

Kuin viimeistä päivää Piilaaksossa

Tämä kirjoitus on laitettu blogiin vasta lauantaiaamuna 3.3.2012 Suomesta mutta kerron tässä viimeisestä pre-visiittipäivästämme, joka oli paikallista aikaa 1.3, sekä paluumatkasta.

Koska lentomme lähtikin vasta ilta- eikä aamuseitsemän jälkeen (kuten olin luullut), niin meillä oli vielä mukavasti aikaa kierrellä lähiseutuja ennen kentälle siirtymistä. Emme olleet käyneet vielä Saratogassa, jonka opastätimme Noriko oli nimennyt yhdeksi harkitsemisen arvoiseksi asuinpaikaksi. Käytännössä vain ajelimme samaa Cupertinoon vievää De Anza -katua kuin monta kertaa aiemminkin mutta nyt jatkoimme vielä muutaman mailin pidemmälle, ihan Piilaakson eteläpuolisten kukkuloiden juurelle. Varmaan tuossakin kylässä jonkinlainen keskusta jossain on mutta paljon kiinnostavampaa oli ajella pitkin asuinalueiden katuja. Täytyy sanoa, että komeita kämppiä joillain on...

Saratogasta suunnistimme Milpitasissa silaitsevaan Piilaakson isoimpaan ostoskeskukseen nimeltä The Great Mall. Nimi antaa odottaa paljon mutta kun on asunut muutaman vuoden Ideaparkin naapurissa, niin eipä se meitä juuri hetkauttanut. Hiukan keräilimme mukaan tuliaisia ja nautimme perinteisen hääpäiväateriamme ravintolassa – tällä kertaa pikaruoka-sellaisessa. Eveliina valitsi lounaaksi hod dogin ja lopulta kävi niin kuin olimme jo koko reissun ajan ounastelleet: pitkään heilunut etuhammas jäi kiinni sämpylään. Hauska yksityiskohta oli, että nappasimme läheltä sisäänkäyntiä ostoskärryt mukaan ja tajusimme vasta pois lähtiessä, että kellään muulla ei moisia ollut. Ilmeisesti olimme kaapanneet jonkun yksittäisen liikkeen omat kärryt.

The Great Mallista löytyi jopa ihan selvää suomen kieltä.

Muutama vaihtoehtoinen ruokapaikka.

Niin sanotusti hot dog otsassa...

Eveliina, hot dog ja irronnut hammas (edelleen kiinni hot dogissa)

Milpitasista lähdettyämmekin aikaa oli vielä reippaasti, joten poikkesimme siellä viimeisen kerran Sunnyvalen Target-kauppaan, jossa Lassi oli iskenyt silmänsä (yllätys yllätys) Harry Potter –aiheiseen kirjaan, johon halusi investoida. Ruokapuolella vilkaisimme myös hiukan paikallista valikoimaa ja huomionarvoista oli, että sipsiosasto kattoi noin kymmenmetrisen hyllyrivin molemmat puolet, kun taas jauheliha ym. tee-se-itse-ruoka mahtui noin kolmen metrin matkalle viileäkaappiin. Welcome to America!

Kentälle ajelimme taas 280-tien maisemareittiä, joka tarjosi varmasti paremmat näköalat kuin suorin 101-tie. Lento lähti ajoissa mutta harmittavasti penkkien selkämyksissä olleet telkkarit eivät suostuneet tällä kertaa näyttämään elokuvia. Toisaalta suurin osa tästä Lontoon-lennosta meni kaikilla nukkuessa. On se erikoista, kun nukahtaa yhdeksältä illalla ja muutaman tunnin torkkuen jälkeen päivä onkin puolessa. Heathrown terminaalin vaihto sujui nyt paljon helpommin kuin tulomatkalla, mutta Finskin kone pääsi lopulta lähtemään vasta kolmisen varttia myöhässä.

Sateen jälkeen laakson eteläpuolen kukkuloiden metsistä haihtui kosteutta sellaisella vauhdilla, että niistä käytännössä nousi pilviä taivaalle.

Tässä vähän erikoisempi huusholli 280-tien varrella.

British Airwaysin kone San Franciscon kentällä valmiina lähtöön kohti Lontoota.

Summa summarum, onnistunut reissu on takana ja odotamme kaikki innolla muuttopäivää kuun lopussa. Ensin tosin muuttavat meidän kamat. Kontin pitäisi saapua pihaan maanantaina ja pakkauksen olla ohi parissa päivässä. Alkeellista asumista tiedossa siis muutamaksi viikoksi.

Unirytmit ovat nyt vielä hiukan hakusassa. Itse pakottauduin uneen kahden aikoihin yöllä ja heräsin 10:30, joka on jo aika lähellä normaalia, mutta Sini kertoi lasten valvoneen viiteen asti... Eiköhän tämä taas tästä.

Viikon aikana oli tullut sen verran lunta, että lumiukostamme näkyi enää pelkkä pipo.