Arjen pieniä iloja

Tämä viikko on ollut todella rento ja leppoisa lomaviikko (paitsi Kz painaa reippaana töitä täysillä). Me olemme lasten kanssa olleet ihan kotosalla ja nähneet ystäviä meillä ja muilla. Maanantaina pelasimme lautapelejä ja selvästi siitä innostuneena vanha lastenhoitaja sisälläni yritti päästä kaapista ulos. Yleensä lapset leikkivät keskenään, eikä siihen juuri tarvitse puuttua. Nyt leikin heidän kanssaan mm. myrkkysientä, kim-leikkiä ja muita legendaarisia lasten puuhia.

Lassi "surffaamassa" ystäviemme altaalla.

Kz grillimestarina valmistamassa dinneriä vieraillemme ja toki meille.

Yksi suurin saavutuksistani tällä viikolla oli reppujen tilaus. Tämä oli tällainen "hanki jo hyvä tyttö lääkitys"-tyyppinen keissi, koska halusin alun perin lapsille keskenään mätsäävät reput ja niihin reppuihin mätsäävät lunch boxit ja juomapullot. No, tehtävä ei ollut mahdoton, koska (en kehtaa kertoa kuinka monen tunnin netissä roikkumisen jälkeen) löysin kyllä sopivat, mutta hinta ei ollut ihan sopiva Kaizun mielestä. Ainakin satanen liikaa :D Noooohhh... lopulta uusien etsintöjen jälkeen päädyimme ihan tosi kivoihin (keskenään eri sarjaa oleviin) reppuihin ja päädyimme, että lapset saavat mennä vielä vanhoilla lunch boxeilla. Suomessa kun niillä ei ole niin käyttöä, niin tämä lienee oikeasti järkevin ratkaisu. Hassuinta tässä koko jutussa oli se, että lapsilla ei oikein ollut väliä millaiset reput he haluaisivat. Lassin sanoin "Ihan sama, sehän on vain reppu!" No, pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, koska sekin aika vielä koittaa, että lapsille se ei ole ihan sama millaiset ne reput ovat :) Lassin reppu tuli jo postissa, Eveliinan repun postin setä tuo ensi viikolla. Ja koulun aloitusta on jo valmisteltu mm. kaikkien talon kynien teroituksella (vain kaksi vesikelloa kädessä) ja muilla pikku järjestelyillä.

Olen muuten taas monen viikon kesälomatauon jälkeen aloitellut juoksuja. Pikkuhiljaa se siitä lähtee, itseasiassa yllättävän hyvin. Taukoa ei oikein edes huomaa kunnossa, toisin kuin todella vahvasti aavistelin. Muuten olemme treffailleet sekä Suomi-kavereita että naapureita lähes joka päivä. Tätä kirjoittaessakin naapurin lapset ovat meillä leikkimässä ja tunnin päästä siirrymme heille dinnerille. Jatkokommentti sunnuntaina lisättynä: Totuttuun tapaan kertakaikkisen maittavaa oli ruuat ja laatuseura :)

Rancho San Antonio eli lenkkimaisemia.

Vielä on aikaa leikkiä yhdessä. Pian nämäkin söpöliinit asuvat melkein vastakkaisilla puolilla maapalloa.

Kieltä kieltä kohti.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon iloa eli ihan perus elämää. Aurinkoa kirkkaan siniseltä taivaalta ja ihania vauvauutisia Suomesta *♡* Viikon kruunaa vielä äitini saapuminen sunnuntaina. Vuode on jo pedattuna valmiiksi *♡*

Sunnuntailisäys vielä: Perinteinen suoran maan viiden kilometrin aamulenkki ei sujunut ihan kokonaan juosten, eli on kesätauolla ollut jotain merkitystä. Eipä se lannista - yhtään. Olen iloinen niistä kilometreistä jotka jaksoin juosta ja että ylipäätään sain itseni sunnuntaiaamuna ensitöikseni lenkille. Minun kotiuduttua Kz teki vielä pidemmän lenkin rullaluistimilla. Äidin kone Chicagosta lähtee näillä minuuteilla. Kz lukee pihalla kirjaa, lapset uida polskivat. Ihana, ihana sunnuntai :)

Oman elämänsä sankari pää punaisena juoksulenkin jälkeen :D Jee, mä tein sen, juoksin ainakin melkein koko matkan! Lisää treeniä, niin pian tuplaan matkan!