Paranemaan päin

Tässä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään erityistä hetkeen. Ei ole ehtinyt tapahtua, koska flunssa ja piinaavat poskiontelot ovat estäneet sosiaaliset suhteet ja shoppailun. Sunnuntaina kyllä oli käymässä israelilaistytöt äitinsä kanssa ja itse luulin tekeväni kuolemaa. Yritin huuhtoa poskionteloita sellaisella uudella nenäkannulla ja sain varmaan migreenin vielä poskiontelokivun lisäksi, koska pää oli lopulta niin kipeä, etten pystynyt muuta kuin itkemään sängyssä ja heijaamaan jalkaa (ihan kuin se olisi auttanut :) ). Oksetti siitä kivusta. Lähdimme päivystykseen ja sain sieltä turvotusta poistavaa nenäsumutetta (avaavaa jo olikin ja migreenilääkkeetkin on omasta takaa.) Käskynä oli palata lääkäriin takaisin, jos ei ala auttaa. Söin kerran vuoden sisään muistaakseni 8 turhaa AB-kuuria poskionteloihin (ja punkteerausyrityksiä oli useita), kunnen joku viisas lääkäri hoksasi, että poskionteloni eivät olleet tulehtuneet vaan niin valtavan turvoksissa, että se teki sen kovan kivun. (Tästä kaikesta on siis aikaa jo yli 10-15 vuotta.)

Toisina päivinä ajattelen, että nyt vihdoin alkaa helpottaa ja sitten tuleekin kauhea alamäki ja pelkästään huoneesta toiseen siirtyminen ottaa voimille. Itse asiassa tänään on tainnut olla ensimmäinen päivä (moneen viikkoon), että ihan oikeasti alkaa olla voimia puuhata jo jotain. Aloitin tammikuun alusta dieetin  (kuten varmaan aika monet muutkin :) ), mutta ei ole tullut kyllä kuuloonkaan harrastaa mitään liikuntaa siinä ohella, ei edes tänään. Jospa sitä ehkä ensi viikolla, tai ... joskus. Ei tässä nyt mitään suuria tavoitteita ole painon suhteen, mutta olisi ihan kiva pysytellä "Suomi-mitoissa" eikä plösähtää "Jenkki-mittoihin". Olen onneksi saanut lukea rauhassa huippu hömppää eli Shopaholic-sarjaa (Suomeksi himoshoppaaja) jonka ansiosta yritän pidätellä omia shoppailuhimojani. Nytkin olisi vaikka mitä mahtavia merkki-aleja, mutta yritän tyytyä ainakin osittain siihen mitä on. Vaikka toisaalta kirjankin mukaan rahan laittamista hyviin tuotteisiin (varsinkin jos ne ovat alennuksessa) voi pitää jonkinlaisena investointina... ja kuitenkin tulee säästettyä selvää rahaa! Viikonloppuna pääsin sen verran shopping mallille, että tuli säästettyä jopa $250 alennusten ansiosta. Se on selvää säästöä se! Puhumattakaan siitä, että olisi ostanut samat tuotteet Suomesta Suomen hinnoin! Mitä naisellisia perusteluja :)

Keskiviikkona oli aikamoinen tapahtumien sarja. Eveliina itki aamulla autossa, että ei halua mennä kouluun. No minä sitten heti kyselemään, että mikä hätänä. Hän lopulta sanoi, ettei voi leikkiä välitunnilla kaverinsa kanssa, koska kaksi poikaa potkii. Tai toinen potkii ja toinen katselee. Kysyin, että onko sitä jatkunut pitkään ja hän sanoi, että ensimmäistä kertaa eilen. Tämä ylisuojeleva tiikeriäitihän päätti heti, että tämä asia ei jää tähän. Kysyin poikien nimet. Ihmettelin kovasti, koska toinen oli jo ennen ilmoittanut Eveliinan olevan hänen tyttöystävänsä ja toisen supersöpön pojan äiti on jo kysellyt yhteisiä play dateja lasten kesken. Koulun alkaessa sanoin opettajalle, että Eveliina itki aamulla ettei halua tulla kouluun, koska luokan poika oli potkinut häntä. Opettaja sanoi ottavansa asian puheeksi pojan vanhempien kanssa. Kun koulu loppui, opettaja pyysi minua luokkaan. Hän sanoi, että poika oli kirjoittanut anteeksipyyntökirjeen ja Eveliina oli vastannut siihen omalla kirjeellään, että voi ihan hyvin ja loppuun "I love you". Poika oli piirtänyt puolestaan E:lle sydämen ja sanonut, että hän oikeastaan haluaisi pussata E:tä <3 Tänään kun olin luokassa apuna, poika halusi koko ajan istua E.n vieressä. ELI stressasinko taas hieman turhaan??? Itse asiassa koulun päätyttyä E itki, että haluaa jäädä koululle eikä tulla kotiin. Tämä oli siis vain näitä 6-vuotiaan uhmapäiviä osittain, onneksi eivät toistu kovin usein :)

Pakko vielä laittaa parista lempiaiheestani :) Ensinnäkin täällä oli aamulla meidän kylmyysennätys, eli tasan 0C. Eveliinan luokkalaisia katsellessani totesin, että yhdellä E:n lisäksi oli pipo ja alle puolilla takki... Ja toinen asia on äitiyslomien pituus. Täällä ihmiset tukehtuvat nauruunsa kun sanon, että olen niin pahoillani kun ehdin olla lasten kanssa kotona vain heidän ensimmäisen vuotensa. Siis VUODEN! (Mielestäni se on oikeasti tosi vähän, ainakin Suomen mittapuussa). Täällä (ja oikeastaan kaikissa maissa kenen kanssa olen jutellut aiheesta) äitiyslomalla ollaan 2-3kk!!! Siis juuri kun nippa nappa jälkivuoto on loppunut niin töihin taas!!! Ja entä imetys??? Kyllä kätilön sydäntä särkee! Entä ne kaikki valvotut yöt ja siitä sitten reippaana seitsemältä taas töihin ?! Entä kaikki läheisyys ja varhaiset suhteet! Aikas rankkaa varmaan. Saa taas olla niin onnellinen, että on saanut lapsensa Suomessa :D

Eveliinan ennen koulun alkua puhaltelemassa ilmaan "höyryä".

Lassi ja pieni jäätynyt vesilammikko koulun pihalla.