Intialaista ja sen sellaista

Pistetäänpä tähän väliin pieni päivitys viikonlopulta. Olimme saaneet lauantai-illaksi kutsun Eveliinan täkäläisen bestiksen kotiin nauttimaan dinneriä. Perhe sattuu olemaan kotoisin Intiasta, joten luvassa oli jälleen yksi mielenkiintoinen kulttuurillinen opetustuokio.

Sini oli tarjonnut perheen äidille, että voisimme tuoda tullessamme vaikka viinipullon mutta he eivät kuulemma itse käytä alkoholia. Nainen oli ehdottomasti sitä mieltä, että mitään ei tarvi tuoda mutta he voisivat kyllä hommata alkoholipuoltakin meitä varten - mutta koska he eivät tiedä viinaksista mitään, niin hän oli kysynyt olisiko ok jos he ostaisivat vaikka pullollisen viskiä. Sini oli todennut, että eiköhän meikäläiselle riittäisi vaikka ihan vain yksi olutkin... Siinä oli sitten koitettu yhteistuumin kirjoitella lapulle Budweiserin nimeä, että hankittavassa tölkissä olisi varmasti edes olutta.

Perhe (jolla on siis vain tämä yksi Eveliinan luokalla oleva tyttö) asui tässä aika lähellä jotakuinkin sen tyyppisessä apartmentissa, joita itsekin kiertelimme ennen tämän talon vuokraamista. Suurin osa sisustuksesta oli Ikeasta, mutta sohvakalusto oli jotain hiukan eksoottisempaa perua. Koko perhe tepasteli sisällä paljoin jaloin, ja jossain vaiheessa omat villasukat alkoivat tuntua hiukan liioittelulta. Puolustukseksemme täytyy sanoa, että heidän asuntonsa oli toisessa kerroksessa jonka alakerrassa on tähän aikaan vuodesta luultavasti hitusen lämpimämpää kuin meidän oman lattiamme alla. Ilta menikin mukavia rupatellessa, sitä olutta siemaillessa ja taivastellessa suomalaisen ja intialaisen elämänmenon eroja. Rivien väleistä olemme ymmärtäneet, että heidän naimisiinmenonsa on ns. järjestettyä laatua ja perheen äiti onkin kuulemma jo monta kertaa halunnut kuulla miten meidän rakkaustarinamme sai alkunsa. Muutaman lisäoluen jälkeen olisin ehkä voinut esittää siitä heille Bollywood-version ;)

Alkupaloiksi dippailimme jotain nyrkin kokoisia taikinapalloja (sisällä herneitä sun muuta) pariin erilaiseen soosiin. Pääruokana oli riisiä lammas- ja kanakastikkeilla, joissa oli ihan riittävästi tulisuutta! Isäntäväki veteli sapuskat muuten paljain käsin. Jälkkäriksi nautimme kotijuustopalleroita maitokastikkeessa (oikein hyvää), sekä pikkutaikinapalloja sokeriliemessä (yksi riitti).

Alkupalahommia.

Lasten pöytä.

Yltiösokeriset jälkuruokapallurat ovat nuo vasemmalla olevat (joita luulin tomaateiksi). Kotijuustomaitosetti on keskellä.

Pois lähtiessä jäi askarruttamaan mitä isäntä aikoo tehdä niillä lopuilla oluilla, jotka sixpäkistä jäi jäljelle.

Tässä vielä otos kuusta lauantai-iltana. Joskus se vain makaa täällä ihan U-kirjaimena. (Klikkaa kuva isommaksi)

Sunnuntai-iltana puolestaan tuli eräs suomalaispariskunta meille tortillakesteille. Rentoa meininkiä siis. Katselimme Youtubesta uusia Putous-pätkiä ja laitoimme altaankin lämpenemään. Viidestä asteesta kolmeenkymmeneenkahdeksaan menikin runsas pari tuntia. Mutta täytyihän meidän miesten käydä kokeilemassa hiukan ison altaan puolella miltä se avantolämpöinenkin vesi tuntuu. Kylmältä tuntui.

En ole tästä hirveästi vielä huudellut, mutta olen viikonloppupuhteina parin kuukauden ajan väkästellyt kanoottia. Lähinnä tarkoituksena oli harjoitella lasikuiduttamista mutta samalla päätin tehdä jotain käyttökelpoista ja kanootti vaikutti hyvältä harjoituskappaleelta. Sitä varten hain Home Depotista taannoin pari 6mm vanerilevyä, lasikangasta, sekä hartsia ja kaksikomponenttipakkelia kovettimineen. Jälkimmäisiä onkin saanut kärrätä muutaman kerran lisääkin, kun niitä tuntuu menevän aika tavalla. Tuossa talon kyljessä on sellainen betonilattiallinen katos, jonka suojissa hommaa on ollut mukava puuhastella. Hiomispöly pysyy jotakuinkin siellä ja hartsin käry pääsee kuitenkin hyvin tuulettumaan. Nyt paatti taitaa olla maalausta vaille valmis, joten alan jo uskoa sen joskus valmistuvankin. Laitan tähän muutamia kuvia sen tekemisestä.

Himmeli teipattuna kasaan. Tässä olomuodossa sisäsaumat ensin pyöristettiin spakkelilla ja sitten lasikuidutettiin. Sen jälkeen oli sama vuorossa ulkosaumoille.

Ulkosaumat lasikuidutettuina.

Vanha maratonpaita osoittaitui hyväksi suojaksi pölyä vastaan. Sen lisäksi siitä sai näppärästi leikeltyä riepuja kun pintaa piti puhdistaa.

Päätin lisätä pohjaan pienen kölin, että kulku olisi suorempaa. Muovinen sähköputki toimi tässä hyvin.

Tilanne sunnuntailta. Paatti maalausta (ja varmaan muutamaa hiontaa) vaille valmis.