Kesälomakuulumisia

No joo, itse asiassa olemme jo olleet viikon verran takaisin kotona mutta sen verran on ollut kiirusta (laiskuutta), että blogiin saadaan ensimmäinen päivitys vasta nyt.

Vietimme siis Suomessa kolme viikkoa hienoa aikaa nähden ison revohkan meille tärkeitä ihmisiä. Ensimmäinen viikko meni tutuissa maisemissa Tampereen talousalueella, seuraava sahaten väliä Turku-Rauma, ja viimeinen Etelä-Pohjanmaalla. Jossain kohtaa alkoi jo tuntua siltä, että näin hyvin kun syötetään ja juotetaan, niin täytyy kotona aloittaa pieni kuntoilukuuri, ettei vaaka heilahda seuraavalle kymmenelle. Itsellä paino ja kunto on pysynyt jotakuinkin kohdillaan pyöräillessä lähes poikkeuksetta töihin ja sieltä pois joka päivä, mutta Sinin kanssa sovittiin silti aloittavamme sadan päivittäisen vatsalihasliikkeen kamppanja kun päästään taas kotiin. Kun six-päkki alkaa taas näkyä niin täytyy varmaan laittaa tänne tilapäivitys ;)

Suomimaisemaa Raumalla ja Alavudella

Kolmeviikkoisen jälkeen ajelimme siis Sinin äidin kanssa Hki-Vantaalle ja hyppäsimme kaikki New Yorkiin vievään koneeseen. Sieltä vaihdoimme onnistuneesti Miamin-koneeseen ja sunnuntai-iltana 5.8. saimme kokea hirrrrveen kostean ja lämpimän Floridan ensikosketuksen. Meillä oli valmiiksi vuokrattuna tila-auto lentokentältä ja palautus olisi viikon päästä Orlandon lentokentälle, josta lähtisimme kohti San Franciscoa. Hotelli oli Miami Beachiltä, joka siis on oma kaupunkinsa: Miami City on mantereella ja Miami Beach on siinä vierellä Atlantin puolella oleva pari kilometriä leveä ja muutaman kymmenen kilometriä pitkä saari, jossa on hiekkarantaa vaikka muille jakaa. Kun katseli rantatontteja ja niiden eteen meren puolelle parkkeerattuja muskeliveneitä, niin väkisinkin alkoi soita päässä Miami Vicen tunnari... Voi pojat sielä on joillain rahaa.

Heli-sisko oli saapunut New Yorkista jo perjantai-iltana ja oli jo ehtinyt koluta saaren eteläkärkeä ja hiekkarantoja ja tiesi kertoa, että sääennusteiden "sadetta ja ukkosta" ei välttämättä tarkoita, että koko päivän sataisi tai että suomalaisittain sää olisi mitenkään erityisen huonoa. Siitä huolimatta ensimmäinen meidän koko päivämme, joka oli maanantai, oli enimmäkseen pilvistä ja vettä tihuutteli pitkin aamupäivää. Mutta lämpöä oli silti yli kolmekymmentä ja ilmankosteus tietysti jotain ihan käsittämätöntä. Päätimmekin käyttää maanantain katselemalla maisemia ja suuntasimme hiukan pujotellen kohti rämeitä, jotka alkoivat yllättävänkin läheltä Miamia. Paikka nimeltä Gator Park tarjosi rämeajeluita Air Boateilla, eli sellaisilla paateilla missä on iso propelli perässä vauhtia antamassa, ja muitakin alligaattoreihin liittyviä kansanhuveja. Emme jaksaneet rämeajelulle lähtä mutta maksoimme liput alueelle missä saimme mm. poseerata pieni alligaattori sylissä ja Sini sai yrittää muuttaa rupikonnaa prinssiksi. Illalla menimme Lincoln-kävelykadulle syömään hienosti ravintolaan ja tilasimme sellaisen määrän sapuskaa, että lopulta kannoimme kaksi kolmasosaa doggy packeissä hotellille.

Tiistai alkoi aurinkoisempana ja päätimme pyhittää sen rantaelämälle. Heli sai neuvoteltua pari rantatuolia ja varjon kympillä koko päiväksi käyttöömme ihan rannan tuntumasta. Vesi oli kuin linnunmaitoa, joka tuntui uskomattomalta Santa Cruzin 16-asteisessa vedessä pulikoituamme. Jopa oman koti-altaamme (yleensä noin 24-25 -asteinen) vesi tuntui viileältä tähän verrattuna. Ranta oli myös mukavan matala, joten lapsetkin pystyivät ottamaan aaltoja vastaan, vaikka korkeusero allonpohjalta huipulle olikin ehkä metrin luokkaa. Hotellimme Town House oli kolmisensataa metriä rannasta, 20th Street -kadulla, jota voin kyllä suositella sen edullisuuden (paikalliseen hintatasoon suhteutettuna) ja sijannin vuoksi. Auton parkkeeraus tosin maksoi valet parkingilla 25 taalaa/vrk mutta viereisessä varakkaamman väen hotellissa Rolls-Roycelle näytti saavan majapaikan 40 taalalla.

Keskiviikkona pakkasimme kamamme, Heli mukaan lukien, ja huristelimme läpi Miami Beachin sen pohjoiskärkeen ja suuntasimme kohti Orlandoa. Matkalla poikkesimme kuitenkin West Palm Beachiin syömään ja vilkaisemaan sattuisiko Grönin Eikkaa näkymään maisemissa (ei näkynyt). Ja kyllä niiden kartanoiden peräänkin tuli hiukkasen kuolattua. Matka jatkui Florida Turnpike -tietä pitkin, kunnes se loppui pitkän autoletkan perään. Ilmeisesti edessä oli ollut hiukan rajumpikin kolari, sillä saimme odotella tunnin verran ennen kuin letka nytkähti taas liikkeelle. Anne kuuli joltain jonossa olevalta naiselta, että hänen kaverinsa oli kolaripaikan lähellä, ja paikalla oli ollut kahdeksan ambulanssia ja "bodies everywhere". Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa perille asti ja huomasimme hotellin olevan lähes kävelymatkan päässä Universal Studios -puistoista.

West Palm Beach

Torstaina suuntasimme kohti Walt Disney Worldiä, jonne oli noin puolen tunnin ajomatka. Ostimme liput Magic Kingdomiin, joka siis on se peruspuisto Walt Disney Worldin sisällä, sisältäen prinsessalinnan, Akut, Mikit, ym. Ilman kalliimpia pikajonoon oikeuttavia lippuja saimme jonotella joka vehkeeseen puolesta tunnista puoleentoista tuntiin mutta ei niitä must-see -juttuja niin äärettömästi ollut, että olisi aika kesken loppunut. Näimme mm. Disney-hahmojen paraatin ja prinsessojen, prinssien, Mikin, Minnin, Akun, Hessun, Peter Panin, Kapteeni Koukun ja pahan haltijattaren shown. Erityismaininnan saa myös Pirates of Caribbean -ajelu, joka oli massiivisuudessaan varsin vaikuttava. Joskus kahdeksan aikoihin alkoi taivas synkistyä ja nuorimpien ja vanhimpien alkaessa olla valmista kauraa, siirryimme hotellille lepäilemään.

Eveliina osti Brave-elokuvassa seikkailleen Meridan mekon 

Anoppi päätti huvipuistojen jo riittävän hänelle, joten seuraavana aamuna kohti Universal Studion Adventure Parkia suuntasi meidän perheen lisäksi vain Heli. Puiston sisällä marssimme suoraan kohti Tylypahkan linnaa ja kyllähän se vaikuttava olikin, samoin kuin sen alla sijaitseva Tylyahon kylä. Minä,  Lassi ja Heli olimme riittävän pitkiä ja kiinnostuneita virtuaaliseen luuta-ajeluun, joten jonottelimme puolisen tuntia ennen kuin aloimme miettimään, että Sini ja Eveliina saattaisivat olla myös kiinnostuneita näkemään Tylypahkan linnan sisältä. Jonotus laitteeseen kulki nimittäin Dumbledoren toimiston, linnan käytävien ja koululuokkien kautta. Tytöt etuilivatkin jonoon meidän rinnalle ja kuljimme yhdessä kunnes tuli aika mennä laitteeseen - ja aikamoinen elämys se olikin! Moista virtuaalielämystä en ollut ennen kokenut. Ostelimme Tylyahosta vielä hiukan matkamuistoja ja jatkoimme matkaa Jurassic Park -alueelle. Siellä kävimme veneajelulla, jonka varrella näimme monenmoisia sauruksia ja tulimme melkein Rexin syömiksi (juuri ennen pitkää liukua kohti mustaa tyhjyyttä). Aikamoista. Seuraavaksi jonottelimme melkein pari tuntia johonkin tukkijoen tyyppiseen härveliin, joka kaiken sen jonottamisen jälkeen oli kyllä jotakuinkin sen arvoista. Mutta vaikuttavin elämys tällä reissulla tuli kyllä Spider-Man 3D/4D-ajelusta. Siinä ajeltiin eräänlaisella autolla 3D-lasit silmillä ja Hämis hyppi välillä konepellille niin että auto tärähti, välillä joku pahis räiskäytti päin näköä kuuman liekinheitinsuihkun, välillä tiputtiin pilvenpiirtäjän huipulta niin että mahanpohjassa väänsi... Kyllä oli turisteilla silmät ymmyrkäisinä ja leuka loksahtaneena sen ajelun jälkeen. Suosittelen ehdottomasti! Kun olimme jotakuinkin kiertäneet koko alueen noin seitsemään mennessä meidät yllätti sadekuuro ja päätimme siirtyä takaisin hotellille. Anne oli viettänyt koko päivän palmujen katveessa altaalla valkoviiniä siemaillen jaaa...jaaa...jaaa elämästä nauttien.

Tylyaho

Harry Potter, Ron ja Hermione Tylypahkan sisällä.

Kermakaljaa

Fredin ja Georgen pilailupuoti Tylyahossa.

The Tylypahka. Lassi oli tietysti myös pukeutunut Rohkelikon koulukaapuun teeman mukaisesti.

Jurassic Park

Lauantain olimme pyhittäneet Sinin ja Annen sukulaisille, jotka asuvat eläkeläisten omassa "pikku" kylässä (noin 100 000 asukasta) nimeltä The Villages. Pääsy tuohon kommuuniin edellyttää 55 vuoden ikää. Joka toinen kaduilla vastaan tullut ajoneuvo olikin sitten golf-kärry. Visiitti oli kyllä kaikin puolin miellyttävä ja erityismaininta annettakoot 97-vuotiaalle Pearl-mummulle joka tuli meidän muiden kanssa reippaasti thaimaalaiseen ravintolaan ja puhui varsin sujuvasti suomea, vaikka onkin syntynyt USA:ssa. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Etelä-Pohjanmaalta.

Lapsetkin pääsivät ajelulle.

Sunnuntaina teimme vielä pienen kierroksen Orlandon keskustassa (ei maksa vaivaa poiketa) ennen lentokentälle navigoimista. Helin ja meidän muiden lennot lähtivät eri terminaalista, joten jouduimme sanomaan toisillemme hyvästit mahtavan viikon jälkeen. Onneksi Heli on muuttamassa jo pian lähemmäs Arizonaan ja visiitti meillä onkin jo suunnitteilla. Meidän pesue oli kotosalla illalla kymmenen aikoihin ja ensi töikseni kävin hakemassa Audin takaluukkuun unohtuneet ostokset... Ilmeisesti siinä leivässä ei ollut riittävästi säilöntäaineita, sillä koko auto haisee näin viikon jälkeenkin vielä hiukan kitkerälle homeelle.

Itselläni alkoi maanantaina työt ja kotipuolessa anoppi sai viikon mittaan maistiaisia siitä, millaista on elely Piilaaksossa ja ihmeteltäväkseen joitain suuren maailman ihmeitä, kuten punapuita. Perjantaina tein työpäivän kotona ja sen jälkeen kävin lasten kanssa pitkästä aikaa läiskimässä vähän tennistä. Samalla reissulla kävimme varmistamassa, että kummankin nimet löytyi Nimiz Elementaryn luokkalistoilta - ja löytyihän ne. Lauantaina suuntasimme San Franciscoon ja kolusimme läpi kaikki oleellisimmat nähtävyydet: Japanilainen puutarha, Lombard Street, Pier 39 (meillekin eka kerta) ja Golden Gate. Sitten ajelimme rantatieto nro 1:stä Santa Cruziin ja sieltä lopulta takaisin kotiin. Pikkuallas laitettiin kuumaksi ja nautimme drinksuista ja tähdistä.

Maisemia silloin kun ei ole noin neljään kuukauteen satanut. Alla vertailun vuoksi kuva samasta paikasta keväällä otettuna.

Shakkia Santana Rowlla

Standford shopping centerissä

Japanilaisessa puutarhassa (Golden Gate Parkissa)

Toiseen tyyliin mäkiä

Lombard street

Pier 39

Alcatraz

Matkalla San Franciscosta kohti Santa Cruzia

Totuttelemista taas Tyynen valtameren lämpötiloihin Miami Beachin Atlannin jälkeen.

Tänään sunnuntaina kävimme reippailemassa scooter- ja kävelylenkillä ennen lounasta ja huomasimme naapurin japanilaisperheen saapuneen juuri kotiin runsaan viikon kesälomareissultaan. Sovimme että he voisivat tulla meille lounaan jälkeen ja vietimmekin mukavan iltapäivän polskutellen altaalla, herkutellen vohveleilla ja jätskillä ja vaihdellen lomakuulumisia.

Huomenna alkaakin taas lasten koulu, joten paluu arkeen on edessä siltäkin osin.