sunnuntai 29. joulukuuta 2013

"Making of"-osuus ja uusimmat käänteet

Laitan tällaisen tekstiltään melko lyhyen blogin, joskin kuvia on taas paljon. Tavallaan on tapahtunut isojakin asioita ja varsinkin nyt kun muuttoaikataulu alkaa hahmottua ja varmistua, niin onhan tässä toki suhteelisen isoja uutisia jaettavaksi.

Tämä yksinäinen uuden rakennusalueen palmu on vaan jotenkin niin symppiksen näköinen, että oli pakko ihan ottaa kuva :)

Tässä taas ihan perusfiilistelymaisema. Piilaakso on siitä niin hauska, että vaikka ajaisi periaatteessa melkein mihin suuntaan tahansa, niin aina joka puolella ovat vuoret vastassa. Yritän totutella ajatukseen, että pian ihaillaan ihan jotain muita maisemia.

Tässä alkaa olla suht varmoja aikatauluja jo hahmoteltu päähän, joskaan esim. lentoja tai muita emme ole vielä varanneet. Olemme sopineet Havulassa (eli Suomen kodissamme) asuvan perheen kanssa, että avainten luovutus tapahtuu 16.3. Näin ollen perusoletus on, että niillä main saavumme itsekin Suomen mantereelle. Tässä on taas niin monta liikkuvaa osaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta olemme yrittäneet pähkäillä, että toisen auton lähettäisimme tammikuun puolessa välissä (tätä tietoa se olisi Audi). Näin ollen se odottaisi meitä jo valmiina siellä kun saavumme. Tarvitsemme Suomessa kuitenkin autoa heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Kontti lähtee tätä tietoa helmikuun puolivälin jälkeen. Meidän pitää odottaa Lassin leirikoulun yli, jolloin hän tarvitsee vielä makuupussia yms. jotka olisi sitten kätevä saada konttiin mukaan.

Tänään uudet omistajat kävivät kyläilemässä ja sovimme, että muutamme pois talosta jo helmikuun lopulla. Majailemme jossain Sunnyvalen hotellissa (mahdollisesti kävelymatkan päässä Kz:n työpaikalta) sitten parisen viikkoa, koska joka tapauksessa meillä ei olisi täällä enää mitään tavaroita. Vain lainassa olevat nukkumatarvikkeet ja matkalaukulliset vaatteita. Heille on etu päästä muuttamaan/remontoimaan mahdollisimman aikaisin taloa, meille taas omalla tavallaan etu muuttaa hotelliin, jossa on sängyt ja lakanat, aamupalat ja pyyhkeet. Ja jopa kevyt dinneri juomineen ma-to. Emme ole siis vielä valinneet hotellia, mutta usein täällä hotelleissa on spat ja punttikset, kelpo ruuat ja pesutupa. Näillä eväin pärjää helpostikin kaksi viikkoa. Ainakin sen ensimmäisen maaliskuun viikon lapset ovat varmaan vielä koulussa. Toisella viikolla aiomme ehkä jo lähettää toisenkin auton tulemaan, koska Suomessa me tarvimme nopeammin kahta autoa, kuin täällä yhtäkään.

Siinähän ne suurimmat kuulumiset nyt tähän väliin oli. Paljon tärkeää (omaan elämään vaikuttavaa tietoa). Tänään ostimme muuten vielä yhden ison matkalaukun ja yhden käsimatkatavara-kokoisen vetolaukun. Suomi: täältä tullaan! (No okei, Kz tulee jo muuttoa ennenkin käymään Suomessa ja saattaa tehdä jopa muitakin työmatkoja vielä, tiedä häntä.)

Tähän loppuun varsinainen kuva-extra:

Meidän pieni iso tyttö lähdössä ystävänsä kanssa mani-pediin. Jo on ajat muuttuneet. Itse olen käynyt elämäni aikana ehkä alle 10 kertaa manikyyrissä (kaikki kerrat täällä). Kerran ihan repäisin ja maltoin ottaa pedikyyrin samaan syssyyn. On ainakin tytöillä nyt mitä muistella. Oli kyllä sen verran hintava harrastus, että saattaapi jäädä nyt hetkeksi tauolle. Esim. 10-15 vuotta lienee ihan hyvä tauon paikka :)

Herttasethan nämä kukkaiskynnet toki ovat <3 

Oli taas pakko ikuistaa kun elämäni miehet koodailevat yhdessä. Isä antaa jälleen pojalleen joitain vinkkejä.

Tästä alkaakin minun ja ystäväni seikkailu silmälääkäriin, mutta olihan sitä PAKKO piipahtaa vasta-avatussa American Girl -kaupassa. Stanford Shopping Centerillä. Kävimme vastaavassa jo kesällä New Yorkissa. Onneksi Eveliina on luvannut, ettei sekoaisi näihin nukkeihin varsinkin nyt kun sai sen "look like a real baby"-nuken joululahjaksi ja nyt hänen kaikki omat säästönsä menevät vauvanvaatteisiin, nuken vaatteethan eivät oikein Adelelle mahdu.

Ideana on siis ostaa mahdollisimman itsensä näköinen nukke kaupasta ja ostaa vaatteet, jotka mätsäävät niin nukelle kuin itsellekin. Eli samaa vaatetta on lasten koossa ja nukkejen koossa. Ongelma on, että nuket maksavat yli $100 ja vaatteet pelkälle nukelle $60. Siis yksi vaatepari, esim. housut ja paita. Ja sitten samat pitää ostaa lapselle. Tässä nukkekaupan sisällä oleva kahvila. Kahvilassa on tietysti sitten nukeille syöttötuolit joka pöydässä, että nekin ylettyvät pöydälle. 
Tässä on tietysti nukkejen kampaamo. Hmmmm.... ei se Eveliinan manikyyri nyt niin kovin hassua tai edes kallista sittenkään ollut :D

Yleiskuvaa kaupasta.

Tästä alkaa "making of"-osuus. Kun otin kuvia blogia varten, niin ystäväni (innokas blogin seuraaja <3 ) ikuisti puolestaan minusta salaa kuvia. Jouduin siis ehkä ekaa kertaa elämässäni paparazzin kynsiin :D

Oi miten kaunis suihkulähde, kauniit kukat ja ihanat valaistut puut...

Ja tässä ikuistan niitä :D


Pitäähän sitä nyt kukista kuva saada :)
Välillä pieni poseerauskin :)

Sushi Boatissa on kyllä kiva käydä syömässä. Sopivan rento paikka ja saa valita ulkonäön perusteella, että minkä annoksen nappaa vedessä kiertävistä veneistä itselleen nautittavaksi. Kokki oikein kummasteli Lassin wasabin määrää (jota oli aivan hurjan paljon aina suupalaa kohti) ja ihastui poikaan niin, että antoi aina kaikkia pieniä extra-suupaloja Lassin herkuteltavaksi.  

Yksi tapa jota tulee ikävä: kun olemme shoppailemassa haemme usein ystävieni kanssa Starbucksilta kahvin (itse en ole niin kahvin perään, mutta vanilla-, caramel-, creme brulee-, minttu- tms. kahvit maittavat makoisasti). Sitten se lämmin pahvinen muki kädessä vaellellaan ympäri kauppoja, siemaillaan siitä pienestä kannen reiästä kahvia välillä suuhun vaihdellen samalla kuulumisia. Tänään kävin lasten kanssa hakemassa pienet jälkkäriherkut shushin päälle (E:llä kaakaota kupissa, ei kahvia). 
On tämä helppoa kun lapset alkavat olla jo niin isoja. Eveliina alkoi aivan pyytämättä ja yllättäen valmistamaan lättytaikinaa ja aikoi paistaa jälkiruuaksi pikkulättyjä. 

Jäihän suurin osa paistamisesta minun harteilleni, mutta tyttö oli niin kertakaikkisen innoissaan, että tässä me tytär ja äiti nyt paistamme lättyjä vierekkäisillä pannuilla ja ylisti kuinka ihanaa se on ja sitä pitäisi tehdä joka "weekend". Kätken nämä aidon innostuneet sanat sydämeeni ja tutkiskelen niitä sitten pahimpina teinivuosina kun äiti onkin ihan tyhmä ja nolo ;)
Njamiiiii... päälle kermavaahtoa, mansikoita ja vadelmia. Pakko nauttiä täällä joka päivästä.... Suomessa nautimme sitten eri asioista.








1 kommentti:

  1. Oikein sanot lopuksi että pakko nauttia siellä joka päivästä ja suomessa sitten eri asioista, toiv.täällä on silloin ees lunta.
    On se Eveliina kans jo niin iso ja toimelias tyttö. Toivottavasti loppuaikanne menee suuritta ongelmitta vaikka kaikenmoista mietittävää onkin mutta uskon teidän niistä selviävän. R-L

    VastaaPoista