Lassi - täysi kymppi

Tällä viikolla on ollut juhla poikineen, ja poika juhlineen. Lassin 10-vuotispäivä oli maanantaina mutta annoimme joitain omia ja Suomesta tulleita lahjoja jo pitkin viikonloppua, että niiden kanssa olisi aikaa puuhastella vapaapäivinä. Videokuvausvälineet saivat lisäystä mm. Steadycamistä, jolla kameran saa pidettyä jotakuinkin vakaana vaikkapa kävellessä.

Meidän pienen kameramiehen kakku :) (Sinin kuvatekstit)

Lassin israelilaisen kaverin vanhemmat olivat kutsuneet meidät Hanukka-päivälliselle jossain välissä tuon 8-päiväisen juhlan aikana. Sovimme menevämme heille maanantaina ja Sini valmisteli mukaan myös syntymäpäiväkakun, jolloin voisimme samalla juhlistaa myös Lassin merkkipäivää. Perhe ei kuulemma ole kovasti uskonnollinen (mm. voivat syödä kinkkua ja kulauttaa maitoa päälle) mutta juhlivat Hanukkaa enempi kulttuurillisista syistä. Siinä sitten sytyteltiin kuusi kynttilää, koska oli Hanukan kuudes päivä, ja kuunneltiin hepreankielistä laulantaa siitä kuinka Jumalan ihme mahdollisti pienen öljylirauksen kestävän 8 päivää joskus jossain temppelissä. Tästä koko juhlassa ilmeisesti on kyse. Ruoka oli ihan hyvää, ilmeisesti ihan perus-israelilaista friteerattuja peruna- ja maissimötiköitä, oliiveja, salaattia, jne.

Hanukkana kuuluu perinteiden mukaan leikkiä hyrrillä.

Hanukan sijasta me olemme vähitellen valmistutuneet joulun viettoon ja erinäisiä paketteja onkin jo tilailtu verkkokaupoista pitkän aikaa. Sini halusi muistoksi näiltä ajoilta uuden astiaston, joka taitaakin täyttää hänen joululahjakiintiönsä reilusti. Värkit odottavat jo pinoissa keittiön tasolla, että löytyisi joku kaappi mihin ne mahtuisivat. (Sinin lisäys: nyt ne on jo kaapeissa :) )

Molemmat autot saivat myös käväistä varikolla tämän viikon aikana: mersu ei käynnistynyt kaapeleillakaan, joten sen kanssa lähdettiin tiistaiaamuna komeasti hinausautolla vaihtamaan akkua, ja Audilla oli vuorossa 15t mailin huolto ja tarkastus pitääkö runsahkolle öljynkulutukselle tehdä jotakin. Ei kuulemma tarvi - se ei ole vika vaan ominaisuus. Toinen murheenkryyni viime aikoina on ollut tuo uima-altaamme. Thanksgivinginä oli tarkoitus mennä kylpemään porukalla mutta kun yritin pumpata hiukan vettä pois ennen lämmittämistä, niin onnistuin päästämään ilmaa putkistoon, joka sekoitti pelit ja vehkeet niin, että filtteristä lähtikin töhnät liikenteeseen ja hetkessä koko allas muuttui sameaksi. Jep jep... Puolet viikosta vettä onkin sitten suodatettu yötä-päivää ja nyt tilanne alkaa taas olla entisellään.

Kyllähän tällainenkin Audi kelpaisi, ihan vaikka kakkosautoksi Kaizun työmatka-ajoon :)

Suomen uutisista on luettu pakkasennätyksistä ja joitain ennätyksiä on täälläkin ollut. Kuulemma nyt on täälläkin ollut jollain mittakaavalla kylmintä 41 vuoteen. Emme ole pitäneet talon lämmitystä öisin päällä (viime talvena jo tilitimme millaista meteliä se pitää) ja parhaimmillaan/pahimmillaan sisälämpötila onkin aamuun mennessä pudonnut tuonne 12 asteen tietämille. Kun pöhöttimen laittaa päälle, niin äkkiä se kuitenkin taas kohoaa miellyttäviin lukemiin, sillä lämmin ilma alkaa samantien levitä ympäri kämppää. Aamuisin on kyllä hengitys huurunnut ulkona ja nurmikot olleet kuurassa mutta ei päivisin silti välttämättä takkia tarvitse.

Suomen itsenäisyyspäivää ei amerikkalaiset juuri juhlistaneet ja itsellänikin se oli ihan perus työpäivä. Mutta olihan meillä sentään viime viikolla Thanksgiving. Tampere näytti hoitaneen isännöinnin oikein mallikkaasti. Sini oli kekkereitä seurannut netin välitykselläkin. Juhlimme kuitenkin itsenäisyyttä illalla kavereidemme kanssa käymällä ihan ravintolassa syömässä. He olivat viimeistä päivää apartomentossaan San Josessa ja lähtevät ensi viikolla takaisin kohti Suomea (jota ennen tulevat meille majailemaan muutamiksi päiviksi, mutta siitä lisää ensi jaksossa). Ravintelin jälkeen fiilistelimme vielä viimeistä kertaa heidän talokompleksinsa porealtaassa.

Näitä maisemia tulee NIIIIN ikävä. Lukemattomat tärkeät hetket on näillä altailla vietetty!

Lauantaina aamuyöstä olikin sitten vuorossa elämämme ensimmäiset etäristiäiset, sillä osallistuimme klo 4:00 alkaen Skypen välityksellä kummilapsemme nimenantojuhliin. Siinä sitten kilistelimme muiden mukana (tosin vain kuplavettä) ja seremonian jälkeen painelimme takaisin vällyjen väliin.

Meidän pienin kummipoikamme perheensä kanssa <3 Skype on kyllä niin täydellinen keksintö.

Lassin synttäreitä oli tullut vietettyä jo pitkän kaavan mukaan mutta lauantaina oli lopulta kaverisynttäreiden vuoro. Lassi halusi jälleen mieluummin pienemmät synttärit jossa vain parhaat kaverit ovat paikalla mutta pidemmän aikaa. Niinpä kaksi poikaa saapuivat kolmeen mennessä ja lähdin (Eveliina mukana) heidän kanssaan ensin hohtokeilaamaan ja sen jälkeen napattiin päivälliseksi mukaan wingsejä ja pizzaa. Loppuillan pojat värkkäilivät lähinnä Legoilla ja hauskaa tuntui olevan. Sini oli samaan aikaan Suominaisten kesken omissa pikkujouluissaan ja Eveliina yökylässä kaverillaan. Minä sain lopulta tainnutettua pojat nukkumaan noin puoli yhdeltätoista.

Oma hurmurimme 10v. odottelemassa vieraitaan Lassi-pallojen kanssa.

Pojat keilaamassa.

Ihanat ystävykset aamutuimaan :)

Pikkujouluissa oli tarjolla kaiken maailman herkkuja Suomesta ja muualta maailmasta.

Suomileidejä.

Takaisin kotona ihan inhimilliseen aikaan :)

Tänään sunnuntaina poikia tultiin hakemaan yhteentoista mennessä ja Eveliina käväisi vielä kuusenhakureissulle vuorille kaverinsa perheen kanssa. Sini lähti lasten kanssa
hakemaan eilen kämppänsä jättäneitä ystäviämme rautatieasemalta (olivat viettäneet yön San Franciscossa), josta käsin he suuntasivat vielä kerran San Joseen ystäviemme (nyt entiselle) apartementolle, sillä huomasimme eilen siellä mainoksen, jonka mukaan tänään alueen puistossa olisi talvirieha hevosajeluineen ja jopa lunta! Alla otoksia paikalta. "Lumi" oli ilmeisesti jonkin sortin jäähilettä joka tuotiin paikalle kontissa ja leviteltiin paalien reunustamalle alueelle lasten ihmeteltäväksi.

Palmut-sininen taivas-tonttulakki-yhdistelmä jaksaa aina huvittaa :)

Talviriehan heppa-ajelua

The lumi tuodaan paikalle.

Lumitöitä lyhythihaisilla.

Ystävämme siis viettävät meillä muutamia päiviä ennen Suomeen lähtöään, ja koskapa kaikilla meillä miespuolisilla on syntymäpäivät parin viikon sisään, olimme varanneet pöydän Wolfe Roadin varrella olevasta japanilaisesta Benihana-ravintolasta. Täytyy kyllä suositella paikkaa. Ruoka oli hyvää mutta vielä parempaa oli show, jolla se valmistettiin. Istuimme pöydän reunalla, jonka keskellä oli iso metallinen taso jolla ruoka valmistettiin, ja oma kokkimme Yuki oli kyllä show-mies henkeen ja vereen. Suosittelen alla olevan videon katsomista tunnelman saamiseksi...

Huomatkaa myös sipulirengastulivuori ja valotehosteet. 

"Tehän tilasitte kanaa?"

Melkoisen hyvännäköistä sushi-settiä.

Synttärisankarit saivat kuvat muistoksi.