Arkea ja lähes loputonta juhlaa

Tämä on ollut taas vähän erilainen viikko. Lassin synttäreistä innostuneena varsinkin toinen pojista on alkanut kysellä toden teolla (joka päivä), että voisiko hän tulla meille leikkimään (tai Lassi heille). Heti maanantaina ajattelin ottaa edes asteen verran rennomman otteen läksyjen kanssa ja päätin, että pojat saavat kokeilla tehdä läksyjä yhdessä ja katsotaan mitä siitä tulee. Jos homma onnistuu, niin voidaan kokeilla jatkossakin tätä. Mietin vain, että itse olen lapsena luuhannut aina kavereilla suoraan koulun jälkeen ja melkein asunut heidän luonaan. Tuntuu, että olin aina yökylässäkin. Yritin siis avoimin mielin uutta läksyjentekotapaa. Tässä taisi vain olla pari pientä mutkaa matkassa, lähinnä kulttuuri- ja tapaerot ja kieli. Toinen jankkaa heti meille päästyään pihalle leikkimään ja minä selitän useaan otteeseen, että ensin läksyt. Jos olen luullut, että se läksyrumba on haastavaa meidän lasten kesken, niin on hyvä kokeilla tällaista, "selitä kymmenet ja taas kymmenet murtolukulaskut ENGLANNIKSI, sisältäen kymmenkunta sanallista tehtävää". Kerran oli jo niin, että neuvoin ensin Lassille suomeksi ja hän käänsi neuvot kaverille englanniksi. He kuitenkin käyttävät murtolukusanastoa päivisin koulussa enemmän kuin minä itsekseni kotona :) No, kyllä kaikki lapset saivat läksynsä tehtyä ja minulla alkoi vain kohtalainen migreeni. Ehkä olen valmis kokeilemaan tätä vielä joskus.

Tiistaisin on Lassin shakkikerho, joten sen pidimme ihan "perhepäivänä". Keskiviikkona Lassi menikin koulun jälkeen heti kaverilleen koska he olivat koko päivän seikkailuretkellä luokan kanssa ja näin ollen mitään suurempia läksyjä ei tullut. Torstaina Kz otti taas saman kaverin kyytiin (vasta) töistä tullessaan, niin saimme kätevästi edes 3h rauhassa läksyaikaa koulun jälkeen. Tänään tuli Lassin toinen kaveri kylään ja Eveliina meni myös illaksi kaverilleen... Joten ei täällä ainakaan yksinäisyyttä tarvitse potea :D

Tästä alkoi tämänvuotinen piparkakkutalotehtaani. Tänä vuonna koristelin vain kolme taloa. En tiedä vaikka vielä innostuisin tekemään lisääkin, koska ainakin Lassin molemmat kaverit ovat himoinneet niitä :D Värikkäimmän talon veimme naapuriin.

Keskiviikosta pitää avautua vielä vähän. Täällä oli aivan ihmeellinen sääilmiö nimeltä sade. Ja kuka on edellisiä blogipätkiä lukenut niin tietää, että on täällä satanut ennenkin, jopa useampana päivänä. Sattui juuri sadepäivä kun Lassin luokka oli lähdössä koko päivän vaellusretkelle. Vein luokkaan ison kassin varasateenvarjoja, saappaat ja sadetakin, koska oikeasti... täällä ei vaan ihmisillä ole!!!! (vaikka olen nähnyt todistetusti saappaita kaupassa!) Mutta tosiaan vettä tulee kun saavista kaatamalla ja ihmiset hilluvat lenkkareissa ja huppareissa. Eräskin äiti sanoi, että kun heillä ei vain ole saappaita... (teki mieli sanoa, että no OSTAKAA! En usko niiden olevan kovin kalliita.) Eräs opettaja tuli sanomaan aamulla Eveliinalle, että pitää tulla sateensuojaan seisomaan eikä saa vaellella sateessa (kaikkialla maassa pari senttiä virtaavaa vettä) ettei ole koko loppupäivän sitten märkä. Muuten OK, mutta hahmotus puuttui, että tytöllä oli sadetakki (huppu päässä), kurahousut (oikein lenkkien kanssa alhaalla) ja tietysti saappaat. Vain nenänpää näkyi koko tytöstä. Voi olla, että ihan oikeasti viisissäkymmenissä oleva aikuinen ei ole ennen nähnyt sateenpitäviä vaatteita! Koska täällä lapset ovat usein luokissa ihan takkia ja ainakin kenkiä myöden samoilla vaatteilla kuin ulkona, niin puuttuu hahmotus siitä, että siellä alla saattaa olla ihan SISÄvaatteet! Ja ymmärrän, että on kurjaa tuoda luokkahuoneen naulakkoon märkiä vaatteita, mutta kun ne tuli jo likomäriksi kun kävelimme autolta luokan eteen, joten peli oli jo menetetty. Oikeasti ymmärrän, että on epäreilua jos yksi saa olla sateessa kun kaikkien tekisi mieli, mutta ei muuta kuin varusteita hankkimaan!

Yksi mihin olen todella havahtunut täällä, on ihmisten köyhyys. Toki tiedän itsekin miltä tuntuu jos ei ole rahaa ruokaan tai bensaan, mutta täällä siihen törmää kaikkialla. Koululla oli takkikeräys tarvitseville. Samoin sekä koululla että ruokakaupoissa on ruokakeräyksiä nälkäisille. Koululla on myös lahjakeräys, jossa lapset ovat saaneet toivoa joululahjaa ja joku, jolla on mahdollisuus taloudellisesti, voi ostaa sen. Yritän taistella ajatusta "yksi Sini voi pelastaa maailman"-vastaan, koska on vaikeaa vain kävellä ohi tuollaisista. Olen myös oppinut, että ihmisillä ei ole aina täällä kännyköitä ja/tai nettiliittymää kotona. Ja kaikki eivät viitsi kulkea lasten kanssa ulkona etteivät he sairastu, koska jos ei ole vakuutusta, niin lasta ei voi viedä lääkäriin. Teoriassa kyllä voisi, mutta se voi maksaa satasia tai tuhansia dollareita, riipuen mitä tehdään. Ja että sadevaatteetkin on löytynyt kaupasta, mutta olivat niin kalliit, että ei viitsitty ostaa ($16 eli n.12e).

Vaikka tämä meinasi mennä vähän paasaamiseksi, niin on tämä elämä vain yhtä juhlaa :D Täällä on aina joku juhlakausi meneillään. Täällä on niin monesta eri kulttuurista ja uskonnosta ihmisiä, että mietin onkohan montaa paikkaa maailmassa, jossa on tällainen kulttuurien kirjo. Eilen Eveliinan piti mennä juhlimaan Pyhää Nikolausta, joka jakaa lahjoja 6.12. (juhla siirtyikin Eveliinan osalta tälle päivälle). Tänään kun Eveliina pääsi koulusta, hän juoksi kavereidensa kanssa pienen suklaakolikkopussin kanssa ja huusi muiden mukana "Happy Hanukkah!" Kuulin muuten tänään ehkä elämäni ensimmäisen Hanukkah-laulun radiosta joululaulujen seassa. Täällä on myös kaikissa kaupoissa joulukoristeiden vieressä myynnissä myös Hanukkah-koristeita. Olemme lainanneet lasten kanssa lastenkirjoja mm. Hanukkah-juhlista ja nyt on lastenkirja Ramadanista lainassa. Täällä muuten toivotetaan toisille myös monen laulun ja runon sanoin "Happy Holidays" "Merry Christmas"-toivotuksen sijaan. Toki siis sitäkin näkyy ja kuulee paljon, mutta molemmat ovat kovassa käytössä. Koulun jälkeen koululla oli intialaisten perheiden järjestämä Diwali-juhla (oikeaa Diwalia juhlittiin jo lähinnä marraskuussa kyllä.) Tänään iltapäivällä söimme intialaista ruokaa, illalla menimme meksikolaiseen ravintolaan syömään. Yksi tärkeä juhla oli toki myös Suomen itsenäisyyspäivä. Suomalaisittain tuli tietysti katsottua netin kautta pätkä Linnan juhlien tansseista ja näin jopa heti ystäväni siellä soittamassa saksofonia :D Onnea 95-vuotiaalle Suomelle! Täällä se oli tietysti ihan normaali työ- ja koulupäivä. Voi kyllä sanoa, että olen itsekin oppinut eri kulttuureista ja uskonnoista enemmän kuin koko kouluaikana yhteensä. Ei ne asiat silloin jääneet mieleen, mutta nyt kun elää niiden keskellä, se muuttuu todellisuudeksi.

Tänään oli upea usva kun vein lapset kouluun. Lämpötila oli 6-7 C ja hengitys höyrysi hieman. Päivän mittaan lämpötila olikin 18-19 C ja taas pärjäsi lyhythihaisella.

Happy Diwali!

Meksikolaista dinneriksi.