If you are going to San Francisco...

Toisen päivämme (sunnuntain) päätimme viettää ajelemalla katsomaan niitä isoimpia paikallisia nähtävyyksiä. Niinpä pakkasimme lämmintä vaatetta mukaan ja hurautimme tielle numero 280, jonka muistin muutaman vuoden takaiselta reissultani olevan mukavampi maisemareitti San Franciscoon kuin tasaisen tylsä 101-tie, jota pitkin tulimme perjantaina kentältä hotellille. Liikennettä oli myös aamutuimaan mukavan vähän, joten upeisiin maisemiinkin pystyi keskittymään samalla kun arpoi mikä niistä 4-6 kaistasta olisi milloinkin mukavin ajella.

Suuntasimme ensiksi Golden Gate Parkiin, josta olin valinnut puoliksi sattumanvaraisesti jonkin osoitteen, johon voisimme jättää auton parkkiin sillä aikaa kun tutkisimme aluetta. Osoite oli Stow Lake Drive, joka osoittautuikin todelliseksi lottopotiksi. Kyseinen tie kiertää vesialuetta jonka keskellä on saarena korkea kukkulaa. Veden yli pääsi parista kohtaa siltaa pitkin ja itse saarella vierähti tunti kuin siivillä. Kolusimme läpi useimmat polut, kiipesimme saaren huipulle (josta oli upeat näkymät), ihastelimme palmuja, punapuita, kesyjä oravia ja monenmoisia kasveja. Satuimme näkemään myös kilpikonnan lekottelemassa rannalla. Rannalla näimme myös kolmihenkisen perheen heittelemässä paahtoleivän palasia sorsille ja perheen äiti kysyi samantien haluaisivatko Lassi ja Eveliinakin ruokkia lintuja. (Milloin viimeksi joku suomalainen on tarjonnut mitään ventovieraille?)

Golden Gate Parkin näkymä veden yli

Lassi ja Eveliina ja 1893 rakennettu silta

 

Hiukan japanilaishenkeä

Konna lämmittelemässä

Kalla kasvaa täällä noin vain luonnonvaraisesti

Ulkoruokintaa

  

Iso hali

Lähellä oli myös kuuluisa japanilainen teepuutarha, jonne suunnistimme seuraavaksi. Se olikin yllätykseksemme maksullinen ($7 aikuisilta, $2 lapsilta) mutta päätimme silti käydä tsekkaamasa paikan. Puutarha oli yllättävän pieni mutta sitäkin siistimpi. Valitettavasti yhdetkään kukat eivät kukkineet (talvi se on täälläkin) mutta puut, pensaat ja bambut olivat kyllä leikattu hartaudella. Polut risteilivät matalien purojen ohi ja yli, joissa uiskenteli laiskasti kirjavia karppeja. Tänne lienee syytä tulla uudestaan kesämmällä.

Japsipuutarha

Karppeja ihmettelemässä

Puistosta lähdettyämme laitoimme navigaattoriin San Franciscon kuuluisan kalasataman Fisherman’s Wharf:in osoitteen. Navigaattori ohjasi meitä aivan Golden Gate –sillan eteen, josta oli tarkoitus kääntyä kohti keskustaa. Mutta kuinka ollakaan, ko. ramppi olikin remontissa joten ei auttanut kuin ajella suoraan sillalle. Tarkoitus oli ollut käydä sielä vasta keskustan jälkeen mutta kävihän se näinkin. Sillalta näkyi hyvin keskustan suuntaan sekä Alcatrazin vanha vankilasaari. Käännyimme sillan jälkeen heti oikealle, joka näytti olevan suosittu valokuvaustasanne, ja napsimme muutaman kuvan. Sitten jatkoimme vielä hiukan eteenpäin ja ajoimme sillan vasemmalla puolella olevalle kukkulalle, josta oli myös mahtavat näkymät. Paluumatkalla jouduimme pulittamaan siltamaksua $6; pohjoiseen päin pääsi vielä ilmaiseksi.

Golden Gate ja takana siintää San Franciscon keskusta

Isoo silta

Lopulta pääsimme Fisherman’s Wharfiin, jossa löimme auton parkkiin ja etsimme (pikaruoka)ravintolan ihan rannan tuntumasta, vanhasta Ferry Buildingista. Ei ollut ihan halpaa mutta hampparit oli ihan parhaat. Paikka oli selkeästi ekologisuuden perikuva: mukitkin oli tekstiensä mukaan valmistettu kasveista (vaikka näyttivät normaaleilta muovimukeilta) ja kaikki roskat laitettiin erilaisiin kierrätysastioihin.

San Franciscon kadut on yhtä ylä- ja alamäkeä

Fisherman's Wharf

San Franciscosta suuntasimme etelään, Half Moon Bay –nimiseen rantakaupunkiin, josta on näppärä tie suoraan takaisin aamuiselle 280-tielle. Tyyni Valtameri oli kaikkea muuta kuin tyyni. Aallot olivat parhaimmillaan varmaan parimetrisiä eikä veteen tehnyt kyllä mieli pulahtaa hienosta rantahiekasta huolimatta. Lämpötilakin oli vain jossain kymmenen celsiusasteen paikkeilla ja tuuli oli kova. Onneksi oli pipot ja kaulahuivit matkassa.

"Tyyni" valtameri

Rantsulta ajoimme takaisin hotellille runsaan puoli tuntia ja Sini lapset lähtivät taas pulikoimaan altaalle (jota Eveliina oli mankunut melkein koko matkan...).