Tänään aloitimme aamun taas hyvin aikaisin (unirytmi on vieläkin vinksallaan). Aamupalan jälkeen lähdimme päämäärättömästi ajelulle Sunnyvalen pohjoisosiin. Olin sopinut, että paikallinen oppaamme Noriko tapaa meidät hotellin aulassa kymmeneltä mutta koska palasimme kierrokselta jo hyvissä ajoin, niin pysähdyimme läheltä Sunnyvalen keskustaa löytämäämme leikkipuistoon (Washington Park). Keinujen luona oli nainen kahden lapsen kanssa ja Sini oli kuulevinaan toisen lapsen sanovan selvällä suomen kielellä ”äiti”, joten hivuttauduimme lähemmäksi. Ja tosiaan, perhe osoittautui 5 vuotta Piilaaksossa asuneiksi suomalaisiksi – molemmat lapset olivat tosin syntyneet USA:ssa.
Noriko ilmaantui hotellille tyylikkäästi hieman myöhässä mutta pääsimme heti hyvin juttuun. Hän oli muuttanut itse maahan Japanista vuonna ’97, asui San Josessa ja oli ollut neuvomassa monia aiemmin näille seuduille muuttaneita nokialaisia. Saimme pinon selvästikin hyödyllisiä vihkosia, joissa kerrotaan mm. miten hakea paikallista sosiaaliturvatunnusta. Kun arvoimme lähtisimmekö kierrokselle hänen vai meidän autollamme kävi ilmi, että lapsilla olisi pitänyt lain mukaan olla istuinkorokkeet autossa ja oli kuulemma paha homma jos poliisi pysäyttäisi eikä sellaisia olisi. Hain hätäkeinona hotellihuoneestamme täyteen pakatut reput molempien takapuolten alle ja lupasin kantaa vastuun jos tulisi ongelmia. Olimme poikenneet lauantaina yhdellä vuokrakasarmilla Cupertinossa (kaupunki Sunnyvalesta etelään) mutta seutu oli muuten vielä täysin tuntematonta. Niinpä suuntasimme ensin sinne. Cupertino oli mielestämme viihtyisämpi ja siistimpi kuin muut kaupungit joissa olimme käyneet. Palattuamme kierrokselta olikin jo selvää, että paneutuisimme vielä hieman tarkemmin myös sen asuntotarjontaan. Ja sielähän olikin ainakin pari upeaa kommuunia, jotka ovat hyvän koulun alueella ja pesivät muutenkin mennen tullen kaikki aiemmat kandidaatit. Ainoa miinus oli pidempi matka töihin, yhteensä ehkä kymmenisen kilometriä.
Lounaaksi kokeilimme vuorostaan Taco Bellin antimia, ja hyvää oli.
Olimme sopineet iltapäiväksi kyläilyreissun Cupertinoon tammikuussa muuttaneen suomalaisperheen luo ja sitä ennen pistäydyimme vielä noissa juuri löytämissämme asuntoalueissa. Kumpaankin tulimme sen verran huonoon aikaan, että emme saaneet kiertokäytiä mutta lupasimme tulla huomenna uudestaan. Perhe asuu upean asuinalueen laidalla upeassa omakotitalossa (pihalla uima-allas sekä sitruuna- ja appelsiinipuut), jonka he olivat vuokranneet jo ennen muuttoaan. Saimme mukavasti vertaistukea ja neuvoja muuton jälkeisiin haasteisiin.
Hotellille palattuamme olikin taas vuorossa ”iltapala” ja pulahdus hotellin altaisiin. Lapset simahtivat heti kahdelsan jälkeen ja kyllä tässä itselläkin alkaa jo nyt yhdeksältä olla Nukku-Masa tuloillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti